Mitä perhoset syövät? Aikuisilla ja toukilla on omat lempikasvinsa – näillä houkuttelet perhoset pihaasi!

Perhosilla on täydellinen muodonvaihdos

Perhoset muuttavat muotoaan elämänsä aikana neljä kertaa. Lentävä aikuinen munii munan, josta kehittyy toukka. Kun toukka on rouskutellut riittävästi ravintoa ja kasvattanut kokonsa moninkertaiseksi, se kehrää ympärilleen kotelon. Kotelon suojissa kehittyy siivellinen aikuinen, joka on kuoriuduttuaan valmis ensimmäiseen lentoonsa.

Toukka nakertaa, aikuisen ravinto on nestemäistä

Nokkonen maistuu monelle toukalle, mutta osa kelpuuttaa ruoakseen vain tietyn kasvilajin. Pikkuapollon toukka syö pelkästään pystykiurunkannusta, uhanalaiselle kultasiivelle kelpaavat ainoastaan nurmi- ja konnantatar. Aikuisen ravinto on nestemäistä: mettä, mahlaa tai ylikypsien hedelmien mehua. Suruvaipalle ja haapaperhoselle vastustamattomia ovat tarhurin hikiset varpaat.

Luonnossa kosteikoilla kasvava rantakukka pärjää puutarhassa kuivemmallakin kasvupaikalla. Pitkään jatkuva kukinta ja erityisen sokeripitoinen mesi houkuttavat myös sitruunaperhosta.

Syreenikiitäjän toukan ruokavalio on puutarhapainotteinen. Parhaiten maistuvat pihasyreenin ja pensasangervojen lehdet, mutta myös omenapuu, vadelma ja kuusamat kelpaavat. Jo pikkutoukan takapäässä erottuu kova piikki, peräsarvi. Kesän aikana jopa 10 sentin mittaiseksi kasvanut toukka talvehtii maassa karikkeen seassa ruskeana kotelona. Kuva Lehtikuva.

Parhaat kasvit perhosille

Aurinkoinen, suojainen ja runsas kukkamaa on perhosten paratiisi. Puutarhan parhaat meden tuottajat ovat usein perinteisiä ja yksinkertaiskukkaisia lajeja, myös monet luonnonlajit ovat oivallisia. Varhain kukkiva paju tarjoaa aikuisina talvehtiville perhosille ensimmäisen aterian. Pientareiden voikukat, virnat, apilat ja ailakit ovat erinomaisia mesikasveja, samoin maitohorsma, ohdakkeet ja maitiaiset.

Amiraalit vaeltavat Suomeen eteläisestä Euroopasta, ja aikaisimmat saapujat ehtivät tuottaa täällä uuden sukupolven. Talvemme on kuitenkin liian ankara, joten syksyn tullen on edessä muutto etelään.

Aiemmin vain maan eteläosissa tavattu keisarinviitta on parissakymmenessä vuodessa runsastunut ja levinnyt Etelä-Lappiin asti. Naaras munii männyn tai tammen rungolle kaarnan rakoihin. Syksyllä kuoriutuvat toukat talvehtivat ja lähtevät keväällä etsimään ravinnokseen orvokkeja. Aikuinen suosii ohdakkeita, karhunputkea ja verbenaa. Takasiipien alapinnan juovat erottavat keisarinviitan parhaiten muista isoista hopeatäplistä.

Pihan vaaleasiipinen liihottelija on usein lanttuperhonen, yksi yleisimmistä päiväperhosistamme. Laji muistuttaa nauris- ja kaaliperhosta, mutta poikkeaa niistä elintavoiltaan. Toisin kuin Suomeen vaeltavat ja täällä heikosti talvehtivat sukulaisensa, lanttuperhonen talvehtii meillä kotelona hyvin. Kaikkien kolmen toukkien ruokaa ovat ristikukkaiset kasvit, mutta lanttuperhosesta on kasvimaalla vähiten haittaa. Kaaleja mieluummin se munii taskuruohojen ja kanankaalien laisille luonnonlajeille.

Milloin ne lentävät?

Herukkaperhosen hyvä tuntomerkki löytyy siipien repaleisen oloisista reunoista. Kun siivet ovat supussa, alapinnalla näkyy valkoinen C-kirjaimen muotoinen viiru. Yksityiskohta on antanut perhoselle sen tieteellisen lajinimen: c-album, c-valkea. Aikuisena talvehtiva laji munii munat yksittäin nokkosen, herukan, koivujen, pajujen tai vadelman lehdille. Lehden alapinnalta voi löytää ruokailevan toukan.

Ritariperhonen on kookas ja voimakas lentäjä. Aikuinen etenee pitkiäkin matkoja nopeasti liitäen. Sopivat kasvihoukutukset saavat perhosen kuitenkin laskeutumaan hetkeksi. Voikukat ja kurjenpolvet ovat suosiossa etenkin aamun mesitankkaukseen, sarjakukkaiset lajit kutsuvat munintaan. Komean toukan voi löytää puutarhassa väinön-, vuohen- tai jättikarhunputkelta, kasvimaalla porkkanan, liperin, tillin tai fenkolin varrelta. Laji talvehtii kasvin varteen kiinnittyneenä kellertävänä kotelona.

Pinkki-mustaraitainen syreenikiitäjä on jopa 12 sentin siipivälillään suurin vakituisista perhosistamme. Aikuinen lentää kesäyön hämärässä, mutta jää päivällä lepoasennossa suojavärinsä vuoksi helposti huomaamatta. Aito kulttuuriympäristöjen laji käy puutarhan kukilla, suosikkeja ovat syreenit, varjolilja ja köynnöskuusama.

Neitoperhonen talvehtii aikuisena kylmässä ulkorakennuksessa ja lähtee liikkeelle varhain keväällä. Se käy mielellään kukilla ja mahlavuodolla, jonka tuoksun se voi erottaa jopa 60 metrin päästä.

Lähteet: Forsman & Vesikko: Päiväperhoset Suomen luonnossa (Otava, 2017); Mikkola & Tanner: Perhospuutarha (Tammi, 2001); suomen-perhoset.fi