Matleena muutti entiseen mummolaansa, 45 neliön pikkutaloon – ”Mummu opetti, että ikkuna on pidettävä puhtaana turistien takia”
Matleena Mäkelän ja Jukka Wahlqvistin kotitalo sijaitsee Raumalla Suomen pienimmällä asemakaavoitetulla tontilla, jonka koko on vain 147 neliötä. Pihasauna on rakennettu parikymmentä vuotta sitten.
Talossa on keittiön lisäksi kaksi huonetta, neliöitä on yhteensä 45. Piha on suloinen ja vehreä ja talo soma kuin karamelli.
Olohuoneen ikkunalta katselevat ulos perinteiset Staffordshiren posliinikoirat, jotka Matleenan mummu on ostanut pariisilaiselta kirpputorilta.Kertoisitko talonne tarinan, Matleena?
Emme tiedä tarkkaa rakennusvuotta, mutta talo on 1800-luvulta. Ensimmäinen asukas on luultavasti ollut köyhä seppä, jolla ei ollut varaa suurempaan tonttiin.
Tuli on uhannut rakennusta useampaankin kertaan. Sota-aikaan pieni navetta ja vaja paloivat poroksi.
Millainen remontti edelsi muuttoanne?
Kaikki muu purettiin pois paitsi hirsirunko! Päätimme tehdä kerralla sellaisen remontin, ettei tarvitse hetkeen ajatella asiaa. Talo sai kunnon eristeet ja sähköt, putket sekä kaikki pinnat uusittiin.
Piha avattiin, jotta kaapelit ja putket saatiin maan alle. Tämä vaihe jännitti. Rakennus on Museoviraston valvoma, ja kaivutyötä seurattiin siltä varalta, että maan alta löytyisi jotain historiallisesti kiinnostavaa. Ei löytynyt, joten saimme viedä työt loppuun.
Olosuhteiden pakosta jouduimme muuttamaan remontin keskelle. Talossa ei ollut toimivaa vessaa, joten kävimme pesemässä hampaat huoltoasemalla.
Eteisen tapetti on Boråstapeterin Ypsilon. Tyyliin sopivat katkaisijat ovat Metsänkylän Navetasta. Pienen talon keittiö on yllättävän tilava. Ajaton, tammesta tehty keittiökaapisto on vaasalaisen puusepän tekemä. Mummun aikainen Lappi-liesi on edelleen käytössä. Taustan koristetiiliseinän Matleena teki itse niin pitkälle kuin ylsi, Jukka jatkoi loppupätkän kattoon asti. Vanhaan kultaan vivahtava Gorenje-jääkaappi tilattiin netistä. Matleena jännitti väriä, mutta lopputulos on onneksi mieleinen. Fiftarityyliset tuolit on tilattu netistä. Jukka kokosi pöydän kirpparilta vitosella ostamastaan jalasta ja irtolevystä. Peuranpää on koottava pahvikoriste, jonka Matleena löysi riihimäkeläisestä Pompotista. Seinäkaappi on Ikeasta. Matleena tuunasi sen takaseinän mummun vanhalla tapetilla. Kaapissa säilytetään päivittäin käytössä olevia retroastioita. Kasvitaulut ovat Kasvihuoneilmiöstä ja kehykset kirpputorilta. Sanomalehtiteline on joululahja ystävältä. Matleena säilyttää siinä tarjottimia.Millainen on sisustustyylisi?
Tykkään väreistä. Kuin huomaamatta meille on hakeutunut paljon 1950–60-luvun esineitä ja huonekaluja. Emme juokse trendien perässä.
Kotimme on hauska ja kodikas, meidän näköisemme. Emme osta uutena juuri mitään.
Miten mummusi näkyy kotonasi?
Persoonallinen mummuni toimi Raumalla kaupunkioppaana mutta rakasti myös kaukomatkailua. Hän saattoi syödä vaikka koko viikon kaurapuuroa, jotta matkakassa karttui.
Muistona näistä reissuista meillä on tuliaisia esimerkiksi Pariisin kirpputoreilta. Kotioloissa mummu eli vaatimattomasti, mutta kun reissuun päästiin, mentiin vaikka Dubaihin asti.
Hän oli myös taitava käsistään. Minulla on valtavat määrät hänen nypläämiään pitsejä. En ole uskaltanut laittaa niitä vielä esille vaan vaalin niitä.
Yksi mummun opeista on jäänyt mieleeni perusteellisesti: olohuoneen ikkuna on aina pidettävä puhtaana, koska alueella liikkuu paljon taloa kuvaavia turisteja.
Olohuoneen hempeä tapetti on Harlequinin Erin. Vanha kotimainen sohvaryhmä ja pöytä löytyivät Tori.fin kautta. Verhoilu on uusi. Matleenan maalaama jänistaulu sai nimekseen Selfie. Aihe syntyi muistona eräästä vapusta, jolloin hänellä oli hupailun vuoksi pupunkorvat päässään. Pihakirppikseltä ostettu lipasto asettui kauniisti olohuoneeseen. Lattialla on mummun maailmalta tuoma madonnapatsas. Matleena nauttii kodin rauhasta pitkien työjaksojen välissä. Retromekko on lietolaisesta suosikkikaupasta, Osto- ja myyntiliike Simolinilta. Tiikkihylly on löytö Tori.fistä. Siihen on kerätty ajan henkeen sopivia esineitä. Lattialla istuva posliinikoira on Matleenan isoisoäidiltä. Se katselee aina ovelle päin ja odottaa isäntää kotiin. Laatikosto on tuunattu tapeteilla. Palikat ja tossut ovat söpöjä kirppislöytöjä. Matleena ihastui kirpputorilla vanhoihin, puisiin viivaimiin ja osti niitä kokonaisen nipullisen.Mikä kodissanne on parasta?
Vaikka asumme melkein keskellä kaupunkia, täällä on valtavan hiljaista. Arvostamme sitä. Kotimme on juuri sopivan kokoinen, eikä siivoamiseen kulu liikaa aikaa.
Tykkään myös puuhastella omassa pihassa. Vaikka tilaa on aika vähän, kukkien kanssa riittää sopivasti touhua.
Mitä harrastat?
Rakastan käsillä tekemistä. Tuunaan vanhoja huonekaluja, askartelen ja maalaan tauluja. Ompelen koneella jonkin verran, mutta virkata ja neuloa en osaa.
Voin hyvin elää ilman telkkaria, mutta radiota kuuntelen aina puuhastellessani. Jukka on taitava puutöissä ja tekee mielellään vähän isompiakin projekteja. Yhdessä olemme hyvä tiimi.
Mummun vanhassa lasivitriinissä on Jukan kirppiksiltä keräämiä kauniita lasiesineitä. Matleena tuunasi jakkaran Pihlgren ja Ritolan tapetilla mieleisekseen. Makuuhuoneen ikkunaan on kerätty meripihkankeltaisia lasiesineitä. Ne hohtavat kauniisti auringonvalossa. Orla Kielyn Classic Stem -tapetti oli Matleenan toivelistalla jo ennen kuin muutosta pikkutaloon oli edes puhetta.Pidät myös blogia. Miten se sai alkunsa?
Blogi syntyi yhteydenpitovälineeksi ulkomaalaisen ystävän kanssa. Olin nuorena tyttönä au pairina Englannissa ja sain sieltä ystävän, johon pidän edelleen yhteyttä. Blogin kautta olen voinut kertoa hänelle, mitä elämäämme kuuluu.
Vähitellen lukijapiiri on kasvanut. Kirjoitan remontista, tuunauksista, kirppislöydöistä, luonnosta ja paljon muusta. Kirjoittaminen on minulle myös tapa rentoutua.
Blogin nimi, Lingonberry House eli Puolukkatalo, tulee talostamme. Koska rakennus on Museoviraston valvoma, myös ulkomaalien sävyt on määrätty. Meidän talomme väri on nimeltään Puolukka.
Mikä on seuraava projektinne?
Kodin remontti on vihdoin valmis, ja tulevina vuosina edessä on lähinnä ylläpitoa. Keittiön seinät maalaan ehkä vielä eri sävyllä, sillä nykyinen ei ole ihan toiveiden mukainen.
Uusi harrastuksemme ja projektimme on hiljattain hankittu Wanha Villa, pikkuinen kesätalo merenrannalla. Siellä on remontti vielä aluillaan, joten suunniteltavaa ja tehtävää riittää.
Vapaa-aika ei saa kuitenkaan vierähtää pelkkään remontoimiseen. Lähdemmekin kesätalon rannasta usein veneilemään ja nauttimaan kauniista luonnosta.
Saunatuvassa näkyvät alkuperäisen talon päätyseinähirret. Jyrkät portaat vievät vintin työhuoneeseen. Työtilassa Matleena ompelee, askartelee ja bloggaa. Arkku löytyi entisen kodin vintiltä. Matleena teki Jukalle yllätykseksi työkalusäilön talossa jo olleeseen seinäkaappiin. Kaapin vetimet on tehty vanhoista vöistä. Kirppiksiltä löytyneisiin metalliraameihin on tulostettu seepiansävyisiä perhekuvia. Pukuhuoneen seinällä on kokoelma vanhoja, muovikehyksisiä peilejä, jotka Matleena on keräillyt kirppiksiltä. Matleena näki Porvoon-reissulla hauskoja pikkutaloja monen talon ikkunoissa. Pukuhuoneen ikkuna sai siksi persoonallisen näkösuojan taloista, jotka Jukka sahasi puupalikoista ja Matleena maalasi. Pihasauna rakennettiin mummun aikana tilavaksi, koska hän pesi kaikki pyykit kotona pulsaattorikoneella. Remontissa tilaan saatiin mukavasti mahdutettua myös suihku. Seinäpaneelin karhunruskea väri on itse sekoitettu. Puutikkaat löytyivät vintiltä, ja Matleena petsasi ne tummanruskeiksi. Pariskunta viihtyy pihalla. Terassi yhdistää seinäkkäin olevan talon ja saunatuvan niin, että liikkumaan pääsee vaikka sukkasillaan. Kakkua ja jääteetä pikkuisella patiolla. Hauskat lusikat ovat kirpputorilta. Lisää tarinoita Matleenan kodista ja elämästä on tarjolla hänen blogissaan: lingonberry-house.blogspot.fi.Matleenan shoppailusuosikit
LIEDON OSTO- JA MYYNTILIIKE Tarjolla on aina jotain yllättävää.
WANHA NESTORI Käymisen arvoinen paikka Maskussa.
PIHAKIRPPIKSET Pitsiviikolla heinäkuussa kannattaa pistäytyä Vanhan Rauman pihakirppiksillä.
