Eron jälkeen Marianne osti mökin ja sai mökkinaapureista turvaa tuovia ystäviä: ”On orpo olo, jos heidän mökkinsä on pimeänä”
Marianne Pesosen mielestä on ihanaa, että hänellä on mökillä tutut ihmiset naapureina. Siitä tulee turvallinen olo.
Kun vajaat viisi vuotta sitten erosin, ostin huvilan Etelä-Karjalasta. Olin haaveillut mökistä kymmeniä vuosia, ja ero oli hyvä tilaisuus muuttaa elämän suuntaa jotenkin.
Pidän ihmisistä ja tutustun aina naapureihin. Alkuaan naapurimökki oli vuokrakäytössä ja ihmiset vaihtuivat usein. Minua ärsytti, kun en ikinä tiennyt, keitä siellä oli.
Pari vuotta sitten kuulin, että viereinen huvila oli myyty, ja ilahduin, kun tapasin uudet naapurini. He olivat ihania, kunnollisia ihmisiä.
Heti kun huomasin, että naapurit olivat luotettavia, annoin heille vara-avaimeni. Olin lähtenyt kerran kylpytakissa rantasaunaan ja huomannut sitten, että avaimet ovat sisällä. Olin onneksi ottanut auton avaimen mukaan ja pystyin hakemaan vara-avaimet kymmenen kilometrin päässä asuvalta ystävältäni.
Se, että naapurit olivat valmiita ottamaan avaimeni, oli minulle iso asia. Oli helpottavaa tietää, että jos olisin vaikka toisella puolella maailmaa, he voisivat kurkata, että mökilläni on kaikki kunnossa.
Asun lähes kolmen tunnin ajomatkan päässä mökiltäni ja kerron naapureilleni aina, milloin olen mökillä ja milloin en. Niin he osaavat pitää paikkaa silmällä silloin, kun en itse ole siellä. Kun olin syksyllä pari kuukautta pois mökiltä, he kävivät kastelemassa kukkia ja laittamassa sähkölaitteita päälle talveksi.
Olemme siinä lomassa myös ystävystyneet. Kesäisin juomme laiturilla skumpat, ja jos kaipaan seuraa, voin huudella heitä kahville.
Kumpikaan meistä ei auta siksi, että odottaisi toiselta palvelusta. Me vain tykkäämme siitä.
Usein ihmiset haluavat, että mökillä ei ole naapureita lähimaillakaan. Se on minusta kauhea ajatus. On ihanaa, kun on tutut ihmiset vieressä. Siitä tulee turvallinen olo.
Jos naapurit eivät ole mökillä, oikein odotan, että he tulevat. On orpo olo, jos heidän mökkinsä on pimeänä.
Olen itsekin auttanut heitä kastelemalla kukkia, lainaamalla työkaluja ja siirtämällä pihakalusteita suojaan. Joskus käyn salaa tekemässä heidän lumityönsä.
Kumpikaan meistä ei auta siksi, että odottaisi toiselta palvelusta. Me vain tykkäämme siitä. Ajattelen myös, että on molempien etu, että olemme ystävällisiä toisillemme. Jos emme olisi näin hyvissä väleissä, ei olisi yhtä helppo mennä pyytämään apua tarpeen tullen.
Kommentit