Euroviisu-selostaja Mikko Silvennoinen hurauttaa minimökilleen ratikalla – kurkkaa sisään tupaan!

Vaalean siirtolapuutarhamökin pihalla vihertää kauniisti. Ikkunoissa ei ole ylisöpöjä pitsiverhoja, vaan sisällä ja ulkona vallitsee tyylikäs selkeys. Kolmetoistavuotias rescuekoira, whippet Lupu, innostuu kuopimaan maata kuunliljojen edessä. Viileällä säällä koira kuitenkin seuraa mukavuudenhaluisena isäntänsä Mikko Silvennoisen puutarhaharrastusta mieluummin mökin ikkunasta.

– Mulla on vähän try and error -metodi, jolla katson, mikä lähtee kasvamaan ja mikä ei. Tärkeintä tässä paikassa on, että tänne voi tulla hengailemaan ja kutsua kavereita. Tämä on meidän sosiaalisen elämän keskus, Mikko sanoo.

Mikko on mökkeilijänä sosiaalinen, innokas kokki ja harrastaa puutarhaa kokeilevalla tavalla.

Siirtolapuutarhamökki on ollut Mikolla ja hänen puolisollaan Asmo Norosella parikymmentä vuotta. Mökki löytyi aikoinaan kodin naapurista, kun parveke alkoi käydä ahtaaksi kurpitsojen, viljelmien ja riippuvien puutarhojen vallattua tilaa. Yhdet kaupat menivät mönkään, mutta toisella kertaa onnisti ripeästi toimimalla. Mikko ja Asmo kävelivät tuolloin pienen kummipoikansa kanssa siirtolapuutarha-alueella ja kuulivat sattumalta erään rouvan aikovan myydä mökkinsä.

Työnjako on ollut selvä: Mikko vastaa pihasta ja Asmo mökistä. Mikko luottaa puolisonsa makuun mutta kuittailee leikkisästi vaaleasta minimalistisuudesta.

– Tiedän, ettei meidän mökki ole söpö. Jos Asmo saisi päättää, mökki olisi tyhjä ja maalattu valkoiseksi, Mikko nauraa.

Asmo ei innostukaan puutarhamökkeilyyn perinteisesti yhdistetystä söpöydestä ja pinkistä värimaailmasta.

– Monen mielestä meidän mökki on brutalistisen karu. Itse en kestä söpöä piperrystä vaan haluan ilmaa, selkeyttä ja rauhallisuutta. Pidän yksivärisyydestä, Asmo kertoo.

Kolmetoistavuotias whippet Lupu on ollut perheessä rescuekoirana yli puolet elämästään. Lupu rentoutuu mökillä, mutta viileällä säällä se lämmittelee mielellään mökin kamiinan lähellä.

Kauppojen jäljiltä mökki näytti täysin erilaiselta kuin nyt. Se oli pimeämpi ja pienempi, vaikka toisella seinustalla oli jonkinlainen raakalaudoista tehty laajennus. Sisälle oli jäänyt vanhaa tavaraa, jota täytyi kuskata pois monta pakettiautollista. Toimivalta vaikuttanut jääkaappi säikäytti syttymällä palamaan. Asmon nopea reagointi pelasti onneksi tilanteen.

Nykyiselleen mökki suureni kymmenkunta vuotta sitten ja vaati tarkan suunnitteluprosessin. Lopputuloksena mökki laajeni ainoaan mahdolliseen suuntaan ja maksimikokoonsa.

Keittiö on uniikki, sillä se on tehty Asmon omien keittiömallistojen mallikappaleiden ylijäämäpaloista. Sisustukseen ei ole ostettu mitään isoa uutena. Taisto Kuhan veikeä designvalaisin on peräisin Asmon lapsuudenkodista. Keittiöniemeke rajaa kätevästi sisätilan yleiseen tilaan ja makuutilaan.

– Minulla on paha tapa, että löydän roskalavoilta designia, koska ihmiset heittävät sitä pois. Meidän kaikki koiratkin ovat oppineet pysähtymään roskalavojen viereen, Asmo nauraa.

Asmo muokkasi keittiöhyllyn vanhasta kylpyhuoneen kaapista, joka löytyi edellisen asunnon kellarikomerosta.

Keittiöniemeke jakaa mökin sisätilat makuuhuoneeseen ja yleiseen tilaan. Siihen kätkeytyy pieni kirjahylly. Keittiössä on Ornon Ping pong -valaisin 70-luvulta.

Kun seinällä olevan veikeän designvalaisimen sytyttää, aurinko paistaa aina. Taisto Kuhan 60-luvun lopussa suunnittelema valaisin oli alkuaan Asmon lapsuudenkodissa.

Asmo on mestari tekemään designlöytöjä. Mökin Kilta-tuolit ovat löytyneet aikoinaan roskalavoilta.

Keittiön yläkaappi on Helnon 40-luvun malli, jonka on alun perin suunnitellut Asmon sisustusarkkitehtinä työskennellyt isoäiti.

Kumpikin on vaikuttunut tanskalaisen Louisianan taidemuseon upeista puutarhoista. Mikko on yrittänyt luoda pihalle kerroksittain erilaisia vihreitä alueita.

– Sen sijaan, että on vaan kukkia ja kukkia, on paljon erilaista vihreää. Ei nyt olla ihan vielä Louisianan tasolla, kun yritän tehdä samaa kahteen neliöön, Mikko nauraa.

Pihan kätköistä löytyy köynnöshortensiaa, pioneja ja muutamia kipsi- ja betoniveistoksia, jotka Asmo valoi harjoitustöinä opiskeluaikoinaan Taideteollisessa korkeakoulussa. Satakiloinen veistos kaatui veistoluokassa ja jäi lattialle sirpaleina – siksi yllättävä, kubistisen näköinen teos puutarhassa onkin nimeltään Sirpa-Leena.

Mikko haluaa viljellä myös hyötykasveja. Hänen tuorein ylpeytensä ja kokeilunsa on ryytimaa kasvihuoneen takana. Puutarha ei olekaan ikinä valmis. Mikko ostelee vain vähän mitään uutta mutta saa taimia kavereilta ja siirtelee kasveja paikasta toiseen kokeilumielessä.

– Minulla on jokin tarve möyriä mullassa. Olen kotoisin maalta Pohjois-Karjalasta, missä meillä oli pakkokin kitkeä. Tein jo lapsena myös bisnestä 4H-kerhossa: kasvatin, viljelin ja myin ympäri kyliä kurtturuusua, joka on nykyään julistettu laittomaksi.

Yksi haave Mikolla vielä on: hän haluaisi pihalle vesielementin. Viidentoista vuoden ajan parilla oli karppilammikko, kunnes kalat eivät enää selvinneetkään eräästä talvesta. Siitä tuli niin surullinen mieli, että Mikko tilasi sepeliä ja kylvi päälle nurmikon. Paikka tunnetaan nykyään muinaisrantana.

Kasvihuoneessa kasvaa kurkkuja ja tomaatteja. Sen takana on ryytimaa, jossa on runsaasti talvivalkosipuleita. Riippukeinun toisena ripustuspuuna toimii vanha kirsikkapuu.

Mikko pitää monivuotisista kasveista, koska ne ovat helppohoitoisia. Hänen suosikkeihinsa kuuluvat kuunliljat.

Pihan toisessa tyrnissä on uusi linnunpönttö, jonka Mikko sai veljensä perheeltä 50-vuotislahjaksi. Jokainen perheestä maalasi pönttöön yhden sivustan.

Mökkeilijänä Mikko kuvailee olevansa sosiaalinen räpättäjä, joka nauttii puutarhan ohella ihmisistä ympärillään, juttelemisesta ja kokkaamisesta. Asmo on lapsuudesta asti tottunut hiljaiseen saarimökkielämään, jossa on korkeintaan kuulunut satunnaisesti metsojen huutoa kaukaisuudessa.

Mikon ja Asmon mökkikausi alkaa vappubileillä ja päättyy Oktoberfesteihin. Niitä he viettävät myöhään syksyllä tuttujen mökkinaapureiden kanssa, kun alue on jo hiljentynyt ja voi juhlia muita häiritsemättä.

Mökkeily siirtolapuutarha-alueella on Mikolle ja Asmolle sopivan sosiaalista: rauhassa saa olla, mutta aina myös jollakin on pannu kuumana. Yleisenä etikettinä on, ettei palstalle tervehdittäisi vaan palstalta tervehditään.

Mikko ja Asmo viettävät mökillä paljon aikaa niin arkena kuin viikonloppuna.

– Kun mökki on sopivasti nurkilla, tänne voi tulla työpäivän jälkeen grillaamaan. Ei ole hassumpaa istua kirsikkapuun alla ja juoda valkoviiniä. Harvalle mökille pääsee raitiovaunulla, Asmo sanoo.

Koska pariskunnan kesämökki on lähellä kotia, vastapainona heidän talvimökkinsä on Kanarialla Playa del Inglesissä. Oikeastaan kyseessä on kerrostaloasunto, joka on ahkerasti sukulaistenkin käytössä. Senkin parvekkeelle Mikko on viherpeukalona jo perustanut tyräkkiviljelmän.

Siirtolapuutarhamökillä vierailee usein Mikon ja Asmon kavereita. Parasta on, ettei aikatauluja tarvitse sopia kuukausien päähän. Tarjoiluistakaan ei tarvitse stressata, kun voi järjestää nyyttikestit.

– Kotiin tulee kutsuttua aika harvoin kavereita, mutta kynnys pyytää heitä tänne on matalampi. Jos tästä mökistä pitäisi luopua, en tiedä, missä tapaisin ihmisiä, Mikko miettii.

Asmo pitää selkeydestä ja puunvärin tuomasta rauhasta. Viron lippu ikkunalaudalla muistuttaa vuosista Tallinnassa.

Terassi rakennettiin aikoinaan ensimmäiseksi mökille. Mikko on innokas kokki, jonka herkuista vieraat pääsevät nauttimaan.