Oma tila ei saa olla neliöistä eikä elintasosta kiinni – sitä voi ja pitää ottaa jo henkisellä tasolla
Havahduin, että minulla ei ole kodissani ikiomaa tilaa, joka on vain minua varten. Jokainen kaipaa omaa rauhan saareketta, edes satunnaisesti tai vastamelukuulokkeiden luomana, kirjoittaa Miia Kauhanen.
Naisella on oltava oma huone, peräänkuulutti brittikirjailija Virginia Woolf lähes sata vuotta sitten. Asia liittyi myös rahaan ja kirjoittamiseen, mutta ei nyt puhuta niistä. Tuo kuuluisa sitaatti tuli mieleeni, kun tulin pohtineeksi, missä oikeastaan on minun oma tilani kodissani – siis talossa, joka minulla on ollut etuoikeutettu mahdollisuus rakennuttaa toiveideni mukaan. Siis sellaistahan ei ole!
Apua, suunnitteluvirhekö? Kaikilla lapsillani on omat makuuhuoneet, mutta omani jaan puolisoni kanssa, mikä on sinänsä onnellista.
Asuntomessujen teettämän Asumisen ihanteet -tutkimuksen mukaan suomalaiset kaipaavat omaa rauhaa ja yksityisyyttä, vaikka toisaalta nosteessa ovat myös yhteisölliset tilat. Kodissani on panostettu neliöitä juurikin yhteisiin oleskelutiloihin, koska niissä elämä enimmäkseen tapahtuu.
Varttuvien lasteni tarve yksityisyyteen on otettu huomioon, mutta unohdinko omani? Haksahdinko ehkä jopa tyypilliseen ansaan, jossa muista huolehtiva perheenäiti miettii viimeisenä itseään? Ehkä ajattelin, että koko lopputalohan on sitten minun (ja siippani), mutta se on ihan eri asia kuin ikioma tila, joka on vain minua varten. Jossa on rauha muiden sotkuilta ja melulta.
Tilan voi vallata itselleen myös satunnaisesti. Kyse on myös ajan ottamisesta itselleen.
Oma tila ei saa olla neliöistä eikä elintasosta kiinni. Eikä onneksi olekaan. Sitä voi ja pitää ottaa jo henkisellä tasolla. Ei tarvita kokonaista huonetta, ehkä Woolfia ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti. Mutta ajatus on tärkeä, ihan kaikille.
Tilan voi vallata itselleen myös satunnaisesti. Kyse on myös ajan ottamisesta itselleen. Nyt on minun hetkeni, kylpyhuoneen ovi lukkoon. Oma äänimaailmakupla syntyy, kun laitan pyykkishow’n ajaksi vastamelukuulokkeet päähän ja syvennyn podcastiin tai äänikirjaan. Ja joskus kun muut ovat menoissaan ja saan kodin moneksi tunniksi kokonaan haltuuni, tuntuu melkein yhtä vapaalta kuin ”käty” teininä. Niin ja vaatekaappiini ei kukaan muu mene. En minäkään, mutta kaapinovien sisäpuolelle voi vaikka kiinnittää inspiraatiokuvia.
Jokainen tarvitsee jotain ikiomaa. Muistathan sinäkin antaa itsellesi tilaa?
Kirjoittaja on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö.
