Kotivinkki

Mira sai remontissa itselleen haaveidensa suuren keittiön: "Täällä on tilaa luoda ja sotkea"

Mira sai remontissa itselleen haaveidensa suuren keittiön: "Täällä on tilaa luoda ja sotkea"

Mira ja Mika Palonevalle koti merkitsee pesää ja turvapaikkaa. Heidän kotinsa on 20-luvun kivitalossa. Sen remontissa uusittiin kaikki huonejärjestystä myöten.
Teksti Anu Välilä
Kuvat Suvi Elo
Mainos
Yrittäjä Mira Paloneva, Ahti-vauva ja Mika Paloneva. Mira on onnellinen saatuaan toteuttaa unelmiensa keittiön, jossa on reilusti tilaa. Alkuperäiset keittiön yläkaapit maalautettiin keltaiseksi ja yhdistettiin uuteen keittiöön. Olohuoneen sommitelmaan Mira on kerännyt tärkeitä kuvia läheisistä ihmisistä. Mira ja hänen äitinsä maalasivat ikonit kansalaisopiston kurssilla. Eteisen katseenvangitsija on vesiväriaiheinen tapetti, jonka sävyt sopivat yhteen Miran mamman vanhan räsymaton ja kirpputorilta löytyneen pikkupöydän kanssa.

”Asunnonvaihto tuli eteen sattumalta. Meillä ei ollut hakua päällä emmekä tarvinneet edes lisää tilaa. Asuimme omissa asunnoissamme kaupungin keskustassa. Ilmoitus lähes alkuperäisessä kunnossa olevasta 1920-luvun kerrostaloasunnosta herätti mielenkiintoni, ja houkuttelin Mikan mukaan katsomaan sitä. Kun astuimme sisään, tajusin heti, että asuntoon olisi mahdollista remontoida unelmieni iso keittiö. Sain vakuutettua Mikankin, että hyvä siitä tulee. Vanhat kivitaloasunnot ovat kysyttyjä, mutta moni muu oli ilmeisesti pelästynyt asunnon kuntoa ja remontin tarvetta. Se oli onnemme, sillä tällaiset ”tyhjät taulut” ovat harvassa.

Remontissa uusittiin kaikki huonejärjestystä myöten. Asunto oli ollut pitkään saman asukkaan omistuksessa eikä sille ollut tehty mitään aikoihin. Jossain vaiheessa seiniä oli tapetoitu ja puulattia peitetty muovimatolla, mutta alkuperäiset puiset keittiönkaapitkin olivat paikoillaan.

Suurin rakenteellinen muutos oli keittiön siirtäminen, mikä vaati rakennusluvan. Alkuperäinen keittokomero sijaitsi asunnon toisessa päässä. Nyt se toimii yhdistettynä lasten- ja kodinhoitohuoneena. Olohuoneen yhteydessä ollut alkovi muutettiin vaatehuoneeksi.

Vanhassa kerrostalossa Miraa ja Mikaa viehättävät erityisesti isot ikkunat, avarat huoneet ja talon historia. Sohvan yläpuolella oleva taulu on kuvataiteilija Jan Kenneth Weckmanin häälahja pariskunnalle. Miran mielestä taulut ja värit tekevät kodin. Olohuoneen seinän iso taulu on ystävän, Julia Weckmanin teos. Keittiön seinältä löytyi paikka Katja Tukiaisen maalaukselle.

Rakastan suurta keittiötämme, siitä tuli täydellinen. Se on kuin vanhanajan tupakeittiö. Teen paljon ruokaa ja nautin siitä. Mikakin tekisi mielellään ruokaa, mutta olen vallannut keittiön. Kokkaaminen on minulle terapiaa, ja siksi keittiössä pitää olla paljon kaappi- ja laskutilaa sekä yhtenäistä työskentelytasoa, jossa saa rauhassa sotkea ja luoda. Kun Ahti syntyi, alku oli vauvan kanssa niin hektistä, ettei minulla ollut aikaa kokkailla rauhassa. Ajattelin hetken, etten varmaan koskaan enää tee ruokaa. Mutta tunne oli mahtava, kun taas tein ekan makaronilaatikon: Jes, olin taas oma itseni!

Sain keittiöön myös haaveilemani Smegin jääkaapin. Se on ainoa hankinta, josta olemme Mikan kanssa neuvotelleet. Olisin halunnut mintunvihreän, mutta se oli liikaa Mikalle, joten päädyimme mustaan. Keittiömme on värikäs, ja musta on näyttävä omassa nurkassaan.

Ahdin lelut ja kirjat mahtuvat toistaiseksi pieneen lastenhuoneeseen, joka toimi ennen työhuoneena. Entisen keittiön paikalla on nyt yhdistetty Ahdin huone ja kodinhoitohuone. Perhe nukkuu vielä samassa huoneessa. Kattolamppu on Mikan lapsuudenkodista. Mirasta ja Mikasta on hienoa, että Ahti voi katsella sängystään samaa valaisinta kuin isäkin katseli pienenä Kodin kalusteet ovat kulkeneet mukana jo pitkään. Osa on pariskunnan lapsuudenkodeista ja osa löytöjä kirpputoreilta.

Väreillä on tärkeä merkitys kodissamme. Joskus olen kuitenkin miettinyt, onko kotimme liiankin huvikumpu. Mutta ei ole. Värit antavat voimaa ympäri vuoden ja niistä tulee aina hyvä fiilis. Meillä ei ole kesä- ja talvivärejä, niin kuin ei vuodenaikojen mukaan vaihtuvia verhojakaan. Ainoastaan pimennysverhot hankimme suurien ikkunoiden suojaksi, jotta saamme nukuttua valoisaan aikaan.

Ikkunoista avautuva maisema ihastuttaa edelleen yhtä paljon kuin ensi käynnillä. Kaunista synagogaa ja pihapuita tulee katseltua etenkin nyt, kun olemme Ahdin kanssa paljon kotona. Keväällä seurasimme, miten harakat tekivät pesää pihapuuhun.

Koska meillä ei ole parveketta, rauhallinen ja viihtyisiä piha on ollut loistava paikka nukuttaa Ahti päiväunille vaunuihin. Lapsen nukkuessa voi istuskella pihalla, nauttia kahvia ja jutella naapureiden kanssa.

Koti merkitsee pesää ja turvapaikkaa. Olemme todellisia kotihiiriä. Tykkäämme syödä yhdessä kotona ja vain olla. Juuri siksi on tärkeää, miltä koti näyttää. Kodin merkitys kasvoi, kun Mika sairasti aivosyöpää.

Sisustus on pitkälti minun käsialaani. Aiemmin kolusin paljon kirppareita ja kodissani oli enemmän vanhoja tavaroita, joita tuunasin. Nyt tavaraa on jo niin paljon, ettei sitä tarvita enempää. Mika on järjen ääneni. Hän kysyy aina, tarvitsemmeko todella vielä yhden tuolin.

Mira halusi saada kirpputorilöydöt kauniisti esille ja maalasi niille hyllykön keittiöön. Osaa purkeista käytetään, ja osa on niin nättejä, että niitä vain ihaillaan. Pariskunta on neuvotellut ainoastaan jääkaapin väristä ja Katja Tukiaisen maalauksesta, jonka Mira oli hankkinut jo aiemmin omaan kotiinsa. Keittiön ikkunasta avautuu maisema vehreälle sisäpihalle ja kauniiseen synagogaan. Mira ja Mika ihastuivat maisemaan heti ensikäynnillä. Mira yhdistelee sisustuksessa uutta ja vanhaa. Asunnon alku peräiset puiset keittiön yläkaapit maalautettiin keltaiseksi ja yhdistettiin uuteen moderniin keittiöön.

Kodissamme on paljon vanhoja esineitä. Moniin niistä liittyy muisto. Esimerkiksi makuuhuoneen lamppu on ollut Mikan lapsuudenkodissa. On ihana ajatus, että Ahti katselee samaa lamppua, jota Mikakin on katsellut.

Vanhoissa taloissa meitä kiehtovat korkeat huoneet, avarat tilat sekä historia. On hauska kuvitella, kuka asunnossa on asunut ennen meitä. Ajatusleikkiä rikastuttavat remontin yhteydessä löytyneet vanhat viestit ja lappuset. Tässä kodissa oli asunut pitkään sama rouva, jonka poikakin oli asunut talossa lapsena. Tuntuu kunnialta, että saamme olla osa perheiden ketjua.

Nautimme suunnattomasti ydinkeskustassa asumisesta. Lasten myötä moni muuttaa kauemmas omakotitaloon, ja meillekin on sanottu, että kyllä se teilläkin on edessä. Olemme kuitenkin asuneet koko aikuisikämme kaupungin ytimessä, emmekä halua muuttaa minnekään. Minulla ei ole edes ajokorttia. Kaikki on kävelymatkan päässä ja julkinen liikenne toimii hyvin. Elämä ja arki pienen lapsen kanssa on ihanan vaivatonta. Kun Ahti kasvaa, päiväkodit, koulut ja harrastuspaikat ovat lähellä.”

Lue lisää:

Lapsiperheen rennossa kodissa yhdistyvät minimalistin ja kirppisfanin sisustusmaut

Vanhasta navetasta tuli Johannan perheen koti sattumalta

Julkaistu: 15.1.2018