Kotivinkki

Sormet saveen, pää pilviin! Mari irtautuu arjesta tekemällä keramiikkaa – ”Jokainen savenpala on mahdollisuus”

Mari Törmä, 46, rakastaa saven kosketusta sormissa. Keramiikan tekeminen on parhaimmillaan terapeuttista.
Kuvat Heikki Rautio

"Pidän siitä, miltä savi tuntuu käsissä. En halua käyttää työskennellessäni hanskoja. Keramiikkaveistokseni ovat sisältä onttoja. Niiden rakentaminen savesta vaatii taitoa. Sanon sitä taisteluksi painovoimaa vastaan. Rakennan veistoksen perusmuodon yleensä nopeasti savimakkaroista.

Haluan, että töitteni pinta tuntuu miellyttävältä koskettaa.

Kun muoto on valmis, muutun nysvääjäksi: siloitan ja raaputan saven pintaa vuoron perään. Rakkain työvälineeni on puinen voiveitsi. Ennen polttoa hion vielä pintaa rantakivellä. Haluan, että kaikkien töitteni pinta tuntuu miellyttävältä koskettaa.

Kennohyllyssä oleva hahmo on liitetty kolmesta palasta. Työn toisella puolella ovat naisen kasvot. Teos kuvastaa ihmisten eri rooleja eri tilanteissa.
Mari leimaa esineet lintu-leimasimellaan. Lintu kuvastaa Marin tapaa luoda: ”lentäen alitajunnasta”. Mari neuvookin aloittelijoita tekemään sitä mitä mieleen juolahtaa. Lopputuloksesta tulee joka tapauksessa hyvä mieli.
Jokainen savenpala on mahdollisuus.
Mari innostui keramiikkanaamiosta noin kymmenen vuotta sitten. Naamiot ovat syntyneet pikku hiljaa rakukeramiikkakursseilla. Ryijyt ovat uusin innostuksen kohde.
Mari leimaa esineet lintu-leimasimellaan. Lintu kuvastaa Marin tapaa luoda: ”lentäen alitajunnasta”. Mari neuvookin aloittelijoita tekemään sitä mitä mieleen juolahtaa. Lopputuloksesta tulee joka tapauksessa hyvä mieli.
Mari Törmä harrastaa keramiikkaa sekä taulujen maalaamista ja muuta taidetta. Pienillä terälehdillä koristellun veistoksen hän teki viime keväänä. Lehdet on kiinnitetty veistokseen yksitellen. Veistoksen ajatus on tuoda luonto sisälle.

Aloin tehdä keramiikkaa 20 vuotta sitten. Olen aina ollut visuaalinen. Opiskelin alun perin pukuompelijaksi, mutta nykyisin teen muun alan töitä konttorissa. Halusin kokeilla jotain uutta ja löytää harrastuksen, jossa voisin toteuttaa luovuuttani. Menin aikuisopiston keramiikkakurssille. Valintani osui kerralla oikeaan, en olisi uskonut jääväni näin keramiikkakoukkuun.

Keramiikka sopii kaikille, eikä aloittelijan kannata vaatia itseltään liikoja. Jokainen savenpala on mahdollisuus. Kannattaa tehdä savesta se, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Jos työ on valmiina kaunis tai komea, hyvä niin. Palkinnoksi saa aina hyvän mielen. Ensimmäinen työni oli tuhkakuppi. Toinen oli kukkamaljakko, jonka pintaan raavin kynsillä naarmuja. Molemmat ovat minulla tallessa.

Marin eteisen senkin päällä on kokoelma keramiikkaveistoksia. Uusin on keltaiseksi lasitettu hahmo, joka kuvastaa hiljaisuutta ja rauhoittumista. Veistosten takana on Marin maalaus.
Keittiön hyllyn päällä oleva korkea maljakko on vuodelta 2009, kun Mari halusi tehdä mahdollisimman suuren teoksen. Oikeassa reunassa on huutava hahmo, joka syntyi kun Marin äiti oli sairaana.
Pusukala on rakukeramiikkaa. Siinä esine lasitetaan ja poltetaan tuhannessa asteessa ja vielä savustetaan.
Mustan itkevän veistoksen Mari teki äitinsä sairastuttua vakavasti viisi vuotta sitten. Mari teki rakkaalle äidilleen myöhemmin tuhkauurnan, jossa hänet laskettiin haudan lepoon.

En suunnittele veistoksiani etukäteen. Muistan, kuinka vasta-alkajana heräsin kello neljältä ideoimaan uusia teoksia. Teokseni tulevat edelleen suoraan alitajunnasta. Nimeän teoksiani harvoin, sillä työni ovat henkilökohtaisia. Olen tehnyt paljon pusukaloiksi kutsumiani pieniä veistoksia. En tiedä, mistä idea tuli alun perin, mutta pidän huulien muotoilemisesta. Olen tehnyt kaikista perheenjäsenistä pusukalaveistokset. Viime keväänä uudeksi muodoksi tulivat kukinnot.

Keramiikan tekeminen merkitsee minulle irrottautumista arjesta. Taiteen tekeminen on parhaimmillaan terapeuttista. Osallistun edelleen vuosittain aikuisopiston kursseille, sillä voin paremmin, kun otan aikaa keramiikan tekemiselle. Haaveilen vielä joskus osallistuvani pidempään, vaikka viikon mittaiseen, keramiikkaretriittin. Tekisin siellä ison veistoksen.

Julkaistu: 23.3.2020
Kommentoi »