Ensimmäinen tutustumiskäynti myytävän siirtolapuutarhamökin pihalle elokuussa 1996 jäi Marja Rosenbergin mieleen lähtemättömästi.

– Heti portilla tunsin tulleeni kotiin. Mökin osto on asia, jota en ole katunut päivääkään, enkä hetkeäkään.

Katumus ei iskenyt edes niinä kymmenenä vuotena, kun Marja touhusi mökillä kiireisen työn ohessa. Siirtolapuutarhassa moni asia talkootöistä käytävien kitkemiseen ja pensasaitojen leikkaamiseen pitää tehdä sääntöjen mukaan. Kun Marja ennätti viikonloppuisin mökille, nurmikko rehotti pitkänä.

– Minulla ei ole mielikuvaa, että olisin vain istunut ja katsellut puutarhaa. Kaivoin maata ja höösäsin koko ajan, Marja muistelee.

Mökin aiempi omistaja vieraili pihassa ja myhäili tyytyväisenä; mökki pihoineen oli selvästi päätynyt oikealle omistajalle.

Pihan hoitamiseen ja myös puutarhan tarkkailuun on sittemmin jäänyt aikaa. Marjasta ihanin jakso puutarhassa ajoittuu tuomen ja syreenin kukinnan väliin. Silloin kaikki on täydellistä: puutarha on kauniin vihreä eikä kukkineita kasvejakaan vielä juuri ole. Narsissien ja muiden keväällä kukkivien sipulikukkien lehdet piiloutuvat perennojen lehdistön lomaan.

Marjalle tärkeää on myös lintujen tarkkailu. Kolmessa omenapuussa nököttää linnunpönttöjä, jossa poikasiaan ovat kasvattaneet varpunen, pikkuvarpunen, talitiainen ja kirjosieppo. Tarkkailusta huolimatta Marja on onnistunut näkemään vain pari kertaa, kun kirjosiepon poikaset tulevat pesästä.

– Pari vuotta sitten poikani perhe sattui olemaan paikalla juuri sopivasti, Marja iloitsee.

Kasveihin helsinkiläinen siirtolapuutarhuri sanoo suhtautuvansa tunteellisesti. Taimien hävittäminen tuntuu vaikealta, ja pihalla kasvaakin lähes kaikki entisen omistajan aikaiset kasvit syysleimuista kurjenmiekkoihin ja varjoliljoihin. Omenapuun alustalla kohoaa ympyrä vanhoja kuunliljoja, jota Marjan ystävä nimittää ’’hoviherran kaulukseksi’’.

Marjan aiemmasta kesäpaikasta Korppoossa muistuttavat monet rakkaat kasvit, kuten vaikkapa rohtosuopayrtti, esikot, harjaneilikka ja valko- eli runoilijannarsissit. Omenapuun alla kasvavan peipin ja kissankellon taimet Marjalle toi jo edesmennyt mökkinaapuri.

– Hän toi taimet tullessaan ja sanoi, että nyt istutamme sinulle peipin ja kissankellon.

Kukan muoto on Marjalle sen näyttävyyttä tärkeämpää.

– Pidän aivan erityisesti kukista, joilla on ystävällinen pieni naama. Vuokot, orvokit ja esikot ovat ihania ja herkkiä.

Yhteistä Marjan monille suosikeille on myös kukkien keveys – unelmatädykkeen siniset kukinnot keinahtelevat kepeästi tuulessa. Valkonarsissien kanssa samaan aikaan kukkiva puistolemmikki saa levitä kaikkialle.

– Ystäväni tulee aina lemmikkijuhlaan kesäkuussa, kun kukinta on kauneimmillaan. Kun kukinta hiipuu, nyhdän taimia sitä mukaa pois.

Mieluisia kasveja Marjalle ovat myös ruusut, kuten loistavan punainen valamonruusu, pienikukkainen ja tiheän kerrannainen tornionlaaksonruusu ja ’Louise Bugnet’ -tarhakurtturuusu.

– Kun ’Louise Bugnet’ kukki ensimmäisen kerran, luulin että olin pudottanut pensaaseen nenäliinan.

’Astrid Lindgren’ -ryhmäruusu päätyi tänne yhtä lailla nimensä kuin hemaisevan vaaleanpunaisen värinsä ansiosta. Marja leikitteleekin usein kasvien nimillä: ruusupensas on Ruusunen, valkoinen syreeni Lumikki ja heisiangervo Tuhkimo.

Keltainen väri sai väistyä, kun Marja maalasi mökin muutamia vuosia sitten. Nyt seiniä peittää samalla kertaa lempeä ja heleä vihreän sävy, joka sointuu yhteen kaikkien mahdollisten värien kanssa.

Vaikka mökkiä ei enää tarvitse värinsä puolesta huomioida istutusten suunnittelussa, Marja siirtelee kasveja edelleen paikasta toiseen. Kaikki perennat ovatkin vaihtaneet paikkaa ’’yhteen tai kymmeneen kertaan’’.

– Kun kasvin siirtää, se tuntuu ikään kuin riemastuvan uudesta paikasta.

Uusia istutuksia Marja suunnittelee mielessään ympäri vuoden. Jos uni ei meinaa tulla, kukkapenkin miettiminen saa silmäluomet lupsumaan.

– Parhaat kasviyhdistelmät syntyvät silti vahingossa. Esimerkiksi viiruhelpi ja valkoinen laukka sopivat yhteen.

Mieluisia piirteitä puutarhassa Marjalle ovatkin kepeys ja sopivasti huoleton tunnelma. Pihalla on myös avaruutta ja tyhjää tilaa sekä useita viehättäviä näkymiä sen pienestä koosta huolimatta. Yli 20 vuoden kokemus on opettanut Marjan pitämään mielessään kullanarvoisen neuvon: ’’Näkymä paranee, kun siitä ottaa jotakin pois.’’