Pahasti ajasta jälkeen jäänyt ja raaka työmaa. Siltä näytti Espoon Viherlaaksossa sijaitseva kerrostaloasunto muotoilija, sisustusarkkitehti Minttu Somervuoren silmissä, kun hän alkoi kolmisen vuotta sitten etsiä puolisonsa, kuvataiteilija Kim Somervuoren kanssa omistusasuntoa. Huolimatta aikansa eläneistä tapeteista, melamiinikeittiöstä ja muovimatoista asunto täytti tärkeät toiminnalliset ja visuaaliset kriteerit.

– Tilanjako oli toimiva. Ihastuimme avonaiseen keittiö-olohuoneratkaisuun ja kahteen suuntaan aukeaviin vihreisiin näkymiin. Asunnon hintakin oli kohdallaan, Minttu muistelee.

Matka kohti omannäköistä kotia oli työläs. Ensimmäinen kesä uudessa kodissa on painunut kolmihenkisen perheen mieleen työntäyteisenä aikana, jolloin he söivät grilliruokaa ja asuivat remontin keskellä. Ajoittain apuun valjastettiin sukulaiset ja ystävät.

Vanhojen tapettien poistaminen oli kärsivällisyyttä koettelevaa puuhaa. Sen jälkeen he uusivat tilaa vievän baarikeittiön. Makuuhuoneiden uusi lankkuparketti on harkittu jatke alkuperäiselle mosaiikkiparketille.

– Halusimme säilyttää asunnon hengelle merkitykselliset yksityiskohdat, kuten vanhat bakeliittiset valokatkaisijat ja väliovien yläpuolella olevat ikkunat, joiden läpi valo pääsee kulkemaan tilasta toiseen.

Kodin värimaailma sai alkunsa, kun Minttu ihastui ranskalaismuotoilija Inga Sempén sinisiin kaakeleihin.

– Inspiroidun väreistä ja tekstuureista. Mattapintaisissa kaakeleissa oli harvinaisen kaunis sininen sävy ja herkkä käsin piirretty jälki, Minttu pohjustaa.

Keittiön välitilakaakeleista sinisen sävyt soljuvat pieniin yksityiskohtiin, tekstiileihin ja seiniin. Pihlgren & Ritolan Sembramänty-tapetti oli toinen, jonka Minttu halusi sovittaa uuteen kotiin. Sininen, 60-lukua henkivä kuviotapetti pääsi olohuoneen päätyseinälle.

– Edellisessä vuokrakodissa oli rajoitteensa. Olen iloinen, että tässä kodissa pystyin rakentamaan kokonaisuuden ihan toisella tapaa. Remontin alkumetreillä tekemäni kaakeli- ja tapettivalinnat sekä tammipuiset keittiökalusteet antoivat lähtökohdat suunnittelulle.

Kotiaan Minttu sisustaa rennosti ja kokeilevasti. Koti on sekoitus kirpputorilöytöjä, oivaltavia itse tehtyjä ideoita ja aikaa kestäviä uusia kalusteita. Olohuoneessa keskeisellä paikalla paistattelee ennakkoluulottomasti aurinkotuoli. Pellavakankaalla tuunattu tuoli on ehtinyt jo vaihtua astetta epätavanomaisempaan ratkaisuun, riippumattoon.

Osa kalusteista on puusepäksi opiskelleen Mintun omaa kädenjälkeä. Keittiön päärynäpuinen senkki on muisto oppisopimusopinnoista Ruotsissa. Koivuinen Punos-tuoli syntyi muotoilijaopintojen aikana.

– Käsityöläisyys kiehtoo. Se taitaa kulkea suvussa. Sain Punos-tuoliin aikoinaan inspiraation päretöistä. Luonnonmateriaalit ja selkeät linjat viehättävät.

– Koetan tehdä pitkäikäisiä valintoja. Tämä koti vaati aiempaa sirompia huonekaluja. Uudet kalusteet ovat puisia, sillä puu on kaunis, ekologinen ja kestävä materiaali, jota voi tarvittaessa työstää. Tilaan nähden oikeankokoisten kalusteiden ansiosta koti vaikuttaa jopa neliöitään suuremmalta.

Vaikka vuosien aikana kertyneet merkitykselliset esineet tekevät kodista kodin, tarvittaessa niistä voi luopua. Vaihtelun vuoksi kotiin ei kantaudu mitään.

– Turha tavara on rasite. Nykyään kierrän kirpputoritkin kaukaa, sillä emme tarvitse mitään. Jos jostain haaveilen, niin kunnollisesta sohvasta. Itse tuunattua sohvaa siedämme, kunnes on mahdollisuus hankkia se lopullinen ratkaisu, Minttu toteaa.

Sohvanrungosta ja sängynpäädyistä koostuva sohva on yksi kodin kekseliäistä tee itse -ratkaisuista. Samoin rottingista punottu suojus, joka kätkee Mintun esteettistä silmää kirvelevän patterin.

– Kodissa pitää olla tilaa sattumille ja luoville kokeiluille. Patterinsuojus syntyi, kun halusin kokeilla, millaista on työstää rottinkia.

Kodin seinät ovat kuvataiteilijapuolison temmellyskenttää. Kim huolehtii siitä, että kaikissa kodin tiloissa on taidetta.

– Taide on niin olennainen ja itsestään selvä osa kotiamme, että sitä ei aina edes huomaa. Taide tuo hyvää fiilistä, sitoo kotia ja tekee siitä viihtyisämmän, Kim pohtii.

Teokset ovat taiteilijaystävien kesken tehtyjä vaihtokauppoja, ostettuja ja Kimin omia maalauksia.

– Se, miten teokset löytävät paikkansa kodissa, on kuin palapelin kokoamista. Kokeilemme intuitiivisesti, mihin teos istuu ja mitkä toimivat yhdessä, Kim kertoo.

Tilanne elää, kun teokset seilaavat työhuoneen ja kodin välillä. Kaikkein hurjimmat jäävät työhuoneelle.

Musiikki on Kimille yhtä tärkeää kuin taide. Musiikkiharrastus näkyy kodissa kattavana LP-kokoelmana.

– Rakkaus musiikkiin juontaa juurensa nuoruusvuosilta, kun soitin kitaraa bändissä. Haen musiikin avulla fiiliksiä myös työn tekemiseen. Olen nimennyt jotkin teokset biisien mukaan.

Koti merkitsee perheelle lepoa ja rauhaa.

– Pyrimme koko ajan siihen, että koti ei olisi krooninen työmaa vaan arjen tukikohta ja paikka, jossa jokainen voi rauhassa paneutua vaikka harrastamiseen, Minttu kertoo.

Mintulla se tarkoittaa muun muassa kasvien kasvattamista ja hoitamista. Parhaimmillaan koti on ollut jopa 50 viherkasvin keidas.

– Olen aina rakastanut kasveja. Vietin nuorena kesät puutarhalla kesätöissä. Nautin siitä, että saan pienellä viljelypalstalla upottaa sormet multaan. Kasvien hoitaminen on terapeuttista ja palkitsevaa puuhaa.

Vapaapäivänä Minttu pakkaa retkivarusteet. Koko perhe liikkuu mielellään luonnossa, telttailee ja meloo.

– Luontokokemukset tuovat tärkeää vastapainoa lähiöasumiselle. Vaikka haaveilemme omasta pihasta, nyt keskitymme nauttimaan siitä, mitä meillä jo on.