Helpompia kuin daaliat, sanoo gladioluksia yli 20 vuotta kasvattanut Marjatta – nappaa konkarin vinkit miekkaliljan kasvatukseen!

Mikä sai sinut hurahtamaan gladioluksiin?

Näin kauppareissulla mukulapussin ja innostuin kokeilemaan kasvatusta. Onnistuin heti kukittamisessa, ja nyt vanhimmat gladioluksista ovat kasvaneet pihassani yli 20 vuotta.

Gladioluksissa on kauniita värejä ja yksityiskohtia: oranssia on useampaa sävyä, punaisella lajikkeella on rimpsureunat. Kukat ja kaikki värit ovat kerrassaan kauniita. Gladiolus on myös helppo ja varma kasvi. Mukuloita ei ole pilaantunut maassa, enkä ole ikinä nähnyt niissä mitään tuholaisia.

Uusia lajikkeita ostan silloin tällöin, mutta vanhojenkin kasvien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Gladiolus kasvattaa joka vuosi uuden mukulan vanhan tilalle, osa kaksikin mukulaa. Tällä hetkellä minulla on noin 300 gladiolusta, välillä niitä on ollut satakunta enemmän.

Gladiolus kestää maljakossa reilun viikon. Vaalealla lajikkeella on vaalea mukula, tummalla ja punakukkaisella punainen.

Marjatan mielestä gladiolukset viihtyvät parhaiten maassa. Ruukkukasvatuksessa mullan pitää olla läpäisevää ja astiassa kunnon pohjareiät, muuten mukulat mätänevät.

Näyttävät kukinnot avautuvat alhaalta ylöspäin.

Mitkä ovat kasvatusniksisi?

Istutan mukulat suoraan maahan yleensä toukokuun alussa, mutta ajankohta riippuu vuodesta ja maan lämpenemisestä. Istutushetkellä maan on oltava kuivahtanutta ja mureaa, eikä se saa jäädä kääntäessä klönteiksi.

En vuorottele tai vaihda gladiolusten kasvupaikkoja, mutta parannan penkkejä uudella mullalla. Maa on täällä kovaa savea, jossa gladiolusten kasvatuksesta ei tule yhtään mitään. Laitan istutuskuopan pohjalle kananlantaa, lisään päälle muutaman sentin multaa, istutan mukulan ja peittelen sen noin viiden sentin multakerroksella.

Kesällä annan kasveille pari kertaa kastelulannoitetta. Kananlanta ja lisälannoitus kasvattavat ison, yli viisisenttisen mukulan, joka kukkii komeasti. Yksi mukula kasvattaa yleensä kaksi kukkavartta, parhaimmillaan kolme. Saan kukista komean kimpun jo heinäkuun puolella, mutta elo–syyskuu ja vielä lokakuukin ovat pääkukinta-aikaa.

Istutan mukuloita omiin penkkeihinsä sekä perennojen ja samettikukkien lomaan.

Millaista hoitoa gladiolukset vaativat?

Gladioluksilla on pieni lehdistö, jonka en ole koskaan nähnyt lerputtavan ja menevän veteläksi vedenpuutteessa. Kastelen penkkejä silti jonkin verran pitkinä kuivina kausina, jotta gladioluksista kasvaa reheviä. Samassa penkissä kasvavat ryhmäsamettikukat saavat letkusta kaivokylmää vettä. Samettikukista on etua, sillä ne peittävät maanpinnan ja estävät rikkaruohojen kasvua.

Kasvien kepittäminen eli tukeminen on korvaamattoman tärkeää, sillä varret ovat rentoja ja rapeita. Lisäksi kukinto kerää sateella paljon vettä, jolloin se kaatuu tuulen voimasta. Siksi kukkavarsia pitää ojennella ja sitoa narulla tukikeppeihin vielä ylhäältäkin.

Katkenneet kukkavarret taitan maljakkoon samoin kuin pitkien kukintojen latvat. Maljakossa gladiolus avaa ja kuihduttaa joka päivä yhden kukan. Nypin vanhat kukat pois niin sisällä maljakossa kuin ulkonakin. Se on mieluisaa työtä, jossa voin samalla katsella ja ihastella kukkien värejä ja kauneutta.

Pystykasvuinen gladiolus hyötyy aluskasvillisuudesta. Tuuheat ryhmäsamettikukat peittävät maanpinnan vähentäen kitkemistä.

Lajikkeiden nimet eivät ole Marjatalle tärkeitä. Eniten hän arvostaa gladiolusten kukkien värejä.

Missä talvetat mukulat?

Gladiolukset ovat penkissä pakkasiin asti, jolloin nostan ne varsineen maasta ja kuivatan autotallissa. Raksautan ruskeaksi kuivuneet varret irti ja vien mukulat talon alla olevaan kellariin. Sen lämpötila pysyy 10 asteen alapuolella ja ilma on sopivan kosteaa. Gladioluksen mukula on kova, ja se säilyy varastossa paremmin kuin daalian juurakko. En muista, että yhtään mukulaa olisi mädäntynyt tai kuivettunut kellarissa. Lisäksi pienten mukuloiden käsittely on helppoa ja kevyttä.

Kukinnon kasvattanut mukula pienenee kesän edetessä, ylempänä oleva mukula kasvaa kokoa ja kukkii seuraavana kesänä.

Onko lajikkeiden välillä eroja?

Kasvatan lähinnä tarhamiekkaliljoja, minulla on vain vähän niitä pienempiä ja sirompia kääpiömiekkaliljoja. Lajikkeiden nimiä en ole pistänyt muistiin.

Uudet ja vanhat gladiolukset kukkivat joka vuosi yhtä komeasti. Sen sijaan kukinnan aikaisuudessa on eroa: kun oranssit ja vaaleanpunaiset lajikkeet ovat jo lähes kukkineet elokuun alkupuolella, valkoiset ovat vielä nupullaan. Elokuun puolivälissä persikanvärinen lajike on yliveto. Joinakin vuosina viimeiset kukinnot avautuvat vasta noston jälkeen autotallissa. Koko kesä siis menee ennen kuin kaikki värit on käyty läpi.

Kukintoja riittää heinäkuun lopulta myöhäiseen syksyyn niin paljon, että raatsin taitella niitä maljakkoon ja viedä tuliaiseksi.

Marjatta kertoo, että kimppujen kerääminen ei vaikuta mukuloiden kasvuun ja seuraavan vuoden kukintaan, kun kukinnot katkaisee lehtien yläpuolelta.