Ajatus alkaa tuntua äkkiä ihmeen houkuttelevalta: mitä jos jäisikin tänne pidemmäksi aikaa? Syksyllä näkisi, kun raittia reunustavat vaahterat vaihtaisivat väriä. Talven tullen kuura peittäisi pellot, ja kevät luultavasti lumoaisi lopullisesti, kun linnut palaisivat ja kaikki puhkeaisi kukkaan.

Sympaattinen kylämiljöö olisi hiljainen ja täynnä levon lähteitä. Voisi hidastaa tahtia. Nauttia pienistä ja hyvistä asioista.

Vaikka Mathildedalin ruukkikylä talveksi rauhoittuu, se ei talvellakaan ole mikään unholaakso. Kylä on herännyt 2000-luvulla uuteen eloon ja kukoistukseen. Vakituisia asukkaita on vain noin 150, mutta vuodessa siellä vierailee jopa 160 000 matkailijaa. Myös vapaa-ajanasukkaiden määrä kasvaa jatkuvasti: kylässä on kakkoskoti jo noin 400 ihmisellä.

Mathildedalin maine on kiirinyt niin monen korvaan, että funkishenkisen kyläravintolan sisäpihalta saa hellepäivänä etsiä vapaata pöytää kuuluisaa lankkupizzaa syödäkseen. Makunautintojen lisäksi elämyksiä tarjoavat vanha kylämiljöö ja sen viehättävästi rappeutuneet rakennukset. Monet niistä on 2000-luvulla kunnostettu omistus- ja vuokra-asunnoiksi. Lisäksi merenrannan tuntumaan on viime vuosina noussut suuri, hyvin varusteltu loma-asuntoalue.

Kylätien varrella seisoo Plattapoffiksi ristitty valkoinen talo, joka muotokielensä puolesta voisi löytyä yhtä hyvin vaikka Tanskasta. Espoolainen Pasi Pyysiäinen on vaimonsa Eevan kanssa ostanut sieltä vapaa-ajanasunnon.

– Me olemme tällaisia citymaalaisia! Minulla on yritystoimintaa sekä täällä että Espoossa. Olen täällä ehkä 150 päivää vuodesta, Pasi Pyysiäinen kertoo.

Alkuaan Pasi etsi purjehdusreissuille tukikohtaa Saaristomereltä, mutta alkoi miettiä, haluavatko lapset lähteä kauas kavereistaan. Mathildedal on osoittautunut hyväksi valinnaksi.

– Kun lapset olivat pieniä, he suorastaan kinusivat tänne. Heitä oli täällä iso lauma.

Pyysiäiset ovat sisustaneet asuntonsa rakennuksen tunnelmaa kunnioittaen, yksinkertaisen tyylikkäästi. Talo on 170 vuotta vanha ja jykevää tekoa: sen seinät ovat puoli metriä paksut.

Ruukkikylän historiaan voi tutustua museossa, joka kertoo 170 vuotta sitten perustetun tehtaan toiminnasta. Nyt kylän tärkein tulonlähde on matkailu ja sinne kelpuutetut yritykset on valittu tarkalla seulalla: sekä ravintoloissa että käsityöläiskaupoissa suositaan lähituottajia. Pellolla rouskuttaa ruohoa kolme alpakkaa, ja kylässä myös kehrätään alpakanvillasta lankaa.

Miljöö tarjoaa myös uniikkeja tiloja yrittäjille. Yksi heistä on turkulainen taiteilija Jaana Kähönen, joka on löytänyt Mathildedalista kakkoskodin ja ateljeen. Rakennus toimi ennen ruukin puuhiilivarastona. Nyt Jaana esittelee ja myy siellä kesäisin taidettaan ja tekstiilejään.

Galleriasta on vain kivenheitto Jaanan asunnolle Anttipoffiin, jossa aikoinaan asuivat ruukkiyhteisön lesket. Jaana törmäsi sattumalta netissä ilmoitukseen sieltä myyntiin tulleesta yksiöstä.

– Etsin silloin itselleni mummonmökkiä. Tulimme katsomaan paikkaa tyttäreni kanssa, ja kylällä kaikki vastaantulijat tervehtivät. Näimme myös pellolla ihanat alpakat. Tyttäreni sanoi, että tämä tuntuu ihan sun paikalta.

Nyt Jaana tuntee Mathildedalista jo paljon ihmisiä.

– Meillä yrittäjilläkin on täällä oma ihana yhteisönsä. Tämä on minulle lepopaikka, josta saan inspiraatiota.

Kylään kotiutuneet kertovat yksi toisensa perään siitä, miten lämpimästi heidät on otettu vastaan ja osaksi yhteisöä. Joillekin kakkosasunnosta on tullut jo ykkösasunto. Muutosta edisti osaltaan korona-aika, jolloin kylässä tehtiin paljon etätöitä.

Niin teki myös helsinkiläinen Nina Kaverinen, joka vuokrasi Anttipoffista yksiön etätyöpisteekseen. Yllättäen koko nelihenkinen perhe alkoikin viihtyä pienissä neliöissä.

– Aika nopeasti tuli sellainen olo, että haluamme tehdä isomman elämänmuutoksen, Ninan puoliso Mika Kaverinen muistelee.

Koska molempien työt olivat sovitettavissa Mathildedalissa asumiseen, Kaveriset päättivät ostaa sieltä talon. Tätä ennen he eivät olleet edes haaveilleet maallemuutosta.

– Olimme asuneet kymmenen vuotta Helsingin Punavuoressa Fredrikintorilla, joka oli minusta maailman ihanin paikka. Nyt meillä on Helsingissä enää pienempi asunto, Nina kertoo.

Ninan ja Mikan lapset Silva ja Julius tulevat mielellään vanhempiensa ostamaan puutaloon käymään. Kaveriset halusivat tehdä uudesta kodistaan paikan, johon ystävienkin olisi kiva tulla kylään. Yläkertaan rakennettiin vieraille majoitustilaa ja minikeittiö.

– Siellä ystävämme voivat olla myös omissa oloissaan ja laittaa ruokaakin. Tosin vieraat tykkäävät kyllä syödä kylillä, koska siellä on monta ruokapaikkaa, Nina kertoo.

Myös Mathildedalin harrastusmahdollisuudet sopivat perheelle: aivan naapuriin on juuri kunnostettu tennis- ja padel-kentät.

– Ja minusta talviaikakin on täällä kivaa. Se pimeys ja rauha, Mika lisää.

Mutta vielä nyt kesäpäivän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Perinteikkään Matildankartanon salista kuuluu iloinen puheensorina. Sali on täynnä vieraita, jotka nauttivat paikan päällä valmistetuista leipomotuotteista ja ruoka-annoksista. Takapihan puutarhassa kahvitellaan vanhojen omenapuiden katveessa.

Mathildedalia voi valehtelematta sanoa nautiskelijan paratiisiksi, sillä hyvän ruoan lisäksi kylästä löytyy ihania erikoiskauppoja. Suklaapuoti ja kahvila PetriS Chocolatea on suklaan- ystävän vaikea ohittaa, Ruukin Kehräämöstä voi hankkia pehmeitä alpakkatuotteita, ja Päntsdrunk Lifestylen hamampyyhkeet ja vaatteet houkuttelevat tunnelmalliselle ullakolle kyläravintolan pihapiirissä. Oluen ystävääkin hemmotellaan, sillä Mathildedalin panimossa valmistetaan erikoisoluita.

Kylän palvelut ovat vuosi vuodelta parantuneet. Viime kesänä kylään saatiin K-ketjun kontti, johon voi tilata ruokaa, ja samaan paikkaan voi tehdä tilauksia Alkosta. Ruokaravintoloita on jo viisi, uusimpana toisen kontin pihapiirissä toimiva belgialaistyyppinen kesäravintola Vinos´ti.

Sesonkiaikaan viihdykettä tarjoavat myös kesätori ja kesäteatteri. Kyläravintola Terhon kesäkonserteissa esiintyy toisinaan kylän oma Village Boys -yhtye, ja kesällä pääsee halutessaan vaikkapa laiturijoogaan, pelaamaan beach volleyta tai kyläsaunaan.

Mathildedal on niin suosittu, että yösijan löytäminen voi keskikesällä tehdä tiukkaa. Kylässä voi yöpyä hotelli Mathildedalissa, hotellin merikontissa tai vierasvenesataman Marinassa. Myös Airbnb:n kautta voi vuokrata asuntoja, ja lisäksi lähiseudulla toimii muutama mökkikylä.

Silti lisää majoituskapasiteettia kaivataan ja on myös tulossa. Muutaman vuoden kuluttua Mathildedaliin avautuu näillä näkymin kylpylähotelli, jonka yhteyteen on tulossa asuntoja. Projektia luotsaa yrittäjäporukka, josta suuri osa on kylän vapaa-ajanasukkaita.

Yksi heistä on espoolainen Kimmo Laine, joka vaimonsa Anna Kuusniemi-Laineen kanssa osti kylästä tontin vuonna 2004.

– Olimme ennen tänne tuloa vuokranneet mökkejä ja kokeilleet eri paikkoja. Koimme, että olisi kiva saada oma paikka, ja sitten tulimme katsomaan tonttia täältä, Kimmo kertoo.

Paikka oli niin hieno, että päätöstä ei tarvinnut harkita kauaa.

– Se vaan kolahti. Totesimme, että me ei lähdetä tästä mihinkään, Anna sanoo.

Tuttu arkkitehti piirsi heille talon, joka valmistui vuonna 2007. Vapaa-ajankodin terassilta siintää kaunis näkymä alas merenlahdelle. Rinteeseen ja rannalle on rakennettu kymmeniä vastaavia, hyvin varusteluja taloja. Taloyhtiöllä on rannassa yhteinen venesatama, uimaranta ja rantasauna.

Anna pitää paikan parhaana puolena sen tunnelmaa.

– Ruukkikylä on niin uniikki, ettei sitä voi oikein verrata mihinkään. Ja onhan tämä myös aika huoleton paikka, koska kiinteistöyhtiö huolehtii asioista ja voimme vain ajaa pihaan.

Myös Anna ja Kimmo muistelevat, kuinka hauskaa oli aikoinaan se, että lapsilla oli kylässä paljon kavereita.

– Aina kuului vain pim pom, kun ovikello soi ja kavereita tuli ja meni, Anna kertoo nauraen.

Kimmo Laine muistelee, kuinka hän hiukan ehti pohtia, onko ruukkikylässä tarpeeksi yksityisyyttä. Vuodet ovat todistaneet, että kaikki asukkaat nimenomaan varjelevat ja kunnioittavat sitä, vaikka seuraakin aina sitä kaivatessa löytyy. Paikassa yhdistyvät monet Laineille tärkeät asiat kuten luonnonläheisyys ja mahdollisuus golfaamiseen.

– Kansallispuisto on tässä ihan lähellä. Sinne voi lähteä pitkospuille järveä kiertämään, Anna kiittää.

Kimmo on ollut mukana kehittämässä myös Mathildedalin uutta Keskuspuistoa, johon kesällä avattiin padel-kenttä, kunnostetut tenniskentät ja pieni Adventure golf -rata. Laineita ilahduttavat myös ruukkikylän ravintolat, joissa voi käydä syömässä. Heidän tyttärensä on löytänyt yhdestä niistä itselleen jopa kesätyöpaikan.

Anna kertoo, että he Kimmon kanssa eivät halua tehdä Mathildedalissa töitä. Se on lepopaikka, jossa he viettävät kaikki lomansa ja aina myös joulun.

– Haluan pitää tämän paikkana, jossa pääsee vähän irti kaikesta.