Kun vedin taloprojektia 2019, hain voimaa mielikuvasta, joka minulla oli valmiista olohuoneesta: Puunlehtien siivilöimä aamuaurinko leikittelee silkkisellä betoni­lattialla. On hiljaista ja kaunista, kaikki on kohdallaan. Vain Bachin Aria pianolla soi levollisesti taustalla. Ohikiitävä hetki, johon tiivistyy elämän kauneus. Ichigo ichi, sanoisi japanilainen.

Niin paljon panosta vaadittiin tavoittamaan tuo ihannekuva, että siitä on järki kaukana, mutta nyt puolitoista vuotta muutosta voin ajatella: olen perillä.

– Tämä koti on täydellinen meidän perheelle. Joka aamu, kun laskeudun olohuoneeseen, tulee olo, että vau, mieheni Kimmo sanoo.

Kun aloimme suunnitella taloa tontin varmistuttua, halusimme tiivistää siihen kaikki haaveemme ja tehdä kerralla kunnollisen. Meille oli tärkeää rakentaa paitsi makumme myös arvojemme mukainen koti. Siksi päädyimme, suorastaan hurahdimme, ekologiseen CLT-massiivipuuhun, joka hengittää ja mahdollistaa hirttä modernimman ulkoasun. Valitsimme kaikessa melko tinkimättömästi kestävää ja laadukasta.

– Tämä koti on tehty tunteella ja pieteetillä loppuelämäksi. Emme vain ryhtyneet rakentamaan vaan kiersimme asuntomessuja vuosia ja haaveilimme ja suunnittelimme pitkään, Kimmo summaa.

Kun sai kerran miettiä kaiken nollasta, läväytimme arkkitehti Tapani Takkuselle ainakin seitsemän liuskaa toiveita, ja loput hän tuntui lukevan ajatuksistamme. Minulla on vahva luontosuhde, joten tärkeimpiä haaveitani olivat isot ikkunat ja lasiliukuovi terassille, jotta sisätila tuntuu jatkuvan puutarhaan ja kaupunkiluontoon. Luonto on läsnä muuttuvana maisemana, sillä ikkunat ulottuvat kaikkialla lattiaan.

Annoin paljon ajatusta arjen helpottamiselle ja talon helppohoitoisuudelle – koska haluan mahdollisimman paljon mielikuvani kaltaisia kiireettömiä hetkiä.

Maalaustalkoita meille ei tule koskaan, sillä julkisivun harmaantuvalle siperianlehtikuuselle ei tarvitse tehdä mitään. Ruuduttomissa ikkunoissa on vain kaksi pestävää pintaa, joihin yletyn jatkovarrella. Pesutiloissamme on pestäviä saumoja vain tehostelaatoituksessa, ja pyykinkuivatus on piilossa kaapeissa.

Alakerran kovalla, sileällä betonilattialla voivat huoletta mellastaa kissat ja lapset. Kyllähän betoni keittiössä tahraantuu mutta on eläväkuvioisena armollinen. Yläkerran tekstiililaatta kestää kissojen kynsiä ja sitoo pölyä ilmasta. Tahrat on ollut helppo pyyhkäistä nihkeällä, mutta laatat ovat myös irrotettavissa pesuun. Portaat ja ruokapöytä ovat kovaa saarnea.

Marmorikuviota on tasoissa, välitiloissa ja sohvapöydissä, mutta ne ovat marmorin sijaan keraamisia, jotta ei tarvitse pelätä viini- ja mehutahroja. Posliinista, lasista ja kvartsista puristetulle Dekton-tasolle voi vieläpä laskea kuuman pannun. Kaapistojen selkeät vetimettömät ovet on helppo pyyhkiä puhtaiksi.

Verhoilut ovat kissojen vuoksi sileää, tiivistä kangasta tai matalanukkaista samettia. Mattoihin olen valinnut sisalia ja villaa, joka luonnostaan hylkii likaa.

Japanilainen estetiikka alkoi juurtua ajatteluuni ensimmäisestä matkastamme Tokioon ja Kiotoon yli 15 vuotta sitten. Siinä viehättää puhtaus ja selkeys, hiljainen kauneus, jossa on herkkyyttä ja voimaa.

Oli selvää, että haluamme uuteen taloomme Japani-viitteitä, koska saamme niistä kicksejä. Vaikka osa valinnoista on tietoisia, on paljolti kyse siitä, että Japani on sisäänrakentunut sisustusvaistooni.

Arkkitehtuuriin Japani-henkeä ei tarvinnut erikseen lisätä, sillä puunkäyttö ja luonnon ja kodin sulautuminen toisiinsa ovat luonteenomaisia myös sikäläiselle modernille arkkitehtuurille ja japandi-tyylille.

Sisustaessani ajattomuus ajaa aina trendien ohi. On siis puhdas sattuma, että japanilaista ja skandinaavista tyyliä yhdistävä japandi on muodissa. Kuulin termin ensi kertaa vasta muutama vuosi sitten, vaikka se oli ollut ominta sisustustyyliäni jo pitkään.

Mikään tyylipuhdas japandi-koti tämä ei ole, mutta tyylien sekoittamista voi onneksi kutsua hienosti eklektismiksi. Vaikka kantava ajatus oli luoda taloon hiljaista kauneutta, on seassa myös ripauksia luksusta. Olen myös painottanut kodikkuutta enemmän kuin riisuttua minimalismia, ja niinpä meillä on voimakaskuosisia itämaisia mattoja ja runsaasti kasveja.

Vaikka sisustaminen on ennen kaikkea minun intohimoni, talo toteutti koko perheen haaveita. Miehelleni tärkein yksittäinen toive oli poreamme parvekkeelle, ja muutoin hän luotti pitkälti makuuni ja valintoihini. Suuret linjat mietimme sisustussuunnittelija Virpi Kannon kanssa, ja hän myös piirsi työpiirustuksia, kuten makuuhuoneen seinäkkeen.

– Pidän siitä, että avoin olohuone-tupakeittiö on koko perheen hermokeskus ja lisäksi on omia paikkoja rauhoittumiseen ja tekemiseen, kuten lukemiseen, elokuvien katseluun tai pelaamiseen, Kimmo tuumaa.

Lapset valitsivat huoneidensa tapetit esivalikoimistani vaihtoehdoista. Kaius sai haaveidensa tiipiin, Sivi kampauspöydän ja Stella riipputuolin lukuhetkiin. Tyttärille kodissa tärkeintä on oman huoneen rauha.

– Parasta on, kun on enemmän tilaa. Omat tutut tavarat saivat talon tuntumaan kodilta, Stella sanoo.

– Meidän koti on kaunis, mukava ja rentouttava: on lämmin takka, kisumisulit, entistä isompi sauna ja mukavat tuolit. Täällä voimme tehdä kivoja yhteisiä juttuja, kun on poreamme ja pelisoppikin, Sivi lisää.

– Ja poreammeessa voi meditoida! lohkaisee Kaius.

Sanotaan, että uusi talo on helposti sieluton. Valkeat kipsilevyseinät voisivatkin olla kliiniset, mutta meillä CLT-puupinnat tuovat henkeä ja lämpöä.

Arkkitehtimme kädenjälki on ihmisen kokoista ilman pompöösiä mahtailua, modernia mutta kodikasta. Tila ja valo virtaavat talossa harmonisesti.

Ajallisia kerrostumia toin kunnostamalla vanhoja kalusteita ja hankkimalla vintagea ja muutenkin mahdollisimman paljon tavaroista käytettynä. Viherkasveilla kodikkuus lisääntyi kuin taikaiskusta. Harras tavoitteeni oli luoda hyvää oloa tuova koti, ja kasvien näkeminen tunnetusti lisää hyvinvointia.

Meillä olennainen osa kodin sielua ovat kissat, nuo mestarihyggeilijät ja hyvän tuulen lähettiläät. Kasvien ja kissojen ansiosta koti tuntuu olevan aina elossa.

Kodin tekevät lopulta ne siellä asuvat tyypit. Rakensimme talomme päänäyttämöksi elämällemme, tuleville muistoillemme ja ohikiitävän kauniille hetkille.