Kotivinkki

Meri ei uskonut sopivansa kämppikseksi mutta löysi kimppa-asumisesta elämäntavan – "Toisinaan tuntuu uskomattomalta, että saan asua tällaisessa paikassa"

Meri ei uskonut sopivansa kämppikseksi mutta löysi kimppa-asumisesta elämäntavan – "Toisinaan tuntuu uskomattomalta, että saan asua tällaisessa paikassa"
Meri Parkkinen löysi yhteisöasumisesta elämäntavan. Sen ansiosta hän voi asua mieleisessään paikassa sekä siivota vähemmän kuin jos asuisi yksin. Kimppakämpän takia hän myös kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Nyt Meri kirjoittaa, millaista arki ja elämä kimppakämpässä on.
Julkaistu: 11.6.2021
Täytän mutteripannun, nostan sen levylle ja napsautan sähköhellan päälle. Lieden valo, joka tavallisesti syttyy päällä olemisen merkiksi, pysyy pimeänä. Huokaisen ja kokeilen liesituuletinta, joka käynnistyy. Jääkaapissakin palaa valo. Mutta – kuten arvelinkin – keittiötason valot eivät toimi. Sulake, ajattelen.
Kun seuraavaksi tiirailen sulakekaappiin, minua alkaa epäilyttää. Otan kuvan ja näppäilen Whatsappissa viestin kämppikselle: ”Uskallanko painaa tuon vain takaisin paikalleen?”
Yksinasumisen huono puoli on se, ettei arjen pieniin vastoinkäymisiin saa välttämättä heti apua. Puoliso taas on useimmiten saatavilla, joten parisuhteellisilla on apukäsiä pienen pieniin ongelmiin, joihin ei kehtaisi pyytää ystävää apuun. Minun kanssani arkea jakaa kämppikseni.
Toisinaan tuntuu uskomattomalta, että saan asua tällaisessa paikassa – upeiden vanhojen talojen keskellä.
Muutin pois lapsuudenkodistani 16-vuotiaana opiskellakseni ilmaisutaidon lukiossa Kuopiossa. Silloin oli selvää, että muuttaisin soluasuntoon. Laskemassani kuukausibudjetissa ei ollut varaa tuhlailla suuria summia asumiseen.
Ensimmäinen kämppikseni oli samanikäinen kuin minä, mutta minua huomattavasti coolimpi: vegaani, tanssija ja dyykkasi toisinaan ruokansa. Kerran sain pakastimen puolilleen leipää, joka oli heitetty päiväyksen takia pois myynnistä. Siinä oli kananmunaa, jota kämppikseni halusi vältellä.
Ennen nykyistä asuntoani elin asunnossa, jonka jaoin kolmen muun kanssa. Meillä jokaisella oli huoneenamme identtinen valkoinen laatikko sekä jaettavana kaksi kylppäriä ja yksi valtava keittiö.
Elimme kaikki neljä hyvin erirytmisesti, joten näimme toisiamme harvoin. Siksi viereiseen huoneeseen kurkistaminen tuntui kuin siltä kuin olisi käynyt kylässä. Harrastin toisen ovella norkoilua ihan vain tutustuakseni, että kuka tätä viereistä huonetta oikein asuttaa. Sisustusvalinnat tosiaan heijastelivat luonteitamme – miten erilainen jokainen valkoinen laatikko olikaan! Yksi oli jatkanut valkoista linjaa kalusteita valitessaan, toisella ei tainnut olla huoneessaan mitään ylimääräistä, kolmas näytti hukkuvan vintagevaatelöytöihin.
Kun museot pääsivät korona-aikana avautumaa, ryntäsimme kämppikseni kanssa heti Kiasmaan.
En koskaan ole ajatellut olevani juuri kämppis­asumiseen soveltuva tyyppi. Toisinaan Helsingin vuokra-asunnot -ryhmissä etsitään uutta jäsentä kommuuniin ja painotetaan, että paikan saaminen vaatii yhteisöön osallistumista. En usko, että uskaltaisin kokeilla sellaista.
Mutta samalla elän tyytyväisenä elämää, jossa merkkaan asuintoverini kanssa kalenteriin iltoja, jotka pyhitämme käsitöiden tekemiselle ja RuPaul Dragracen katsomiselle.
Saatoimme miettiä, missä haluaisimme asua, ei mihin meillä olisi varaa.
Kun opintoni lähestyivät pari vuotta sitten loppuaan, oli aika luopua erittäin edullisesta soluhuoneestani. Samaan aikaan myös ystäväni etsi uutta asuntoa.
– Mihin päin Helsinkiä haluaisit eniten muuttaa? hän kysyi ensimmäiseksi, kun päätimme etsiä yhteisen asunnon.
Vuokrabudjettimme oli tuplaantunut. Saatoimme miettiä, missä haluaisimme asua, ei mihin meillä olisi varaa.
Lopulta kotimme löytyi Helsingin Kruununhaasta, 1910-luvulla rakennetusta talovanhuksesta, jonka sähkölieden sulake toisiaan oikuttelee.
Suomessa kimppa-asumista – jota virallisesti kutsutaan yhteisöasumiseksi – ei varsinaisesti tilastoida. Määrää on kuitenkin arvioitu laskemalla yhteen ei-perhettä muodostavien yli kahden hengen talouksissa asuvia ihmisiä. Vuonna 2018 heitä oli miltei 30 000. Tällä laskutavalla mukana ei ole vain kahden hengen kimppakämppiä, sellaisia, jonka esimerkiksi minä ja ystäväni muodostamme.
Joka kuukausi säästän satoja euroja – sekä maapalloa.
Säästän joka kuukausi 300–400 euroa verrattuna siihen, jos asuisin yksiössä samassa kaupunginosassa. Toisille summa voi olla oman keittiön ja kylppärin arvoinen, mutta minä käytän summan muuhun. Jemmaan rahaa tulevaisuuden matkoihin, ostan kirjoja, syön ulkona ja neulon pipoja. Toisaalta matalat asumiskulut luovat turvallisuuden tunnetta: tiedän, että minulla on varaa vuokraani myös puolen vuoden päästä, vaikka työni loppuisivat kuin seinään.
Säästän myös maapalloa. Olen potenut ilmastoahdistusta vuosia ja yritän parhaani mukaan muokata arkeani pienen askelin: vähennän lihan ja juuston syömistä, kuljen kävellen ja hyödynnän kirppiksiä, kun tarvitsen jotakin uutta.
Sitran mukaan keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä viidennes syntyy asumisesta. Toisissa arvioissa puhutaan noin neljänneksestä. Keskivertosuomalaisen asumisen hiilijalanjälki on noin 3000 kiloa vuodessa. Päästöjä syntyy paitsi käyttövedestä, sähkönkulutuksesta myös asunnon lämmittämisestä. Näin ollen kimppakämppäily vähentää ainakin lämmitettäviä neliöitä, jossain määrin sähköäkin.
Sitä paitsi se vähentää vaivannäköä.
Edellisessä asunnossa oli parveke, jonka jaoin kämppisteni kanssa. Emme koskaan ostaneet sinne parvekekalusteita, mutta matoilla ja tyynyillä sinne sai rakennettua ihanan lukupaikan.
Olemme kämppikseni kanssa listaihmisiä. Jääkaapin seinällä roikkuu siivouslista, johon olemme merkinneet kummankin viikoittaiset siivoustyöt. Oman vuoron hoitaminen merkitään tarralla.
Puolen vuoden välein pidämme tapaamisen, jossa käymme isot asiat: tukkeutuvan viemärin avaamisen, tikkaiden lainaamisen ikkunan­pesua vartena ja pakastimen sulattamisen. Hoidamme kaikki nämä vuoroissa.
Itse en ole koskaan jakanut kumppanin kanssa asuntoa enkä kotitöitä. Voin kuitenkin suositella listaamista kaikille, asui sitten kämppiksen tai kumppanin kanssa. Siivoukseen tulee tartuttua helpommin, kun tietää tarkalleen mitä juuri sillä viikolla on tehtävänä. Lisäksi töiden jakaminen puolittaa taakan.
Esimerkiksi monissa parisuhteissa tämä ei onnistu. Elinkeinoelämän valtuuskunta kertoo raportissaan, että naiset tekevät Suomessa keskimäärin tunnin enemmän kotitöitä vuorokaudessa miehiin verrattuna.
Tilastot kertovat, että 20–29-vuotiaat ovat innokkaimpia kimppa-asujia.
Kasvini ennen kuin ripsiäiset iskivät ja veivät kaiken. Ennen tätä olin vielä taloutemme huonekasvitietäjä.
– Minun on pakko etsiä uusi asunto. Oma yksiö, ystäväni puuskahtaa.
Jos kimppakämpän asujille huoneen vuokraaminen on vain väliaikaisratkaisu tai he eivät ole sitoutuneita esimerkiksi kotitöihin, voi yhteiselo käydä raskaaksi.
Ystäväni on viihtynyt kämppisasunnossaan jo vuosia, mutta nyt kavereiden poismuuttaminen ja uusien vuokranmaksajien etsiminen on alkanut uuvuttaa.
Tiedän, että ystäväni päätös jakaa asunto ei ole kiinni tulotasosta, varaa olisi ollut lähteä jo aiemmin. Kämppisasunto hyvällä sijainnilla on kuitenkin houkutellut jäämään vuosiksi.
Mitä vanhempia ihmiset ovat, sitä harvemmin he jakavat asunnon jonkun toisen kanssa. Tilastot kertovat, että 20–29-vuotiaat ovat innokkaimpia kimppa-asujia. Siihen ikähaarukkaan minkäkin kuuluun. Yhteisöasujista yli puolet ovat alle kolmikymppisiä.
Vuosina 2010–2018 Suomen kimppakämppien määrä on lisääntynyt 12 prosenttia. Helsingissä yhteisöasumisen suosio on kasvanut 18 prosenttia. Käy järkeen, että kämppiksiä etsitään enemmän suuremmissa kaupungeissa, joissa asuminen on kalliimpaa.
Ilmiö voi olla saamassa myös uusia ulottuvuuksia. Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä on tuonut esille, kuinka yhteisöllisyys on yksi tulevaisuuden vahvimpia asumistrendejä. Yhteisöllisyys näkyy Röngän mukaan esimerkiksi pihojen ja autojen jakamisena – koko kortteli voidaan tulevaisuudessa ottaa naapureiden kanssa tehokkaammin käyttöön.
Myös monisukupolvinen asuminen on nouseva ilmiö. Helsingin Jätkäsaareen vuonna 2010 valmistunut Sukupolvienkortteli yhdistää samaan kerrostalo ryhmittymään ikäihmisistä opiskelijoihin, joiden jaettava on yhteisiä tiloja kuten kahvitteluun ja toisten tapaamiseen tarkoitettu seurahuone sekä keittiö, jossa kokata yhdessä naapurien kanssa.
Monisukupolvista asumista toteuttaa jo nyt sosiaalisen median liikuttava hitti, Lotta ja pappa -koronalauluduo. 28-vuotias Lotta Saahko muutti koronan vuoksi 85-vuotiaan pappansa Jorma Saahkon vintille. He ovat nauttineet yhteiselosta muun muassa julkaisemalla yhteislauluvideoita Youtubessa.
Saahkot eivät jää arjessa yksin. Demos Helsingin ja ja Y-Säätiön projektissa todettiin, että kun asuinympäristö sekä päätöksenteko kodin asioista jaetaan toisen kanssa, ihmisten välinen vuorovaikutus lisääntyy väistämättä. Tämä auttaa torjumaan yksinäisyyttä.
Tutkimuksen tulos ei yllätä. Yksinäisyys nousee tasaisesti keskustelun aiheeksi erityisesti opiskelujen vuoksi muuttaneiden sekä iäkkäämpien ihmisten kohdalla. Kämppisasuminen torjuu osaltaan tätä ongelmaa.
Suosikkitapani päättää etätyöpäivä on lähteä kävelylle. Kun asia on päätetty kämppiksen kanssa jo etukäteen, ei tule lipsuttua.
Hörpin olutta tunnelmallisessa pubissa. Olen ensimmäisillä treffeillä, ja keskustelumme valuu siihen, miksi etsimme parisuhdetta.
Kerron, että olen alkanut pitää siitä, että minulla on jonkun kanssa yhteinen koti. Tällä hetkellä se on kämppis, ehkä tulevaisuudessa joku muu.
–Jos on tapahtunut jotakin ihanaa, on kiva päästä kertomaan siitä jollekulle. Tai jos toinen huomaa, että en ole hyvällä tuulella ja kysyy, mitä minulle kuuluu, kerron.
– Mutta kuulostaa siltä, että kumppaninkin kanssa voisi saada tuon saman, deittini sanoo.
Vuosien varrella olen pyykännyt selkäkipuisen kämppikseni puolesta, antanut neuvoja viherkasvien kasteluun ja neulomiseen, vastaanottanut lähetyksiä ja kiikuttanut ainakin kerran unohtuneen lompakon kaupungin keskustaan. Vastaavasti minulle on avattu ovia avainten unohtuessa kotiin, tarjottu uunituoreita leivoksia, autettu muutossa sekä neuvottu mitä tehdä, kun ripsiäiset ovat vallanneet joka ikisen kasvini.
Vuokraamani 25 neliötä tuntuvat kodilta, eikä minulla ole kiirettä pois. Ei, vaikka tilastojen mukaan siirryn muutaman vuoden sisään seuraavaan elämänvaiheeseeni. Sellaiseen, johon eivät kuulu jaetut kylppärit ja syöksyt kaverin huoneeseen, kun ihmissuhdesotku tai palanut sulake yllättää.
Kommentoi »