Jyhkeästä kelohonkamökistä tulikin koti! 70-luvun talo kasvoi kokoa Marko Paanasen avulla

Mökiltä lähtiessä iskee usein haikeus: kunpa voisi vielä jäädä, edes hetkeksi. Onnekkaimmat, kuten Miisu ja Roba Lindfors, onnistuvat toteuttamaan unelman ja muuttamaan mökille jopa pysyvästi.

– Aiemmin, kun mökille tultiin vain viikonlopuksi, oli aina kiire ehtiä tehdä sitä, tätä ja tuota. Nyt voin keskittyä vaikka kuuntelemaan jäiden pauketta, kun vesi rannassa nousee ja laskee, Roba Lindfors sanoo.

Alkuperäisen mökin rakensi Roban isä 1970-luvun alussa. Ensin valmistui saunatupa, jossa vietettiin aikaa, kunnes varsinainen mökki valmistui 1973.

Upea tontti sijaitsee Loviisassa merenrannalla. Näkymää katsellessa ei uskoisi, että se hankittiin alun alkaen pienessä kiireessä.

Kävi nimittäin niin, että Roban isä Bose oli sopinut hyvän ystävänsä, kuusamolaisen Paavo Korpuan kanssa, että jos vastaan tulee mökin rakennukseen sopivaa keloa, Paavo ilmoittaa siitä Boselle.

– Korpua oli pistänyt hyvät hirret tilaukseen, ennen kuin niille oli edes paikkaa tiedossa. Isälle tuli sitten kiire etsiä tontti. Neljää viittä hän kävi katsomassa, kunnes kuuli sukulaisten kautta tästä paikasta.

Valinta osoittautui monella tapaa täydelliseksi. Matka moottoritietä pitkin Helsingistä kestää vain hieman yli tunnin. Silti tuntuu kuin astuisi ihan toiseen maailmaan: vuodenkierto on mökillä vahvasti läsnä, eivätkä kaupungin äänet ja valot häiritse sen tarkkailua.

Mökki siirtyi Roban ja Miisun omistukseen pienen mutkan kautta. Roban isä ja tämän vaimo Anita olivat testamentanneet sen lapsenlapsilleen. Viitisen vuotta sitten nykyiset omistajat lunastivat Roban siskontytölle periytyneen osan mökistä ja aloittivat paikan muokkaamisen itselleen sopivaksi.

Avuksi muutoksen suunnitteluun pyydettiin sisustusarkkitehti Marko Paananen, jonka kanssa Miisu on tehnyt yhteistyötä lähes kaksikymmentä vuotta.

Remontin tavoitteena oli muuttaa ja laajentaa aiemmin 60 neliön kokoinen hirsimökki kahden aikuisen toimivaksi omakotitaloksi. Se tarkoitti muun muassa sitä, että sisälle piti asentaa juokseva vesi. Alun perin suunnitelmana oli rakentaa taloon kolme makuuhuonetta, mutta lopulta päädyttiinkin kahteen. Se ei kuitenkaan haitannut.

– Marko on siitä ihana, että hän lähtee suunnittelussa liikkeelle asukkaiden tarpeesta ja siitä, että tehty ratkaisu palvelee monta vuotta eteenpäinkin. Hän osaa myös kysyä fiksuja kysymyksiä. Markon ansiosta tajusimme nopeasti, että koska kaksi lastamme olivat silloin jo melkein aikuisia, eivät he tarvitse täällä omia huoneita. Ja jos he joskus saavat perhettä, niin meillä on pihassa talviasuttava pikkumökki, jota voi myös käyttää, Miisu pohtii.

Paanasen vaikutus näkyy esimerkiksi pohjaratkaisussa ja valaistuksessa. Kelohonka on kaunis materiaali, mutta ennen mökki oli melko pimeä. Hyvä valaistus on tärkeää varsinkin nyt, kun mökin pitää toimia myös arjessa.

– Marko osasi kivasti ajatella, miten vanha ja uusi puoli yhdistyvät toisiinsa ulkovärityksestä lähtien. Ja kuitenkin niin, että vanhalla puolella on säilytetty mahdollisimman paljon alkuperäistä.

Kuten remonteissa usein käy, täälläkin kohdattiin sekä onnistumisia että vastoinkäymisiä. Saaristossa moni on tuskaillut porakaivonsa kanssa, mutta sen suhteen Lindforseilla on käynyt hyvä tuuri ja puhdasta vettä on riittänyt.

Laajennuksen valmistuminen sen sijaan venyi vuoden 2021 joulusta syyskesään 2023.

Miisu muistelee kauhulla, miten he kaksissa tuumin purkivat vanhan puolen keittiön kiireellä pois, jotta rakennusmiehet pääsevät töihin. Rakennusmiehiä odotettiin paikalle maaliskuussa. Ensimmäinen elonmerkki heistä saatiin vasta toukokuussa. Silloin urakoitsija ehdotti, että eikö olisi mukava mökkeillä kesä rauhassa ja palata asiaan vasta syksyllä.

Syyskuuhun asti mökillä oltiin ilman keittiökaappeja, eikä niiden asennus vielä sittenkään onnistunut ensimmäisellä kerralla.

– Se ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä, Miisu sanoo.

Mökille muutto on osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. Loviisasta on helppo ajaa tarvittaessa töihin ja lapsia tapaamaan pääkaupunkiseudulle. Välillä tehdään asunnonvaihto: Rebecka ja Robi kavereineen tulevat mökille, ja vanhemmat väistävät jommankumman kaupunkiasuntoon.

Loviisassa viihdytään myös yhdessä. Esimerkiksi juhannusta vietetään isossa porukassa, johon kuuluu monenikäisiä juhlijoita.

Robi on huomannut, että mökille muuttaminen näkyy vanhemmissa.

– Hän sanoo välillä, että me ollaan nykyään ihan landelaisia. Me katsellaan ikkunasta merikotkia, kettuja ja jalohaikaroita, Roba naurahtaa.

Viime kesän mieleenpainuvin hetki oli seurata, kuinka merimetsot kalastivat parvessa laiturin edessä. Kesällä myös virvelöidään ja lasketaan verkot vesille. Omasta rannasta pääsee merelle hakemaan kuhaa ja jopa meritaimenta.

Jos mökkihöperyys uhkaa, venematkan päässä on monta kivaa ravintolaa. Veden läheisyys ja veneily ovatkin Robasta parasta Loviisassa asumisessa.

Talvella valoisat tunnit ovat vähissä. Jos pihahommia aikoo tehdä, täytyy niiden kanssa olla tehokas. Silti juuri luonto ja hiljaisuus viehättävät Miisua.

– En osaa nimetä yksittäistä parasta asiaa mutta olen tyytyväinen laajennusprojektiin kokonaisuutena. Paikalliset ammattilaiset olivat todella loistavia ja joustavia. Heille kuuluu suuri kiitos koko projektin onnistumisesta.

Kesällä Roba istuu mielellään verannan vanhalla tuolilla, isän entisellä paikalla. Siinä on hyvä juoda aamukahvit ja katsella luonnon kulkua. Paikka sitoo yhteen muistoja menneiltä vuosilta ja jo edesmenneistä ihmisistä.

Loviisassa viihtyvät myös Roban ja Miisun lapset ystävineen. Saunotaan ja uidaan, välillä istahdetaan aurinkoon. Samalla syntyy uusia muistoja rakkaassa paikassa.