Kotivinkki

Miia vaihtoi ammattia ja on nyt yksi harvoista kylämylläreistä – ”Opin koko ajan katsomaan jauhon ja viljan nyansseja paremmin”

Miia vaihtoi ammattia ja on nyt yksi harvoista kylämylläreistä – ”Opin koko ajan katsomaan jauhon ja viljan nyansseja paremmin”
Miia Ollila tarttui hetken mielijohteesta tilaisuuteen ja opetteli uuden ammatin. Nyt lapsuuden haaveesta on tullut totta: työ ja koti ovat löytyneet maaseudun rauhasta.
Julkaistu: 4.1.2022

Kahdeksan vuotta sitten Miia Ollila työskenteli Kouvolassa viljalaboratoriossa, kun hän kuuli asiakkaalta, että Raussilan kylän vanha mylly Elimäellä tarvitsisi uutta mylläriä. Tekijää oli etsitty jo monta vuotta.

Miia ei tiennyt työstä mitään, mutta mielikuva alkoi heti kutkuttaa. Hänhän piti viljan kanssa työskentelystä. Jauhojen käsittely ja leipominen olivat aina olleet hänen lempipuuhaansa. Kaiken lisäksi määräaikainen työ viljalaboratoriossa oli juuri päättymässä.

– Ottaisivatko ne tällaisen ihmisen sinne töihin? Osaisinko? Tällaiset kysymykset pyörivät vimmatusti päässäni, Miia, 35, muistelee.

Seuraavana päivänä Miia soitti työkaverinsa rohkaisemana silloiselle myllärille Timo Tammentielle.

Ei kulunut kauaa, kun Miia jo ajeli autollaan lainehtivien viljapeltojen reunustamaa tietä Raussilaan ja betonitiilistä muuratun jyhkeän myllyrakennuksen pihaan.

– Sisällä myllyssä olin järkyttynyt. Katselin valtavia vuonna 1938 niille sijoilleen pystytettyjä koneita ja ajattelin, että ei minusta taida tähän olla. Toisaalta olin samaan aikaan hirveän kiinnostunut.

Miia Ollilan päätös takasi sen, että pienen elimäkeläisen Raussilan kylämyllyn elämä sai jatkua. Moni pieni mylly on lopettanut toimintansa, kun jatkajaa ei ole löytynyt.

Maalainen Helsingistä

Lapsuutensa ja varhaiset teinivuotensa Miia vietti Helsingissä Kannelmäen kerrostalolähiössä. Hän oli toisen polven stadilaisia.

Ainoan kosketuksen maaseutuun Miia sai isänsä pikku­serkulta, joka piti maatilaa Vehmersalmella. Tilalla oli lehmiä, ja pellot kasvoivat viljaa.

– Innostuin kyläreissuilla maatilan töistä ja aloin vierailla Vehmersalmella itsekseni ilman vanhempia, Miia kertoo.

– Halusin auttaa etenkin peltotöissä. Elämäntapa, jossa oltiin töissä kotona, oli minusta ihana. Ajattelin, etten voisi itse saavuttaa sellaista.

Myös vanhemmat panivat merkille tyttärensä innostuksen. Pienenä alakoululaisena Miia tokaisi äidilleen, että hän ei kaupunkiin ja kerrostaloon jää, vaan muuttaa aikuisena maalle.

"Helsingissä olin ollut aina jotenkin erilainen kuin muut."

Yläasteen kevätlukukaudella Miia raapusti yhteis­hakulomakkeisiin pelkkiä maatalous­kouluja eri puolilta Suomea. Luokkatoverit ihmettelivät, ja opinto-ohjaaja koetti tarjota muita vaihto­ehtoja. Miian pää ei kuitenkaan kääntynyt. Syksyllä hän aloitti maatalousalan opinnot Hyvinkäällä.

– Uudessa koulussa tuntui siltä kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Opiskelukaverit olivat samanhenkisiä kuin minäkin. Helsingissä olin ollut aina jotenkin erilainen kuin muut.

Ammattiopintojen jälkeen Miia jatkoi vielä ammattikorkeakoulussa ja valmistui agrologiksi.

Raussilan nykyinen myllyrakennus on otettu käyttöön vuonna 1938. Etenkin entis­aikaan mylly oli kylän keskus. Viljan jauhat­tajien jono kasvoi sesonki­aikaan pitkäksi.
Mylly erottelee erikseen leseet, grahamjauhot sekä hienot ja karkeat jauhot.

Ihmissuhteet, työ ja koti uusiksi

Raussilassa Miia tarttui rivakasti toimeen. Myllärin työssä oli paljon opeteltavaa. Valmiita oppikirjoja tai koulutusta 1930-luvun viljamyllyn pyörittämiseen ei ole olemassa.

Miia työskenteli vuoden päivät myllyllä Timon työparina. Timo opetti kädestä pitäen, miten laitteet toimivat ja mitä tehdä, kun kone tekee tenän.

Nainen myllärinä oli aluksi kylällä suuri ihmettelyn aihe. Kukaan ei sanonut mitään suoraan Miialle, mutta takanapäin moni lausui ääneen epäuskonsa: ei nainen voi tuossa työssä pärjätä.

Ajan kuluessa puheet ovat vähentyneet ja lopulta vaienneet. Mylly pyörii sittenkin.

– Ei minusta vielä vuodessa mestaria tullut, ja vieläkin pitää joskus soittaa Timolle ja kysyä neuvoa. Nyt osaan jo aika paljon enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Onnistumisen kokemuksia tulee koko ajan yhä enemmän, Miia kertoo.

Nainen myllärinä oli aluksi kylällä suuri ihmettelyn aihe.

Suurena apuna on ollut myös kylällä suku­tilaa pitävä Mikko Ollila, joka osaa korjata Miian sanoin lähes kaiken.

Mikkoon Miia tutustui niin hyvin, että ihmissuhteet menivät uusiksi. Vuoden myllyllä työskenneltyään Miia muutti vähin erin kahden vanhimman lapsensa kanssa Mikon luo ja ryhtyi maa­talon emännäksi.

Nyt pariskunnalla on yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme yhteisiä. Naimisiin Miia ja Mikko menivät viisi vuotta sitten.

Siellä täällä myllyllä näkyykin merkkejä lapsista. Nurkassa jauhokasan vieressä nököttää pieni punainen ämpäri.

– Nuorimmat lapset eivät ole päiväkodissa. Otan heidät usein mukaan tänne. Minka, Väinö ja Milla tekevät hukkajauhosta kakkuja ja kuljettavat sitä paikasta toiseen pienillä traktoreilla, Miia kertoo ja naurahtaa.

Itse leivottujen pullien myynti on Miian uusi idea. Pullat hän pyöräyttää kotitilan kellariin rakennetussa leivontahuoneessa.

Opeteltavaa on ollut myös maatilan töissä, vaikka Miia onkin maatalouskoulunsa käynyt.

Etenkään sesonkiaikaan tunnit eivät tahdo riittää. Miia jakaa aikansa lasten, myllyn ja oman koti­tilan töiden välillä. Tilalla työtä riittää paitsi pellolla myös kanojen ja sikojen hoidossa. Myllyllä työlistalla ovat sekä oma jauhobisnes että myllyrakennuksen omistavan Raussilan Mylly- ja saha­osuuskunnan työt.

– Osuuskunnan jäsenet ovat kylän tilallisia. He voivat jauhattaa täällä omaa viljaansa. Entistä suurempi osa asiakkaista on kuitenkin paljon kauempaa, aina itärajan tuntumasta Savitaipaleelta asti.

Suuri osa Raussilan myllyn kaltaisista pienistä myllyistä on lopettanut toimintansa, minkä vuoksi asiakkaita saapuu Elimäelle aina vain kauempaa.

Työtä riittää myös valmiiden jauhojen kauppaamisessa. Miia myy lähes kaikki jauhonsa suoraan kuluttajille. Viime kuukaudet hän on leiponut myyntiin hapanjuuripullaa ja -leipää koti­talonsa kellarissa.

– Vain kerran on tullut itku. Silloin myllyllä oli viljan jauhattajia jonoksi asti. Kone hajosi, ja kotona siat odottivat. Tuntui, etten millään riitä kaikkeen.

Vanhassa myllyssä on koneita neljässä kerroksessa. Jyvän matka valmiiksi jauhoksi on pitkä. Myllyn jauhaessa koneiden voima saa lattian tärisemään, ja meteli huumaa korvat.
Miian mukaan itse jauhetut jauhot leipoutuvat erityisen hyvin. Hän myy suurimman osan jauhoistaan suoraan kuluttajille.

Itse tehty alusta loppuun

Entisestä elämästä Miia ei kaipaa mitään.Myllärinä ja maatilan emäntänä hän kertoo löytäneensä uudenlaisen vapauden, vaikka samaan aikaan onkin joutunut luopumaan monesta asiasta.

Sikatilallinen ei voi lähteä yön yli kestävään reissuun ilman mittavia järjestelyitä. Tilalle pitää etsiä lomittaja.

Eläimet sanelevat päivän rytmin ja luonnon kiertokulku vuoden rytmin. Kevät, kesä ja elonkorjuu ovat tilallisen kiireisintä aikaa. Myllyllä töitä riittää vuoden ympäri. Kiireimpään aikaan kello herättää viideltä, ja pään voi yöllä painaa tyynyyn yhden aikaan.

– Toisaalta nyt olen itse itseni pomo. Jos ei ole kiireitä, voin joskus nukkua aamulla vähän pidempään. Kesken päivän voin aika joustavasti hoitaa erilaisia työn ulkopuolisia menoja. Työt ovat kotona ja koti on töissä. Tämä elämäntapa sopii minulle.

Rankka työ tuo iloa ja tyydytystä. Viljelijä ja mylläri näkee koko ajan konkreettisesti omien kättensä työn jäljen. Myllyllä Miia ilahtuu aina, kun suureen ruskeaan paperisäkkiin ropisee hyvä­laatuista jauhoa.

– Opin koko ajan katsomaan jauhon ja viljan nyansseja aina vain paremmin.

"Työt ovat kotona ja koti on töissä. Tämä elämäntapa sopii minulle."

Omanlaisensa nautinto on sekin, kun saa leipoa jauhoista, jotka on itse jauhanut omasta viljasta. Leipoessa tietää tarkalleen jauhon alkuperän ja sen, kuinka paljon sen eteen on tehnyt työtä.

Vaikeat vuodet ovat auttaneet Miiaa oivaltamaan myös hyvän parisuhteen merkityksen. Kun vierellä on oikeanlainen kumppani ja itsellä on hyvä olla, vaikeudet eivät kasva liian suuriksi selättää.

Vuodet Raussilassa ovat opettaneet Miialle, että mylly ei ole vain paikka, jossa voi jauhaa jauhoja. Raussilalaisille se on kylän keskus ja kokoontumispaikka. Mylly kantaa mukanaan paljon historiaa ja muistoja. Uusia muistoja syntyy yhä, kun kyläläiset kokoontuvat myllylle tansseihin, syömään hyvää ruokaa ja tapaamaan toisiaan.

3 kommenttia