Merja Ojanperän ura neulesuunnittelijana alkoi, kun hän astui portaissa tyhjyyteen kohtalokkain seurauksin – ”Villasukat hoitivat minua”
Ihmiset
Merja Ojanperän ura neulesuunnittelijana alkoi, kun hän astui portaissa tyhjyyteen kohtalokkain seurauksin – ”Villasukat hoitivat minua”
13 vuotta sitten Merja Ojanperän uran piti olla ohi, mutta kaikki muuttui, kun hän innostui villasukista. Aluksi neuleet olivat reikäisiä, mutta sittemmin Ojanperä on suunnitellut monta rakastettua villasukkaohjetta ja kirjoittanut kolme kirjaa.
Julkaistu 15.1.2019
Kotivinkki
Merjan suosio alkoi Facebook-sivulta, jonne hän laittoi töitään. ”Moni alkoi kysellä neulomusteni ohjeita ja mietin, olisiko ohjeistani kirjaksi”, Merja kertoo.

Kun ajattelen villasukkia, muistan heti onnettomuuteni. Oli kirpeä pakkasaamu vuonna 2005, kun puhelimeni soi alakerrassa. Lähdin yläkerrasta mennäkseni alakertaan, mutta astuinkin tyhjyyteen ja putosin alas kolmetoista porrasta. Loukkasin selkäni, ja vasemman käteni pikkurilli jouduttiin amputoimaan.

Onnettomuus muutti urani. Olin tehnyt sisustusompelijan töitä omassa yrityksessäni, mutta loukkaantuminen vei voiman kädestä enkä pystynyt enää tekemään teknisiä juttuja. Nuppineulojen käsitteleminen oli mahdotonta, enkä pystynyt istumaan ompelukoneella.

Oloni oli tyhjä. Ajattelin, että tässäkö tämä oli. Mietin, että miksi kaikista ruumiinosista minun piti loukata juuri käteni.

Yritin muutaman vuoden jatkaa töitäni, mutta lopulta minun oli luovutettava. Oli keksittävä tilalle jotain, jotta elämä tuntuisi taas hyvältä. Lääkäri ehdotti neulomista.

Mittelspitz-rotuinen, kahdeksankuinen Rico-koira maistelee Akvarelli-sukkia.
Sinivalkoisten Loitsu-sukkien ohje löytyy Sydämellisestä sukkakirjasta.

Aluksi neuleet olivat reikäisiä ja tekeminen hankalaa. Usko oli kuitenkin kova, ja halusin jatkaa. Halusin täyttää tyhjyyden.

Aloitin neulomalla hyväntekeväisyyteen. Koirieni takia tuin eläinsuojelua. Neuloin myös keskosvauvoille, sillä nuorin lapseni syntyi keskosena.

Moni alkoi kysellä ohjeita. Nyt olen julkaissut kolme kirjaa. Ensimmäinen niistä on käännetty neljälle kielelle. Kun ajattelen sitä, saan kylmiä väreitä. En ymmärrä, mitä on tapahtunut.

Sukkani kertovat tarinaa, jossa edetään kerros kerrokselta.
Hauskalla tekstillä kirjotut Kuningatar-sukat sopivat vaikka lahjaksi.
Pitsivillasukat karkkisävyissä ovat kevään suloisin asuste.
Merja on perustanut kymmenen koeneulojan ryhmän. He testaavat, että Merjan ohjeet toimivat hyvin. ”Meistä on tullut tiivis ryhmä. Heistä on iso tuki, kun usko omaan tekemiseen alkaa hiipua.” Puikkoihin on kääräisty Palava pensas -sukka.

Vielä yksi kerros, ja pian kello on neljä aamuyöllä ja sukka valmis. Neulomalla olen käsitellyt onnettomuutta ja sorminäppäryyteni on palannut. Aluksi pystyin neulomaan vain viiden millin puikoilla, mutta nyt voin neuloa taas ohuilla langoilla.

Käsityöt ovat minulle ongelmanratkaisua. Suosituimmat mallini ovat syntyneet niin, että olen saanut vision sukista ja miettinyt, miten teen ne.

Bravuurini ovat pitsisukat. Rakastan kuljettaa pitsineuletta toiseen saumattomasti, niin kuin elämä meitä kuljettaa. Vuodet ovat olleet kasvun paikka. Olen päässyt pitkälle siitä, kun mikään ei onnistunut. Sukkani kertovat samaa tarinaa: niissä voi edetä vain, kun aiemmat kerrokset ovat oikein. On edettävä pikkuhiljaa, jotta voi jatkaa eteenpäin.

”Jos joku olisi sanonut synkimpinä aikoina, että jonain päivänä olen yksi Suomen rakastetuimpia ja myydyimpiä neulekirjailijoita, se olisi tuntunut mahdottomalta”, Merja kertoo.
3 kommenttia