Muistatko rakastetun Kukka-kuosin? Marjatta Metsovaara teki elämäntyönsä väriä hehkuvien kankaiden ja taidetekstiilien suunnittelijana

Muistatko rakastetun Kukka-kuosin? Marjatta Metsovaara teki elämäntyönsä väriä hehkuvien kankaiden ja taidetekstiilien suunnittelijana
Marjatta Metsovaara (1927–2014) tunnettiin modernien ja värikylläisten tekstiilien suunnittelijana. Suomessa hänen työnsä keskittyi painokankaiden ja taidetekstiilien luomiseen, Belgiassa Metsovaara muistetaan etenkin jakardikankaistaan.
Julkaistu: 5.3.2021

Marjatta Metsovaara oli 1960-luvun keskeisiä suomalaisia tekstiilisuunnittelijoita. Hän toimi kahdella rintamalla ja kahdessa maassa: painokangassuunnittelijana Suomessa ja teollisesti kudottujen sisustustekstiilien luojana Belgiassa.

Kaikki alkoi jo ainakin 25 vuotta aiemmin. Marjatta oli ilmoittanut viisivuotiaana isälleen haluavansa tekstiilitaiteilijaksi. Pikkutyttö oli päässyt mukaan valitsemaan malleja isän Urjalassa perustamalle Suomen Matto oy:lle ja lumoutunut lankojen ja värien täyttämästä satumaailmasta.

Hän piti tyttönimensä Metsovaaran senkin jälkeen, kun oli parikymppisenä taideopiskelijana avioitunut arkkitehti Kaj Nyströmin kanssa ja saanut esikoisensa. Poika kastettiin Arimoksi Marjatan sodassa kaatuneen isoveljen muistoksi. Vuonna 1955 syntyi tytär, josta tuli perinteen jatkaja. Katariina Metsovaara-Heikinheimo on menestynyt tekstiilitaiteilija.

Joiku-sisustuskangas vuodelta 1962. Puuvillasatiini myytiin Kukka-nimellä. Finlayson.
Tampellalle suunnitellusta Kukka-kuosista vuodelta 1962 tuli Metsovaaran ”unikko”. Sitä monistettiin väsyksiin saakka.
Apila 1960-luvun lopulta, puuvillasatiinia. Tampella.

Valmistuttuaan vuonna 1949 Taideteollisesta oppilaitoksesta Marjatta Metsovaara alkoi työskennellä perheyrityksessä, jonka ohjat hän joutui ottamaan isänsä sairastuttua. Vuonna 1954 Suomen Matto muuttui Metsovaaraksi ja alkoi tuottaa taidetekstiilejä kankaista ryijyihin ja saaleihin. Modernien, hienostuneen värikylläisten Metsovaara-tuotteiden maine kiiri.

Taiteilija on itse puhunut 1950-luvusta ”fantastisena käsin kudottujen kankaiden vuosikymmenenä”. Muun muassa Yrjö Kukkapuro, joka käytti tuoleissaan Metsovaaran eläväpintaista villaripsiä, on ollut samaa mieltä.

Unikko 1960-luvun lopulta, puuvillasatiinia. Tampella.
Mittumaari 1970-luvun alusta, puuvillaa. Finlayson.
Marjatta Metsovaara esittelee Sirikit-painosamettia Taidehallin yksityisnäyttelyssään vuonna 1963.

Sodanjälkeinen pula ruokki luovuutta ja kekseliäisyyttä sekä tuotti kiinnostavia kokeiluja. Kun materiaaleja ei saanut valmiina, ne oli keksittävä. Paperinaru kelpasi loimeksi, monenlaiset korvikemateriaalit kuteeksi. Marjatta Metsovaara oli tässä haka, hän tunsi tuotannon mahdollisuudet ja rajat. Vuonna 1960 hän voitti kultaa Milanon triennaalissa.

1960-luku merkitsi uutta ajanjaksoa niin työ- kuin yksityiselämässä. Metsovaara kutsuttiin suunnittelijaksi belgialaiselle Van Haveren tekstiilitehtaalle, jossa hän sai tilaisuuden kokeilla erilaisia materiaaleja ja sidoksia sekä hyödyntää koloristitaitojaan. Tehdas valmisti jakardikankaita ja muita laadukkaita sisustustekstiilejä kansainväliseen jakeluun. Tekstiilejä käytettiin aina Hilton-hotelleista Elysée-palatsiin, Finnairin koneista norjalaisiin valtameriristeilijöihin ja ravintoloista teattereihin. Työsuhde johti myös toiseen avioliittoon tehtaan omistajan Albert van Haveren kanssa. Pariskunta sai kaksi lasta.

Vuoden 1966 yksityisnäyttelyssä kuvattu sohva on päällystetty Barbara-kankaalla.
Van Haveren sisustuskokoelman jakardikankaat ovat vuodelta 1966.

Suomessa Metsovaara muistetaan parhaiten värikkäistä painokankaista, jotka osuivat ajan hermoon alkaen ensimmäisestä, Tampellalle suunnitellusta Kukka-kuosista vuodelta 1962. Sitä näkyi vaatteissa, verhoissa ja oheistuotteissa väsyksiin saakka.

Metsovaaran Finn Flare -vaatemerkille suunnittelemat kuosit ja takkikankaat ovat hautautuneet ajan hiekkaan. 1960-luvulla ne kirvoittivat kansainvälisen lehdistön ylistystä siinä missä Marimekko tai Vuokko konsanaan.

Metsovaaran suunnittelua innoitti eurooppalainen kulttuurihistoria. Monikulttuurisuus oli jo osa hänen perimäänsä ortodoksisuudesta lähtien, virtasihan hänen suonissaan venäläistä verta.

Metsovaara myytiin Sellgrenille vuonna 1980. Miehensä kuoltua vuonna 1984 Marjatta Metsovaara muutti nuorimman tyttärensä kanssa Ranskan Rivieralle. Kesät kuluivat kuitenkin lapsuusmaisemissa Urjalassa.

Lähde: Pirkko Vekkelin artikkeli Maailma uuteen kuosiin, Avotakka 9/2015. Kankaat Muija Second Hand.

Kommentoi »