Jos aikuistunut Barbie-nukke remontoisi Malibun-unelmatalonsa, voisi lopputulos näyttää tältä.
Vaaleanpunaisen välioven takaa aukeaa hempeä vaahtokarkkimaailma: kaikki jalkalistoista kattoon, kylpyhuoneen laatoituksen saumoista wc-istuimeen ja makuuhuoneen kokolattiamattoon on vaaleanpunaista – jopa vaatekomeroiden sisustat. Makuuhuoneen seiniä komistaa näyttävä Malibu-henkinen flamingotapetti. Prinsessamaisuus on kuitenkin kaukana vintagekalusteilla sisustetun Meja Hynysen kodista.
Vaaleanpunainen ja pinkki ovat olleet sisustussuunnittelijana työskentelevän Mejan lempivärejä aina ja kulkeneet siksi mukana lapsuudenkodista Lapinlahdelta myös jokaisen oman kodin sisustukseen.
Ensimmäisessä omistusasunnossaan Helsingin Hämeentiellä Meja maalasi pinkiksi keittiön välitilan ja edellisessä kodissaan Töölössä ulko-oven sisäpuolen. Nykyinen kerrostaloasunto Kallion Kolmannella linjalla on kaikista vaaleanpunaisin.
– Edes olohuoneen kierrätysnahkainen matto ei ollut täydellinen, ennen kuin mattoliikkeen työntekijä ompeli ruskean kanttauksen päälle vaaleanpunaisen.
Vaaleanpunainen ja pinkki ovat olleet lapsesta asti suosikkivärejäni.
Puuterinen sävymaailma on poimittu talon rakennusaikakauden mukaan 1950-luvulta.
Seitsemännestä kerroksesta on komea näkymä Kallion kattojen yli Tokoinrantaan. Se sai Mejan ihastumaan asuntonäytössä reilu vuosi sitten niin paljon, että hän teki kaupat ennen kuin oli ehtinyt laittaa edes silloista kotiaan myyntiin. Meja näki, että kun olohuoneen ja keittiön välistä kaataisi seinän, asunnosta tulisi ihanan avara.
Korkeista jugendhuoneistoista ja lautalattioista viehättyvän Mejan ei periaatteessa olisi edes pitänyt vilkaista vuonna 1957 rakennettua asuntoa, sillä aiemmin hän suosi taloja, jotka ovat nuorimmillaan 1930-luvulta. Huonekorkeutta siinä oli 60 senttiä vähemmän kuin silloisessa kodissa.
Maiseman lisäksi paluu tapahtumantäyteiseen ja nuorten asuttamaan Kallioon kuitenkin houkutti.
– Pari kertaa olen päätynyt seesteisempään Töölöön, mutta Kallio on ehdottomasti enemmän minua.
Remontit ovat tulleet tutuiksi, sillä kaksio on viides omistusasunto 15 vuoden aikana, jonka remontin Meja on suunnitellut.
Kunto sinetöi ostopäätöksen. Huoneisto oli putkiremontoitu 2009, mutta muuten se oli alkuperäisasussa ruskearaidallista tapettia, punaista linoleumilattiaa ja verhokoteloita myöten.
– Etsin aina pommikuntoisia asuntoja, jotta en joutuisi huonolla omallatunnolla purkamaan hyväkuntoisia mutta omaan tyyliini vääränlaisia ratkaisuja.
Se on tärkeää, sillä Meja muuttaa parin vuoden välein – sekä vaihtelunhalusta että järkisyistä: asunnon voi jo myydä verovapaana, ja tehdyt tyyliratkaisut ovat yhä ajankohtaisia. Nykyisessä kodissaan Meja on asunut alle puoli vuotta, mutta puhuu jo seuraavasta.
– Se tuskin tulee olemaan yhtä vaaleanpunainen.
Sisustuksen Meja sovittaa aina rakennusaikakauteen. Nykyisessä asunnossa räväkkä pinkki on vaihtunut hempeämpään vaaleanpunaiseen, puuteriin, vanhaan roosaan ja lohenpunaiseen. Sävymaailman, vinyylilattian, marmorisekoitteiset terrazzo-tasot ja eteisen ja wc:n sormipaneelikatot sekä pyörölistaiset patterinsuojat Meja on poiminut 50-luvulta ja Pinterestin art deco -tyylisistä kuvista.
Lähes kaikki huonekalut Meja on hankkinut käytettynä. Uusia ovat vain olohuoneen kierrätysnahkamatto ja kattovalaisin, eteisen sisalmatto sekä ruokapöytä. Keittiönkin Meja olisi halunnut kierrätettynä ja kävi katsomassa sellaista eräällä työmaalla. 1950-luvun kaapistot eivät kuitenkaan kestäneet purkamista, joten hän teetti uuden mutta aikaan sopivan puuterisävyisen keittiön.
– Kierrättämällä ja vanhaa korjaamalla saa aikaiseksi uniikin ja helposti vaihdettavan sisustuksen, eikä siitä tule ostokrapulaa, Meja selittää.
Lähes kaikki kodin esineet ja huonekalut on hankittu kierrätettyinä ja tuunattu tarvittaessa.
Sisustus voi mennä uusiksi nopeastikin, sillä Meja selailee nettikirpputoreja päivittäin.
– Jos hinta on oikea ja esine kiinnostava, ostan sen, vaikka en tietäisi sille vielä käyttötarkoitusta. Tv-tason tein kustavilaissenkistä ja putkirunkoisesta sängynpäädystä. En ajatellut ensin yhdistäväni niitä, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen.
Kun kotiin tulee uusi esine, vanha lähtee myyntiin. Toisinaan impulsiivisuus johtaa virhehankintoihin. Esimerkiksi eteisen piironki osoittautui liian leveäksi.
– Olisi pitänyt mitata etukäteen, mutta sain myytyä sen ja tein jopa voittoa. Virheharkinnat eivät harmita, sillä vintagekalusteista saa aina rahat takaisin.
Punotut kasarituolit kotiutuivat muutama kuukausi sitten, mutta etsinnässä ovat jälleen uudet, ehkä 1980-luvun parturintuolit, joita Mejalla on jo yksi.
Remonttimieheni totesi aina remontin edetessä seuraavaan vaiheeseen, että tästäkin varmaan tulee vaaleanpunainen. Hän tiedosti heti makuni.
Kierrätysmentaliteetti näkyy paikoin remonttivalinnoissakin. Arabian 1980-luvun wc-pöntön ja muut posliinikalusteet Meja osti somerolaiselta viljelijältä, ja osa kylpyhuoneen pystyladotuista seinälaatoista on ylijäämää aiemmasta remontista. Putkiremontista oli vain kymmenen vuotta ja vesieristeet olivat kunnossa, joten taloyhtiön valvoja antoi kirjallisten suunnitelmien ja aloituskatselmuksen jälkeen luvan laatoittaa ne vanhojen, hyvin kiinni olevien laattojen päälle.
Sen sijaan eteisen katossa ollutta, putket kätkevää ”rumaa koteloa” ei voitu Mejan pettymykseksi poistaa, joten hän ideoi siitä valaisimen. Koteloa madallettiin kymmenisen senttiä, alapohja tehtiin pleksilevystä ja sisään asennettiin led-valonauha.
Makuuhuonetta lukuun ottamatta lattiaksi valikoitui kudottu vinyylimatto, sillä paksumpi parketti olisi korottanut lattiaa niin, että ikkunat eivät olisi mahtuneet aukeamaan keittiötasojen kohdalla. Lisäksi keittiöön asennetulle pyykinpesukoneelle oli helpompi saada taloyhtiön lupa, kun lattia oli vedenpitävää materiaalia.
Lattian asentaminen osoittautui lopulta suurimmaksi ja koko remonttia kahdella kuukaudella viivästyttäneeksi takaiskuksi. Mejan remonttimies ei tee polvivaivojen vuoksi lattioita, joten vinyylimatolle oli hankittava asentaja muualta. Kun Meja meni Ade-koiran kanssa iltalenkillä katsomaan asennusjäljen, oli matto täynnä ilmakuplia, paikoin nurinpäin ja saumojen liimauskohdat irvistivät jo kaukaa ikävästi.
– Näky oli niin hirveä, että ovella oli pakko ottaa muutama syvä henkäys, Meja kuvailee.
Asentaja ei veloittanut työstä, mutta kieltäytyi korvaamasta lattiaa. Rahanmeno harmitti, mutta virheessä oli positiivisetkin puolensa. Uutta lattiaa tilatessaan Meja päätti vaihtaa ensin valitsemansa kliinisen valkoisen beigenharmaaseen greigeen. Tapaus opetti myös sen, kuinka jatkossa voi välttää vastaavanlaiset tilanteet.
– Ei pitäisi koskaan hankkia tekijöitä tutustumatta työnjälkeen vaan käyttää valmistajan suosimia asentajia. Sopisin myös kirjallisesti, mitä seuraa, jos työnjälki on huonoa tai aikataulut venyvät.
Eteisen alkuperäisiä kaappeja lukuun ottamatta asunnossa kaikki on mennyt uusiksi.
Uuteen kotiin Meja pääsi muuttamaan syyskuussa 2019. Ensimmäiset kuukaudet hän asui olohuoneessa, sillä makuuhuoneessa oli laatikoittain karsittavaa tavaraa, joita Meja ei ollut ehtinyt käydä läpi ennen muuttoa kolmiosta kaksioon. Myös makuuhuoneen kokolattiamatto odotti vielä kiinnitystä.
Kun hän marraskuussa heräsi ensimmäisen kerran valmiissa makuuhuoneessaan 1980-luvun putkirunkoisesta sängystään, oli olo onnellinen. Vaikka Meja on tyytyväinen kotiinsa, on mielessä jo asioita, jotka hän muuttaisi. Kylpyhuoneeseen tulisi taittuvat suihkukaapin ovet kääntyvien sijaan ja keittiöön helpommin puhdistettava musta allas valkoisen komposiittialtaan sijaan. Kalustus elää, mutta remontoinnin Meja säästää seuraavaan asuntoon.
Sen etsintä on edessä jälleen lähitulevaisuudessa.
