Marjukka löysi käsitöistä keinon hillitä Parkinsonin taudin oireita: ”Virkkaamalla pistän kampoihin sairaudelleni”
Turkulainen Marjukka Iitti, 57, opetteli virkkaamaan vasta viisikymppisenä mutta sitäkin perusteellisemmin. Hän virkkaa kaikkea lampunvarjostimista laukkuihin. Harrastuksen myötä Marjukka on oppinut sietämään myös epätäydellisyyttä. ”Vaadin kirjanpitäjän työssäni itseltäni valtavan paljon, mutta käsitöihini saa jäädä virheitä.”
Marjukka Iitin seurassa selviää, että taitava virkkaaja voi tehdä langasta melkein mitä tahansa – vaikka olisikin ollut lapsena käsitöissä ”ihan tumpelo”, kuten Marjukka itseään kuvailee. Marjukka opetteli virkkaamaan vasta kuusi vuotta sitten. Samoihin aikoihin hän sai kuulla sairastuneensa Parkinsonin tautiin.
Marjukka, miten innostuit virkkaamisesta?
Ystäväni alkoi tehdä itselleen torkkupeittoa isoäidinneliöistä. Halusin itsekin kokeilla, joten hain kaupasta virkkuukoukun ja kasan lankoja. Opettelin tekniikan Youtubesta ja jäin heti koukkuun. Huomasin myös, että virkkaus auttoi ylläpitämään käsieni hienomotoriikkaa. Sairauden alussa, kun lääkkeeni eivät olleet tarpeeksi tehokkaita, vasen käteni vapisi paljon erityisesti iltaisin. Virkatessa vapina loppui ja sain vietyä ajatukseni pois sairaudesta. Isoäidinneliöistä tehty peitto valmistui nopeasti, ja sen jälkeen aloin opetella lisää tekniikoita.
Lapsena olin käsitöissä ihan tumpelo. En ole pitänyt koskaan itseäni luovana, vaan enemmänkin nipona ja järjestelmällisenä. Äitini sen sijaan on ollut aina käsitöissä taitava, hän teki kaikki vaatteet minulle ja nukeilleni. Äitini onkin ollut isoin kannustajani.
Teen käsitöitä melkein joka päivä. Käteni vapisee usein aamulla, jonka takia tartun silloin tällöin virkkuukoukkuun ja lankaan heti herättyäni. Kun käsi alkaa toimia kunnolla, on aika lähteä töihin.
Jos olen yksin, keskityn täysillä virkkaamiseen, mutta pystyn työskennellessäni myös katsomaan telkkaria. Työstän useita töitä samaan aikaan, ja valitsen oman olotilani mukaan sen, johon tartun. Matkustaessa pakkaan mukaan koukut ja langat. Valitsen usein junan, että voin käyttää matkan virkkaamiseen.
”Jos näen jotain kivaa, mietin aina ensin, voisinko virkata vastaavan itse. Virkkaan esineitä ja asusteita, joita haluan käyttää.”
Olet virkannut jopa lampunvarjostimia – mistä saat ideat?
Jos näen jotain kivaa, mietin aina ensin, voisinko virkata vastaavan itse. Virkkaan esineitä ja asusteita, joita haluan käyttää, ja annan töitä lahjaksi myös ystävilleni ja perheelleni.
Olen virkannut muun muassa huiveja, baskereita, villatakin, mekon ja kotiin laudeliinat, suojia kukkaruukuille, patalappuja ja -kintaita, mattoja, torkkupeittoja, tyynynpäällisiä sekä tarjottimia. Keittiössä käytän ainoastaan itse tehtyjä tiskirättejä. Myös kaikki laukkuni ovat itse virkattuja ja huovutettuja.
”En enää pysty virkkaamaan yhtä ohuesta langasta kuin harrastuksen aloittaessani. Kaikki ei aina onnistu, mutta se ei haittaa.”
Mitä muuta virkkaaminen on tuonut elämääsi?
Kolmisen vuotta sitten perustin ystäväni inspiroimana blogin ja vuosi sitten Youtube-tilin. Virkkauksesta löytyy netistä vähän ohjeita neulomiseen verrattuna, eikä juuri ilmaisia. Jaan Virkkauskoukussa-blogissani kivoja ohjeita ja itse suunnittelemiani malleja.
Harrastukseni myötä olen oppinut sietämään epätäydellisyyttä. Vaadin kirjanpitäjän työssäni itseltäni valtavan paljon, mutta käsitöihini saa jäädä virheitä. Sairauteni on etenevä, ja käsien vapinan takia en enää pysty virkkaamaan yhtä ohuesta langasta kuin harrastuksen aloittaessani. Kaikki työni eivät aina onnistu täydellisesti, mutta enää se ei haittaa. Työskentely on silti ollut kivaa ja opettavaista. Käsitöiden tekemisessä parasta onkin matka. Itse tehty työ on aina ihana ja arvokas.
Mitä haluat oppia seuraavaksi?
Käytän mielelläni suomalaisia lankoja, ja pyrin valitsemaan ne käsin värjättynä. Olen itsekin kokeillut lankojen kasvivärjäystä sipulinkuorilla ja valmiilla jauheilla. Seuraavaksi haluan kokeilla värjäämistä verihelttaseitikillä, jolla saa lankaan täydellisen punaisia sävyjä. Ekologisuus on minulle käsitöissä tärkeää. Teen tuotteita jonkun verran myös myyntiin, ja niissä kaikissa on Avainlippu.
Haastavinta on ompeleminen. Esimerkiksi laukkujen hakasten ja vetoketjujen ompelemisen jättäisin mielelläni muille, sillä en ole siinä kovin hyvä. Olisi ihanaa, jos joku opettaisi niiden tekemisen niin, että lopputuloksesta tulisi mahdollisimman nätti.
Taitoni ovat kehittyneet paljon, mutta paljon on vielä opittavaa. Omien ohjeiden tekeminen ei ole helppoa, ja onnistunut lopputulos vie paljon aikaa, kokeiluja ja purkamista. Minulla ei ole käsityöalan koulutusta, mutta sekin kyllä kiinnostaisi.
