Jos olen töissä, se on kunnon ukkonen, syysmyrsky tai lumipyry. Sellaiset päivät ovat tosi kiireisiä, ja työvuoron jälkeen olen ihan kanttuvei. Mutta ne päivät ovat myös huippu­mielenkiintoisia. Jos silloin osuu työvuoro, se on melkein kuin lottovoitto. Niistä vuoroista kilpaillaan, koska kaikki haluavat seurata tilannetta livenä. Se on kuin seuraisit jännittävää elokuvaa tietämättä, mitä tapahtuu. Jokaiselta työpisteeltä löytyy kuusi isoa näyttöä. Mutta vapaa­päivänä tykkään lämmöstä ja valosta.

Olohuoneemme nurkassa on ympyrän muotoinen rottinkituoli, johon voi upota ja käpertyä. Tuolissa on paksu pehmuste. Myös koira tykkää tulla sinne syliini. Se on rauhoittumispaikka, ja esimerkiksi aamuvuoron jälkeen voin ottaa siellä päiväunet, kuunnella musiikkia tai lueskella. Saatan myös katsella siinä jonkin leffan kännykästä.

Tykkään pestä vessat! Se on minun hommani. Haluan, että ne ovat puhtaat, varsinkin jos meille on tulossa vieraita. Minulla on sellainen paha tapa, että arvostelen muidenkin vessoja.

Isäni on sanonut: Keep it simple, eli pidä asiat yksinkertaisina. On turha vatvoa ja ylianalysoida asioita ja jäädä murehtimaan niitä. Hoen tätä itselleni esimerkiksi stressaavassa työtilanteessa.

Ostimme mieheni kanssa pari vuotta sitten kunnon polkupyörät. Heti, kun kadut on talven jäljiltä putsattu, otamme ne esille ja lähdemme ajelemaan. Se on kiva liikunta­muoto, ja samalla tulee nähtyä asuinaluettamme. Pyöräilemme Vantaalla, ja Tuusulan puolellakin on käyty. Tarkoitus ei ole kuntoilla vaan nautiskella maisemista.

Kun minut ja puolisoni oli vihitty, teimme jekun ystävillemme. Lähdimme kävelemään urkumusiikin soidessa kirkon keskikäytävää poispäin, ja urkumusiikki vaihtui kesken kaiken James Bondin tunnusmusiikiksi.