Kotivinkki

Mikä tekee sisarussuhteesta erityisen? Maarit ja Mervi ovat aina olleet parhaita ystäviä, Enni ja Aini löysivät toisensa uudelleen aikuisina

Mikä tekee sisarussuhteesta erityisen? Maarit ja Mervi ovat aina olleet parhaita ystäviä, Enni ja Aini löysivät toisensa uudelleen aikuisina
Muuttuvassa maailmassa suhde sisarukseen voi tuoda erityistä turvaa. Lappeenrantalaiset siskokset Maarit Vidén ja Mervi Smal ovat olleet aina läheisiä. Enni Tuomisalo ja Aini Räisänen löysivät yhteyden toisiinsa uudelleen koronan aikaan.
Julkaistu: 19.1.2022

Siskoksista ensimmäisenä soittaa se, kumpi ehtii.

Maarit Vidén tietää, ettei siskolle kannata soittaa kauhean aikaisin. Näin eläkkeellä aamu-uninen Mervi Smal ei halua herätä ennen kymmentä aamulla, kun ei ole pakko.

Joka aamu kymmenen jälkeen puhelin kuitenkin soi jommassakummassa kodissa. Siskokset varmistavat, että toisella on kaikki hyvin. He asuvat Lappeenrannassa neljän kilometrin päässä toisistaan.

Mervi elää itsekseen, Maarit on naimisissa. Tiivis yhteydenpito siskoon tuntuu erityisesti Mervistä turvalliselta. Ja tietysti Maaritille olisi tärkeää rientää apuun mahdollisimman nopeasti, jos siskolla olisi hätä.

Niin kävikin kerran. Mervi ei vastannut aamulla puhelimeen, joten Maarit ajoi miehensä kanssa siskon luo. Sisälle Maarit pääsi onneksi omilla avaimillaan, mutta siellä huhuiluihin ei kuulunut vastausta.

Sitten hänen oma puhelimensa soi. Mervi oli herännyt makuuhuoneessaan, huomannut oitis siskon puhelut ja soittanut takaisin. Kaikki oli hyvin, hän oli vain nukkunut tavallista sikeämmin.

– Ehti jo tulla kova huoli, Maarit Vidén kertoo.

Toisilla suhde sisarukseen muuttuu elämän varrella. Etäännytään, lähennytään, ja taas etäännytään.

Sisarussuhde on yksi elämän pisimmistä ihmissuhteista, usein pidempi kuin suhde omaan vanhempaan tai puolisoon.

Sisarussuhteet perustuvat hoivaan, sillä moni on hoitanut pikkusisarustaan tai ollut itse tämän hoidettavana, mutta suhteissa on mukana myös sisäsyntyinen kilpailuasetelma. On tavallista, että sisarukset joutuvat jossain muodossa kamppailemaan vanhempiensa huomiosta joko lapsina tai myöhemmin elämässä.

Suhde sisarukseen voi olla vastavuoroinen ystävyyssuhde ja pysyä yhtä läheisenä vuosikymmenestä toiseen, kuten Mervi Smalille ja sisko Maarit Vidénille on käynyt.

Toisilla suhde sisarukseen muuttuu elämän varrella. Etäännytään, lähennytään, ja taas etäännytään.

Mervi ja Maarit olivat samoissa paikoissa töissä läpi uransa, kaikkiaan melkein 50 vuotta.

Kahvilayrittäjänä töihin joutui heräämään viideltä, että tuoreet pullat ehtivät paistua vitriiniin.

Vaikka työ oli mukavaa, aikaisista aamuista Mervi Smal ei aamu-unisena niin piitannut.

Uran ehdottomiin hyviin puoliin taas lukeutuu se, että töitä sai tehdä yhdessä siskon kanssa – koko ajan. Mervi ja Maarit olivat samoissa paikoissa töissä läpi uransa ensimmäisestä työpaikasta viimeiseen ennen jäämistä eläkkeelle, kaikkiaan melkein 50 vuotta.

Maankuulun hotellin Patrian ravintolassa Lappeenrannassa vierähti noin 20 vuotta kummallakin, sen jälkeen yhteisessä yrityksessä vielä 28 vuotta.

Yrittäjinä he pitivät ensin Kesoil-ketjun kahviota, sitten Neste-huoltamon vastaavaa, kun Kesoilit muuttuivat Nesteiksi. Lopulta he pyörittivät vuosikymmenen omaa lounaskahvilaa Lappeenrannan torin laidalla.

Lapsuudenperheessä oli neljä lasta, kolme siskoa ja yksi veli, ja äiti ja isä. Kolmen vuoden välein syntyneet Mervi ja Maarit nujakoivat jatkuvasti.

– Ehkä se vaikutti siihen, että meidän ei tarvitse enää riidellä. Yrittäjinäkään ei tapeltu kertaakaan yhteisten vuosien aikana. Minä olin jo hotellin ravintolassa keittiössä, Maarit salin puolella. Kun aloitimme yrittäjinä, jaoimme vastuut ensin saman mallin mukaan. Myöhemmin opettelimme tietoisesti myös toistemme työt, että toinen pääsi lomille, Mervi sanoo.

Molemmilla siskoksilla on ystäviä, Maaritilla aviomies, ja lisäksi molemmilla siskoilla on lapsia. Veljeenkin siskokset pitävät paljon yhteyttä. Lapsuudenperheen neljäs lapsi, Merviä ja Maaritia vanhempi sisko, on jo kuollut.

Muitakin läheisiä siis on, mutta suhde omaan sisko tuntuu kummastakin erityisen merkitykselliseltä ihmissuhteelta.

Maarit ja Mervi opiskelivat molemmat Helsingissä ravintolakoulu Perhossa, mutta hieman eri aikaan, sillä heillä on ikäeroa kolme vuotta. He ovat tehneet monet asiat saman­ikäisinä: menneet ravintolakouluun, kihloihin ja naimisiin sekä saaneet esikoisensa.

Erityistä sisarussuhteissa on usein se, että monet toisen elämänkaaren merkitykselliset tapahtumat ovat sellaisia myös omassa elämässä. Merville ja Maaritille eräs tällainen yhdistävä kokemus oli isän kuolema 36 vuotta sitten.

He olivat isän tyttöjä. Kun sairaalasta soitettiin huonoja uutisia isän kunnosta, siskokset polkivat yhdessä pyörillä isää katsomaan.

– Isä antoi pusun poskelle kummallekin meistä, oikein kunnon moiskauksen. Me silitimme isän käsiä, ja sitten hän kuoli. Sanoin Merville että nyt pappa lähti pois. Kotimatkalla itkimme ja lohdutimme toisiamme vuoronperää.

Ei tarvittu sanoja. Menetys oli yhteinen.

Vuosikymmeniä läheisenä pysynyt suhde on osaltaan tiiviin yhteydenpidon syy ja samalla sen seuraus.

Sisko oli tärkeänä tukena esimerkiksi silloin, kun Mervi 13 vuotta erosi puolisostaan.

– Sain häneltä paljon ymmärrystä pahalle ololleni. Sekä Maarit että hänen miehensä näkivät, kuinka vaikea paikka se oli.

Myös Maaritista tuntuu siltä, että hän voi tukeutua siskoon eri tavalla kuin kehenkään muuhun.

– On sellaisia henkilökohtaisia perheasioita, joita en viitsi muille sanoa, mutta Merville voin ne kertoa. Voin myös luottaa, että niitä hän ei sano eteenpäin.

Sisarus tietää omasta elämänhistoriasta jotakin sellaista, mitä kaikki eivät tiedä. Sisarukselle omia taustoja ei tarvitse avata erikseen.

Sisaruksia on tutkittu lääketieteen ja psykologian aloilla, mutta ei juuri yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta eli suhteiden laadun, kuten läheisyyden tai etäisyyden, kannalta.

Tämän huomasi Matleena Huittinen, joka teki vuonna 2018 valmistuneen sosiologian pro gradunsa Helsingin yliopistoon nuorten aikuisten läheisistä sisarussuhteista.

Tärkeimpänä havaintona nousi esiin se, että läheinen sisarussuhde asettuu perinteisten perhesuhteiden ja läheisten ystävyyksien välimaastoon.

– Sisarussuhteissa arvostetaan pysyvyyttä, kuten perhesuhteissa, mutta niissä on myös mukana toisesta pitämistä, yhteisiä elämyshakuisia harrastuksia ja asioiden jakamista. Sellaiset on liitetty enemmän ystävyyssuhteisiin, Huittinen sanoo.

Elämme individualistista, yksilökeskeistä, aikaa. Ihmisen omat toiveet, tavoitteet ja tunteet määrittelevät pitkälle elämän suunnan. Sellainen tuo paljon vapautta elää kuten itse haluaa.

Kääntöpuolena voi olla yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus, kun turvaa ei saa entiseen tapaan perheyhteisöstä tai naapuruston kiinteästä porukasta.

Turvallisuuden tunnetta muuttuvassa maailmassa voivat antaa pysyvyyttä ilmentävät sisarussuhteet, Matleena Huittinen sanoo.

– Ainutlaatuinen piirre sisarussuhteissa on se, että sisarus tietää omasta elämänhistoriasta jotakin sellaista, mitä kaikki eivät tiedä. Sisarukselle omia taustoja ei tarvitse avata erikseen, ja yhteisistä kokemuksista muodostuu osapuolten ainutlaatuiseksi usein kokema side. Samankaltaista voi toki olla tosi läheisessä ystävyyssuhteessakin.

Sisaruksia lähensivät aikuistuminen ja muutto omilleen, lapsuuden­perheen kriisi sekä muut ihmis­suhteiden käänteet.

Nykymaailmassa voi mahdollisuuksia valita, kenen kanssa hakeutuu läheiseen suhteeseen. Mikä saa sisarukset pysymään tiiviissä yhteydessä?

Matleena Huittisen tutkimia sisaruksia olivat lähentäneet aikuistuminen ja muutto omilleen, lapsuuden­perheessä koettu kriisi sekä muut ihmis­suhteiden käänteet, kuten jommankumman sisaruksen tulo vanhemmaksi.

Huittinen haastatteli tutkielmaansa 14:ää ihmistä, joista osalla oli useampi kuin yksi sisarus. Kaikkiin suhde ei ollut yhtä läheinen kuin toisiin, joten haastateltavat pohtivat sitäkin, millaiset asiat olivat erkaannuttaneet sisaruksesta tai voisivat mahdollisesti tehdä suhteelle hallaa.

– Asiat, joista ei sisarukselle kauheasti jaettu, olivat haastateltavieni mukaan esimerkiksi parisuhteiden sisäiset asiat ja seksuaalisuus. Tutkin nimenomaan läheisiä sisarussuhteita, ja nämä olivat asioita, joita haastateltavat olivat oppineet välttelemään sisaruksen kanssa.

Sisarussuhde koettiin niin merkitykselliseksi, että sitä ei haluttu riskeerata alkamalla turhaan riidellä herkistä aiheista, kuten ”väärästä” puolisovalinnasta, Huittinen selittää.

Enni Tuomisaloa (puhelimen ruudulla) ja Aini Räisästä yhdistää kulttuuri. Molemmat tekevät töidensä ohella taidetta, Enni Tuo­mi­salo kirjoittaa ja julkaisee oma­­kus­tan­teina englanninkielisiä kirjoja nimellä Enni Amanda, Aini tekee musiikkia artistinimellä Aini.

Joitakuita sisaruksia muutot ja aikuistumiset olivat lähentäneet – toisia erottaneet. Näin kävi vuosien aikana myös Aini Räisäselle, 38, ja Enni Tuomi­salolle, 41.

Koronakevät 2020 sai ihmiset ensin haalimaan holtittomasti vessapaperia lähikaupan hyllyltä ja sitten sulkeutumaan visusti kotioviensa taa.

Niinä kuukausina Aini Räisänen valvoi usein öisin. Häntä piti hereillä ankea yksinäinen olo, joka oli tullut pintaan pandemian myötä mutta vaivannut jo aiemmin.

– Ei tuntunut siltä, että elämässäni olisi paljon ystäviä. Muistutin itseäni, että onhan minulla sisko. Mutta heti perään mieleen nousi, että tavallaan ei ollut siskoakaan, sillä hän oli ollut pitkään poissa, Aini kertoo.

Sisko Enni Tuomisalo muutti suomalaisen puolisonsa kanssa Uuteen-Seelantiin 15 vuotta sitten. Ensin puoliksi töihin ja puoliksi lomalle, mutta saarivaltiosta Australian kyljessä 17 000 kilometrin päässä Suomesta tuli heille nopeasti uusi pysyvä koti.

Ensimmäiset vuodet Enni kävi Suomessa joka vuosi. Sitten käynnit harvenivat. Syntyi kaksi lasta, nyt yhdeksän- ja kaksivuotiaat.

Suomessa sisko eli omaa elämäänsä. Erosi, avioitui uudelleen, ja sai myöhemmin lapsen hänkin.

Eri aikavyöhykkeillä toiselle ei voi laittaa edes viestiä niin, että tämä olisi hereillä samaan aikaan ja vastaisi välittömästi. Vauvavaiheissa yhteyden­pito jäi helposti univelkojen jalkoihin.

Tunnenko enää siskoani, kumpikin pohti tahollaan.

– Meidän tapamme olla yhdessä ei ole aikaisemminkaan ollut kuulumisten kysely. Nuorempana meillä oli projekteja, jotka yhdistivät meitä. Juonsimme mätsäävissä mekoissamme Ennin perustaman Uneton 48 -lyhytelokuvakilpailun finaaleja, Aini kertoo.

Aini Räisänen julkaisi Sisko-kappaleensa musiikki­palvelussa ­Ennin syntymä­päivänä ja kertoi asiasta siskolleen vasta synttärin aattona.

Koronan aika herätti hänet huomaamaan tämän: kukaan muu kuin oma sisko ei tunne elämäni polkua eikä perhekulttuuria, jonka keskellä olen kasvanut.

– Toisaalta suhde siskoon on muovannut minusta sitä ihmistä, joka olen nyt, esimerkiksi roolini pikku­siskona. Suhde siskoon ei ole minulle vain ihmissuhde vaan pankki täynnä muistoja ja kokemuksia, joita ei voi ottaa pois, Aini sanoo

Aini Räisänen työskentelee johdon konsulttina ja tekee päivätyönsä ohella musiikkia artistinimellä Aini. Erään valvotun yön jälkeen hän kirjoitti kappaleen Sisko.

Siinä sisko on maailman toisella puolella, mutta laulun kertoja odottaa hänen paluutaan kotirantaan. Oma sisko kuuli sen musiikkipalvelusta ensimmäisten joukossa.

– Itkeskelin sen sanomaa päivän, pari. Olemme tosi erityyppisiä ihmisiä, minä en mieti menneisyyttä juuri lainkaan. Luotan siihen, että sisko on minunkin muistini: hän muistaa, mitkä olivat nukkejemme nimet lapsena. Biisi herätti minussakin näitä muistoja, Enni sanoo.

Laulu herätti molemmat tahoillaan myös miettimään, miten yhteyttä voisi pitää heille sopivalla tavalla. Vastaus oli lopulta yksinkertainen. Molemmat tekevät luovaa työtä päivätöidensä ohella, Aini siis musiikkia, ja Enni kirjoittaa kirjoja.

– Ruvettiin vain puhumaan siitä, että mehän voisimme tehdä näitä juttuja myös yhdessä. Nyt minun kirjoittamani kappale on menossa osaksi kirjaa, jota Enni parhaillaan kirjoittaa. Lopulta meidän ei siis tarvinnut miettiä, miten pitäisimme yhteyttä toisiimme, vaan mitä konkreettista uutta voisimme yhdessä luoda.

Maarit (vas.) ja Mervi innostuivat jääkiekosta jo lapsina, sillä perhe asui lähellä kiekkokaukaloa. Myöhemmin Maarit oli puolisonsa kanssa mukana SaiPan tukijoukoissa, kun heidän lapsensa harrasti jääkiekkoa. Kymmenen viime vuoden aikana jääkiekko on palannut siskosten elämään.

Ystävyyssuhteita sisarussuhteet muistuttavat juuri silloin, jos niihin sisältyy yhteistä tekemistä, kuten jaettuja harrastuksia, sanoo sisarussuhteista pro gradun tehnyt Matleena Huittinen.

Yhteinen hanke on myös lappeenrantalaisilla Mervi Smalilla ja Maarit Vidénillä.

He käyvät katsomassa paikallisen jääkiekkoseuran SaiPan joka ikisen kotipelin Kisapuiston jäähallissa.

Maarit sai idean poikansa jääkiekkoharrastuksesta. Nyt hän, miehensä ja Mervi ovat käyneet yhdessä peleissä kymmenen vuotta.

Sisarussuhteessa, kuten muissakaan ihmissuhteissa, läheisyys ei ole itsestäänselvyys, Matleena Huittinen sanoo.

– Missä tahansa ihmissuhteessa kannattaa toki olla kiinnostunut toisen elämästä ja kysellä kuulumisia. Ehkä sisarussuhde kestää vähän isompia kolhuja, kuten vähempää yhteyden pitämistä, ilman, että se katkeaa kokonaan. Mutta ei voi myöskään luottaa siihen, että toisen elämässä pysyy mukana, jos siitä joutuu kovin etäälle.

Aini Räisäsen ja Enni Tuomisalon välille yhteinen kirjoitusprojekti on tuottanut ”muuta höpötystä”.

Siskoksilla on käynnissä kaksi keskusteluketjua: toinen Instagramissa, jossa vaihdetaan enemmän kuulumisia, ja toinen Whatsappissa, jossa keskustellaan enemmän kirjoittamisesta. Kerran kuussa he soittelevat, viestejä lähettävät päivittäin.

– Harva kirjoittaa biisin siitä, että saisi siskonsa takaisin. Minulle niin kävi, ja siitä on aika spesiaali fiilis, Enni Tuomisalo sanoo.

Kommentoi »