Viherpiha

Ruususen, Lumikin ja Tuhkimon puutarhassa! Marjan siirtolapuutarha on kukkivien kaunottarien huoleton paratiisi

Ruususen, Lumikin ja Tuhkimon puutarhassa! Marjan siirtolapuutarha on kukkivien kaunottarien huoleton paratiisi
Marja Rosenbergin siirtolapuutarhapihan poimuilevissa istutuksissa kukkivat monet herkät kasvit. Yli 20 vuoden kokemus on opettanut Marjan pitämään mielessään kullanarvoisen neuvon: ’’Näkymä paranee, kun siitä ottaa jotakin pois."
Teksti Outi Tynys
Kuvat Hanna Marttinen

Ensimmäinen tutustumiskäynti myytävän siirtolapuutarhamökin pihalle elokuussa 1996 jäi Marja Rosenbergin mieleen lähtemättömästi.

– Heti portilla tunsin tulleeni kotiin. Mökin osto on asia, jota en ole katunut päivääkään, enkä hetkeäkään.

Katumus ei iskenyt edes niinä kymmenenä vuotena, kun Marja touhusi mökillä kiireisen työn ohessa. Siirtolapuutarhassa moni asia talkootöistä käytävien kitkemiseen ja pensasaitojen leikkaamiseen pitää tehdä sääntöjen mukaan. Kun Marja ennätti viikonloppuisin mökille, nurmikko rehotti pitkänä.

– Minulla ei ole mielikuvaa, että olisin vain istunut ja katsellut puutarhaa. Kaivoin maata ja höösäsin koko ajan, Marja muistelee.

Mökin aiempi omistaja vieraili pihassa ja myhäili tyytyväisenä; mökki pihoineen oli selvästi päätynyt oikealle omistajalle.

Marja Rosenbergin 380 neliön siirtolapuutarhapiha sijaitsee Helsingissä vyöhykkeellä 1B. Tornionlaaksonruusua ympäröivät sininen unelmatädyke ja vaaleanpunainen tuoksukurjenpolvi. Puutarha on aurinkoinen ja kasvit ovat sen pääosassa.
Korallikeijunkukan sirot kukinnot kohoavat lehtien ylle. Taustalla kukkivat kiinanpioni ja siperiankurjenmiekka.
Pensaat ja puut kasvavat pihan laitamilla, joten keskelle jää avointa tilaa. Vuosikymmeniä vanhat omenapuut leikataan joka kevät.
Punalehtinen tarhakeijunkukka ja keltakirjava kuunlilja säväyttävät valkoisen siperiankurjenmiekan edessä.

Pihan hoitamiseen ja myös puutarhan tarkkailuun on sittemmin jäänyt aikaa. Marjasta ihanin jakso puutarhassa ajoittuu tuomen ja syreenin kukinnan väliin. Silloin kaikki on täydellistä: puutarha on kauniin vihreä eikä kukkineita kasvejakaan vielä juuri ole. Narsissien ja muiden keväällä kukkivien sipulikukkien lehdet piiloutuvat perennojen lehdistön lomaan.

Marjalle tärkeää on myös lintujen tarkkailu. Kolmessa omenapuussa nököttää linnunpönttöjä, jossa poikasiaan ovat kasvattaneet varpunen, pikkuvarpunen, talitiainen ja kirjosieppo. Tarkkailusta huolimatta Marja on onnistunut näkemään vain pari kertaa, kun kirjosiepon poikaset tulevat pesästä.

– Pari vuotta sitten poikani perhe sattui olemaan paikalla juuri sopivasti, Marja iloitsee.

Kasveihin helsinkiläinen siirtolapuutarhuri sanoo suhtautuvansa tunteellisesti. Taimien hävittäminen tuntuu vaikealta, ja pihalla kasvaakin lähes kaikki entisen omistajan aikaiset kasvit syysleimuista kurjenmiekkoihin ja varjoliljoihin. Omenapuun alustalla kohoaa ympyrä vanhoja kuunliljoja, jota Marjan ystävä nimittää ’’hoviherran kaulukseksi’’.

Marjan aiemmasta kesäpaikasta Korppoossa muistuttavat monet rakkaat kasvit, kuten vaikkapa rohtosuopayrtti, esikot, harjaneilikka ja valko- eli runoilijannarsissit. Omenapuun alla kasvavan peipin ja kissankellon taimet Marjalle toi jo edesmennyt mökkinaapuri.

– Hän toi taimet tullessaan ja sanoi, että nyt istutamme sinulle peipin ja kissankellon.

Ruukutuspöydän yllä oleva peili katkaisee näköyhteyden naapurimökkiin.
Hopeahärkki kukkii perennaryhmän reunassa valkoisena pilvenä.
Marja Rosenberg rakastaa kaukasiantähtiputkia ja muita herkkiä kasveja, joiden kauneuden oivaltaa vasta, kun niitä tarkastelee läheltä.
Pidän aivan erityisesti kukista, joilla on ystävällinen pieni naama. Vuokot, orvokit ja esikot ovat ihania ja herkkiä.
Siperiankurjenmiekka ja jättipoimulehti kukkivat kesäkuussa.

Kukan muoto on Marjalle sen näyttävyyttä tärkeämpää.

– Pidän aivan erityisesti kukista, joilla on ystävällinen pieni naama. Vuokot, orvokit ja esikot ovat ihania ja herkkiä.

Yhteistä Marjan monille suosikeille on myös kukkien keveys – unelmatädykkeen siniset kukinnot keinahtelevat kepeästi tuulessa. Valkonarsissien kanssa samaan aikaan kukkiva puistolemmikki saa levitä kaikkialle.

– Ystäväni tulee aina lemmikkijuhlaan kesäkuussa, kun kukinta on kauneimmillaan. Kun kukinta hiipuu, nyhdän taimia sitä mukaa pois.

Mieluisia kasveja Marjalle ovat myös ruusut, kuten loistavan punainen valamonruusu, pienikukkainen ja tiheän kerrannainen tornionlaaksonruusu ja ’Louise Bugnet’ -tarhakurtturuusu.

– Kun ’Louise Bugnet’ kukki ensimmäisen kerran, luulin että olin pudottanut pensaaseen nenäliinan.

’Astrid Lindgren’ -ryhmäruusu päätyi tänne yhtä lailla nimensä kuin hemaisevan vaaleanpunaisen värinsä ansiosta. Marja leikitteleekin usein kasvien nimillä: ruusupensas on Ruusunen, valkoinen syreeni Lumikki ja heisiangervo Tuhkimo.

Keltakurjenmiekka viihtyy kosteassa paikassa vesihanan kupeessa.
Villiviini kieputtelee köynnöskehikossa. Nurkkaus on kaunein syksyllä, jolloin köynnös leiskuu punaisena.
Säleikön suojaama oleskelupaikka sijaitsee kätevästi ihan mökin vieressä.
Parhaat kasviyhdistelmät syntyvät vahingossa. Esimerkiksi viiruhelpi ja valkoinen laukka sopivat yhteen.
’Louise Bugnet’ -tarhakurtturuusun kukat ovat avauduttuaan puhtaanvalkoiset. Ruusu viihtyy III (IV) -vyöhykkeellä asti.

Keltainen väri sai väistyä, kun Marja maalasi mökin muutamia vuosia sitten. Nyt seiniä peittää samalla kertaa lempeä ja heleä vihreän sävy, joka sointuu yhteen kaikkien mahdollisten värien kanssa.

Vaikka mökkiä ei enää tarvitse värinsä puolesta huomioida istutusten suunnittelussa, Marja siirtelee kasveja edelleen paikasta toiseen. Kaikki perennat ovatkin vaihtaneet paikkaa ’’yhteen tai kymmeneen kertaan’’.

– Kun kasvin siirtää, se tuntuu ikään kuin riemastuvan uudesta paikasta.

Uusia istutuksia Marja suunnittelee mielessään ympäri vuoden. Jos uni ei meinaa tulla, kukkapenkin miettiminen saa silmäluomet lupsumaan.

– Parhaat kasviyhdistelmät syntyvät silti vahingossa. Esimerkiksi viiruhelpi ja valkoinen laukka sopivat yhteen.

Mieluisia piirteitä puutarhassa Marjalle ovatkin kepeys ja sopivasti huoleton tunnelma. Pihalla on myös avaruutta ja tyhjää tilaa sekä useita viehättäviä näkymiä sen pienestä koosta huolimatta. Yli 20 vuoden kokemus on opettanut Marjan pitämään mielessään kullanarvoisen neuvon: ’’Näkymä paranee, kun siitä ottaa jotakin pois.’’

Marjan vinkit pieneen pihaan

1. Vältä tukkoisuutta

Pienestä pihasta tulee helposti kasvistoltaan niin runsas, että näkymät peittyvät sen kasvaessa umpeen. On hyvä istuttaa osaan ryhmistä vain matalia pensaita ja perennoja.

2. Muista mittasuhteet

Kasviryhmä ja penkki voi olla myös pieni. Omassa pihassani pyöreän ryhmän keskuskasvina on tornionlaaksonruusu.

3. Karsi tarvittaessa

Jos ryhmä tuntuu kaipaavan piristystä, ratkaisu voi olla uusien kasvien tai rakenteiden sijasta niiden karsiminen.

4. Vaihda väriä

Valitse rakennuksen värisävy mielikasviesi värin perusteella. Itse päädyin vihreään, sillä siihen sointuvat kaikki värit keltaisesta oranssiin ja vaaleanpunaiseen.

5. Säväytä pihan laitamilla

Harmaakäenkukan voimakas pinkki sopii Välimeren aurinkoon, mutta omien kasvieni joukossa se näyttää räikeältä. Pari tainta on sopiva määrä portinpieleen.

6. Kasvita puiden alusta

Ota koko tila käyttöön ja istuta hedelmäpuiden alle matalia perennoja, kuten peippiä, tiarellaa ja kuunliljoja. Se helpottaa myös ruohikon leikkaamista.

7. Leikkaa vanhoja omenapuita

Siirtolapuutarhassa puut pidetään matalina. Vanhojen omenapuiden leikkaaminen on ainut puutarhatyö, jonka jätän ammattilaiselle.

Julkaistu: 1.4.2020
3 kommenttia