Silkkaa ihanuutta! Minna Paasu tuftaa pehmoteoksia, jotka syntyvät tarpeesta tehdä jotain ihanaa

Minna Paasu löysi Muotoisten tekemisestä oman juttunsa. Hänelle on tärkeää, ettei kukaan muu tee samanlaisia töitä yhtä intohimoisesti. Minna julkaisee töistään kuvia Instagramissa @muotoiset.

Mikään käsityö ei oikein tuntunut omalta, kunnes tein ensimmäisen Muotoiseni. Se on yhä ikimuistoisin työni. Tein sen neulelankojeni jämistä, joten työ sisältää paljon muistoja ja tarinoita. Mukana oli esimerkiksi lankaa minulle tärkeästä itse neulotusta paidasta ja käsin värjättyjä lankoja.

Pandemian aikaan olin viimeistellyt opintojani ja viettänyt paljon aikaa kotona lapseni kanssa. Tuli fiilis, että haluaisin tehdä jotakin luovaa ja ihan omaa. Sellaista, mitä kukaan ei ole vielä keksinyt kokeilla. Neulon päivittäin, mutta se on käytännöllistä ja ohjeiden seuraaminen välillä puuduttavaa. Kokeilin useitakin juttuja, esimerkiksi makrameen solmimista. Kun tein ensimmäisen Muotoiset-työni, tuli vahva tunne, että näitä pitää tehdä lisää.

Teen työni tuftaamalla, mutta työskentelen kankaan nurjalla puolella. Aiemmin olin nähnyt perinteiseen tyyliin tuftattua kuviollista pintaa, mutta se ei kiinnostanut minua. Aloin kokeilla ja huomasin, että nurjalla puolella tehdessä saa tuftattua kaunista pidempää nukkaa. Pian tajusin, että työn voi leikkailla ja muotoilla, jolloin lopputuloksesta tulee kolmiulotteinen. On innostavaa, että tekstuurilla voi leikkiä näin paljon.

Minna työskentelee kankaan nurjalla puolella, joka jää lopulta piiloon. Näin hän saa töihinsä pinnan, jossa on pitkää nukkaa.

Minna ostaa aina laadukkaita lankoja. Hän ei ole laskenut, paljonko harrastukseen menee rahaa kuukaudessa, sillä se ei ole hänen mielestään olennaista. Minna käyttää mielellään rahaa itselleen tärkeisiin juttuihin.

Minna pukeutuu usein mustaan, mutta töissään hän haluaa leikkiä erilaisilla väreillä. Hän valitsee töihinsä usein vaaleita, pastellisia ja kylmiä sävyjä. Minna tekee Muotoisia jonkin verran myös tilauksesta tilaajan toivomilla sävyillä.

innostuin käsitöistä lapsena äitini ja isoäitini ansiosta. Meillä oli kotona ompelukone aina esillä, kangastilkkuja siellä sun täällä, ja sain mummoiltani neule- ja kirjontalankojen jämiä. Muistan tehneeni Barbien vaatteita ja pieniä pussukoita. Käsityöinnostukseeni olennainen syy on ollut se, että materiaaleja on ollut niin helposti saatavilla.

Käytän tuftatessa kirjontakehystä. Sen, tuftausneulan ja kankaan lisäksi tarvitsen ainoastaan lankaa. Työskentelyyn sopivat mitkä tahansa paksummat langat, ja pyrin hyödyntämään neulomisen jämälangat.

Jos ostan uusia lankoja, suosin luonnonmate­riaaleja, yleensä villaa ja alpakkaa. Ostan lankoja myös kirppiksiltä ja Torista. Hirveät ysärilangat, esimerkiksi polyesterista valmistetut ja pörröiset efektilangat, hankin aina kierrätettynä. En halua ostaa muovisia lankoja uutena. Pörröinen ja sileä kulkevat töissäni usein rinnakkain.

Muotoisten parissa kuluu viikossa monta tuntia. En kuitenkaan ota stressiä asiasta – jos en jaksa tai ehdi, jätän tuftaamisen väliin. Langoista lähtee paljon nöyhtää, joten työskentelen yleensä kotona olohuoneessa työpöydän ääressä.

Muotoiset Minna viimeistelee saksilla. Hän käyttää yleensä kangas­saksia, mutta yhtä hyvin käyvät ihan tavalliset sakset. Samoilla saksilla ei kuitenkaan kannata leikata mitään muuta, sillä esimerkiksi paperia leikatessa sakset tylsyvät nopeasti.

Minnalla on käytössä muutama erikokoinen kirjontakehys. Pyöreä kehys rajoittaa ideointia, mutta Minnan mielestä on hauskaa miettiä, minkä uuden muodon saisi seuraavaksi tehtyä. Uudet ideat hän luonnostelee ensin muistivihkoon.

minulle On tärkeää, että saan tehdä jotain näin ihanaa ja kaunista. Ja ihan vain tekemisen ilosta, ilman sen suurempaa päämäärää. Parasta tekemisessä on oma aika ja uusien mallien ideointi. Tylsin vaihe on kankaan pingottaminen kehykseen. Monet eivät tykkää viimeistelystä, mutta mielestäni sekin on hauskaa. Haluan, että työn takaosa on siisti ja viimeistelty. Se on ihan yhtä tärkeä työvaihe kuin muutkin.

Ripustan uuden työn aina seinälle ja otan siitä valokuvan. Julkaisen kuvia Muotoiset-nimisellä Instagram-tililläni. Haaveilen galleriaseinästä, jossa olisi esillä useita erilaisia Muotoisia.

Tuftatessa saan olla irti arjen rooleista ja uppoudun mielelläni täysillä tekemiseen. Välillä mietin, häiritseekö harrastus perheeni elämää. Tähän asti olen saanut puuhastella rauhassa. Olen pitänyt aika vähän meteliä harrastuksestani. Kaikki ystäväni ja läheiseni eivät varmaan edes tiedä, minkä parissa puuhastelen vapaa-ajallani.

Yhden Muotoisen tekemiseen menee muutamia tunteja. Aika riippuu työn muodosta ja siitä, kuinka usein siihen vaihdetaan lanka. Minna tekee lähes kaikki Muotoiset noin 20–25 senttimetrin kokoisina, koska niissä kolmiulotteisuus toimii hänestä parhaiten. Minna viimeistelee työn liimaamalla taka­osaan huovan ja kiinnittämällä ripustuslenkin.

Hauskat hahmot ovat Minnan uusimpia töitä. Instagramissa hän lisäilee Muotoisille usein silmiä ja päätti kerran kokeilla, miltä silmät näyttäisivät niissä oikeasti. Silminä Minna käyttää turvasilmiä. Hän haaveilee, että ehtisi tehdä hahmoja lisää ja pitää niistä lapsille suunnatun näyttelyn.

Minnan magneettityöt kantavat nimeä Hukkakukka, sillä niissä hyödynnetään pieniä lankojen jämiä. Työskentelytekniikka on sama kuin Muotoisissa, mutta nukkaa on töissä monen pituisena.

Unelmani on, että saisin tehdä jonkun pienen puodin ikkunaan liikkeen nimen tällä tekniikalla. Teen välillä myös tilaustöitä, ihmiset tilaavat töitäni esimerkiksi lahjaksi vauvoille. Tuntuu ihanalta, että Muotoinen on roikkumassa lapsen sängyn yläpuolella ja jää hänelle muistoksi.

Elokuussa pääsin kokoamaan näyttelyn kotikaupunkini Jyväskylän paikalliseen kahvilaan Naissaaren Koskenhenkeen. Olisi kiva saada töitä esille enemmänkin. Haaveilen kuitenkin maltillisesti, sillä työskentelen yhteisöpedagogina ja vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ole. Haluaisin pitää Muotoisista kursseja ja työpajoja, mutta ne vaatisivat oman tilansa. Kunpa pystyisin joskus tekemään puolikasta työaikaa, niin jäisi enemmän tilaa omille projekteille.