Mira on tehnyt itse keramiikasta perheensä astiat ja keittiön laatat: ”Pieniä virheitä ei huomaa kukaan”

Mira on liian malttamaton rakentamaan astioita tai ruukkuja makkaratekniikalla. Hän muovaa ne mieluummin levystä tai muotin avulla. Mira tekee keramiikkaa enimmäkseen kurssilla siihen tarkoitetuissa tiloissa. Kaikki vaiheet eivät sovi kotona tehtäviksi. Saven ja lasitteen pölyltä tulee suojautua ja se pitää siivota hyvin. Miran töitä voi ihastella Instagramissa tilillä @m.i.r.a_l.a.h.t.i

Grillitikku on monipuolinen apuväline. Sitä voi käyttää saven leikkaamiseen, kiinnityskohtien muotoiluun tai reikäkuviointiin. Leimasimilla saa pintaan erilaisia kuvioita. Savi ei koskaan kuivu pilalle niin kauan kuin sitä ei ole poltettu. Kuivuneenkin saven saa vielä kostutettua pehmeäksi.

Mira tykkää maanläheisistä sävyistä sekä sinisestä ja vihreästä. Kukkaruukku sai kylkeensä kasvot.

Pullot on poltettu rakukeramiikkakurssilla. Japanilainen tekniikka on Miran mukaan ”hurjannäköistä touhua”. Työt poltetaan ulkona uunissa tai tynnyrissä ja nostetaan sahanpurulaatikkoon, jolloin liekit leimahtavat. Siitä työt siirretään kylmään veteen. Polton aikana oikein kuulee, miten lasite halkeilee. Turvallisuus on tekniikassa olennaista. Ruskea maljakko on tehty obvara-tekniikalla, jossa jauholiete palaa rakupoltossa työn pintaan.

Kun Mira Lahden perheessä syödään arkiateriaa, pöytään laitetaan itse tehdyt lautaset ja murokulhot. Ne kestävät lapsiperheen käyttöä hyvin, paremmin kuin tehdasvalmisteiset, Mira kertoo. Hän haluaa tehdä savitöitä suoraan käyttöön, jotta ne kulkevat arjessa mukana. Mira tykkää myös koristella töitään ja näkee tyylissään vaikutteita Aasiassa vietetyistä vuosista.

Mira, missä harrastat keramiikkaa?

Käyn kerran viikossa Kirkkonummen kansalaisopiston järjestämällä keramiikkakurssilla. Se pidetään ihanassa paikassa, vanhassa kunnostetussa navetassa. Opettaja on kiva ja rento. Kurssilla saa tehdä mitä haluaa astioista veistoksiin, mutta opettajalta saa myös ideoita uusiin tekniikoihin. Aion kokeilla esimerkiksi kuplalasitusta, jossa työ värjätään eli lasitetaan puhaltamalla sen päälle saippuakuplia, joissa on mukana väriä. Jonkin verran teen savitöitä myös kotona.

Mitä tuumit keramiikkabuumista?

Keramiikan suosion huomaa ilmoittautumisvaiheessa. Ennen kurssille pääsi helposti, viimeiset kolme vuotta on pitänyt olla minuutilleen ilmoittautumassa. Toisaalta on kiva, että kursseille on kysyntää, se takaa jatkuvuuden. Olen onneksi aina mahtunut kurssille.

Mietin myös ekologisia asioita. Poltetut savityöthän eivät maadu koskaan eikä niitä voi kierrättää. Siksi kaikkia keramiikkatöitä ei tarvitse polttaa, esimerkiksi tuotteliaiden lasten kanssa voi valita parhaat.

Kulho on tehty raku-tekniikalla. Keramiikka kulkee Miran mielestä vähän samoja trendejä kuin sisustus. Valkoisen sisustuskauden aikaan keramiikkakin oli pitkälti valkoista. Kun värit ovat tulleet takaisin sisustukseen, näkyy se myös saviastioissa.

Miran tyyli savitöissä on rustiikkinen ja luonnollinen. Pääpaino on ollut ”kipois ja kupois”, jotka pääsevät arkikäyttöön. Itse tehtyjä astioita ei tarvitse varoa arkikäytössä. Ne kestävät uunia, mikroa ja astianpesukonetta.

Kauhanlepuuttaja on yksi esimerkki esineistä, joita ei oikein löydä kaupasta. Mira nauttii voidessaan tehdä sellaisia esineitä itse. Hän käyttää viimeistelyssä usein leimasimia kuten isoa pitsikuvioista leimasinta, kukkakuviota tai kirjaimia.

Miten päädyit aloittamaan keramiikan?

Olin somistanut aiemmin tavaratalon myyntimiljöötä, mikä oli luovaa työtä. Sitten päädyin toimistotyöhön kehittämään verkkokauppaa ja logistiikkaa. Kaipasin arkeeni käsillä tekemistä ja etsin silloisesta kotikaupungistani Espoosta maalaus- tai keramiikkakursseja. Aloitin keramiikan kuusi vuotta sitten.

Kun perheemme muutti puolisoni Villen kotikuntaan Kirkkonummelle, löysin täältä keramiikkaryhmän, jossa osa on vakioporukkaa. Se auttoi juurtumaan uudelle paikkakunnalle. Tuttuja ihmisiä on aina kiva nähdä kesän jälkeen. Suosittelen harrastusporukan etsimistä jokaiselle, joka kokee yksinäisyyttä. On mukavaa, kun on asia, joka yhdistää, ja voi löytää jopa ystäviä.

Mitä muuta savitöiden tekeminen sinulle antaa?

Keramiikka on tosi rentouttavaa ja antaa hyvää oloa. Siinä pitää keskittyä niin paljon, että se on kuin meditaatiota. On ihanaa luoda asioita.

Keramiikassa on myös se hyvä puoli, että siinä on loputtomasti vaihtoehtoja. Ikinä ei voi olla varma, mitä uunista lopulta tulee. Saan kotiin myös itse luotuja käyttötavaroita. Mökillemme vanhaan pohjalaistaloon tein itse vintagehenkisiä laattoja keitiön välitilaan.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Savitöideni tyyli on usein rustiikkinen, tykkään rouheudesta. Lasitteen ei tarvitse olla tasaista ja teollista. Asuin nuorempana nelisen vuotta Bangkokissa, mikä näkyy töissäni pienenä Aasia-twistinä. Ne ovat skandinaaviseen makuun vähän koristeellisempia tai kuvioidumpia.

Miten olet kehittynyt? Menevätkö työt koskaan pieleen?

Vuosien varrella minulle on tullut lisää sorminäppäryyttä. Otteeni on pehmeämpi, se ei saa olla liian voimakas. Olen suurpiirteinen tekijä, ja työni saavat jäädä rosoisiksi. Pieniä virheitä ei arjessa huomaa. Teknisissä asioissa olen kuitenkin tarkka, esimerkiksi liitoksissa. Koskaan ei ole tullut mukia uunista ilman kahvaa. Dreijaamista en ole oppinut kunnolla. Siksi olen harkinnut omaa dreijaa, että voisin harjoitella sitä kotona.

Joskus savea ei saa tottelemaan tai viimeistelyssä ei pääse haluttuun tulokseen, astian reunat jäävät vaikkapa liian paksuiksi. Tai sitten reunoista tulee ohuet, jolloin ne ovat käytössä epämukavan terävät. Lasituksessa tulee helposti virheitä tai lopputulos ei ole aina sitä, mitä on suunnitellut.

Kerran tein kattovalaisimen, joka ei mennyt ihan nappiin. Valaisimesta tuli liian pieni, ja johdon aukko oli melko reilu. Valaisin toimii kuitenkin sirona ikkunavalaisimena.

Vaalea pilkullinen savi tuli tunnetuksi 1970-luvulla Pentikin astioista. Kun saven rautapilkkuja ei saatu poistettua, niitä päätettiin korostaa. Pilkullinen savi meni välillä muodista, mutta on taas suosittua. Myös Mira tykkää käyttää sitä töissään.Mira ammentaa ideoita luonnosta. Töitä voi koristella esimerkiksi painamalla niihin kuvioita kasveilla. Mira on käyttänyt kasveiksi kaikkea pihalta löytämäänsä, joskus jopa huonekasvien lehtiä. Kanervanoksista, saniaisesta ja mansikanlehdistä tulee hienoja kuvioita.