Oma lankapuoti Vanhassa Raumassa toteutti Mantin unelman – ”Meillä on täällä jo oma pieni neuleyhteisö”
Manti Jokela tiesi jo varhain, ettei hänestä ole toimistotyöläiseksi. Mantin maailma -puodissa hän saa toteuttaa itseään ja käsityöunelmiaan.
Manti Jokelan unelma toteutui, kun hän perusti Mantin maailma -lankapuodin Vanhaan Raumaan. Hän asuu puutalossa samaisessa kaupunginosassa puolisonsa kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta sekä kaksi lastenlasta.
”On aina kiva lähteä töihin, mutta lauantait ovat meillä spesiaalipäiviä. Silloin Mantin maailmassa kokoontuu neulepiiri, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Puikot kilisevät, pannu on kuumana ja iloinen rupattelu kuuluu jopa kadulle asti.
Työmatkani on vain parikymmentä askelta, sillä puoti ja koti sijaitsevat samassa pihapiirissä. En yritäkään erotella työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun palaan pihan poikki töistä kotiin, otan yleensä oitis kutimen esille.”
Mutkan kautta kauppiaaksi
Mantin maailma -puoti on yksi toteutuneista unelmistani. Nuorena aina sanoin, että konttorirotaksi en ala. Melkein sellainen minusta kuitenkin tuli pariksikymmeneksi vuodeksi. Päädyin Raumalle sattuman kautta 1982, kun kartanpiirtäjän työni loppuivat Torniossa ja kuulin, että Rauman maanmittaustoimistossa on viransijaisuus tarjolla.
Olen kotoisin Kuivaniemeltä, Pohjois-Pohjanmaan pohjoiselta laidalta, enkä nuorena edes tiennyt, missä Rauma on. Paikka kuulosti kuitenkin houkuttelevalta ja olenkin viihtynyt kaupungissa todella hyvin. Raumalaissyntyisen puolisoni tapasin Jyväskylässä, kun osallistuin siellä hiihtokilpailuihin.
Lopetin karttojen piirtämisen, koska työpaikkani muutti Poriin ja esikoinen oli juuri aloittanut koulun ja kuopus päiväkodin. Oli opeteltava uusi ammatti, ja koska käsillä tekeminen houkutteli, minusta tuli verhoilija.
Pikkuhiljaa Mantin verhoilu muuttui Mantin maailmaksi, kun puodin pitäminen alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. En voinut sekä verhoilla että myydä samaan aikaan, joten päätin keskittyä puotiin. Valikoima on laajentunut pikkuhiljaa, ja nyt langoista on muodostunut päätuote. Siinäkin taisi olla vähän sattumaa mukana, kun kymmenisen vuotta sitten lankaedustaja otti yhteyttä ja tarjosi ihanuuksiaan.
Maailmakin rakastaa Raumaa
Raumalla alkoi valtava neulebuumi, kun vajaa neljä vuotta sitten Rauman kaupunki julkaisi oman neulemallin joululahjaksi kaupunkilaisille. Pitsitaiteilija Tarmo Thorströmin ja Katrina Salon suunnittelemasta kaarrokeneuleesta tuli valtavan suosittu. Lankoja tultiin hakemaan kauempaakin, ja mallista innostuttiin myös maailmalla, joten ohje käännettiin eri kielille. Kadulla kävellessä vastaan tulee aina muutama Rauma-neuleeseen pukeutunut kulkija. Pitsikuviota näkyy myös sukissa, pipoissa, keepeissä ja myytävänä olevissa käsitöissä, kuten puisissa lasinalusissa.
Korona-aika lisäsi innostusta neulomiseen. Puotini oli auki, sillä lankojen ostajia riitti. Jos joku ei uskaltautunut tulla sisälle liikkeeseen, sai langat hakea ulko-ovelta. Lankavalikoimani kehittyy ja vaihtuu sen mukaan, mitä asiakkaat haluavat. Jokainen asiakas on makutuomari, jonka valinnat vaikuttavat tulevaan tarjontaan.
Lankakerä eukalyptuksesta?
On ollut hauska huomata, että nuoret ovat innostuneet neulomisesta ja ylipäänsä käsitöistä. Viime kesä virkattiin isoäidinneliöitä ja kaikenlaisia kukkaruutuja. Syksyksi tulee mehukkaita pörrölankoja ja räiskyviä värejä. Meillä on myynnissä myös Rauma-lankaa, tosin sitä tehdään Norjassa Rauma-nimisellä paikkakunnalla.
Uudet lankamateriaalit ovat mielenkiintoisia. Puuvillan vaihtoehdoksi on tullut puukuituja, kuten eukalyptusta, koivua, mäntyä ja bambua. Tarjolla on myös hamppua ja nokkosta. Kierrätys on lankamaailmassakin nouseva trendi.
Minun käsityöinnostukseni alkoi aikoinaan virkkauksesta. Ompelin myös itselleni vaatteita poljettavalla Singerillä. Muistan vieläkin ensimmäiset omatekoiset housut, jotka surautin äitini pöytäliinasta. Enää aika ei tahdo riittää ompeluun. Neulomisesta innostuin vasta aikuisena, mutta se on jo noussut käsityötekniikoiden ykköseksi.
Puikoilla ja koukuilla
Minulla on aina monta työtä kesken, tälläkin hetkellä teen villapaidan lisäksi paria huivia. Tykkään yhdistellä töissäni virkkausta ja neulontaa. Aikoinani myös huovutin paljon, ja minulla oli sitä varten jopa oma työtila piharakennuksessa, mutta nyt se on jäänyt.
Minusta on ihana testailla uusia lankoja. Kun saan hyppysiini uuden langan, näen jo silmissäni, mitä siitä voisi tehdä. Asiakkaatkin haluavat nähdä, miten jokin lanka toimii neuleena. Vaikka puoti on pieni, olen saanut asiakkailta kiitosta lankavalikoiman monipuolisuudesta.
Tyttärenikin ovat mukana, vaikka heillä on omat uransa muualla. Outi valmistaa myyntiin koruja, ja Emilia hoitaa somea sekä auttaa lankavalinnoissa.
Vuoden odotetuin viikko
Rauman Pitsiviikko heinäkuussa on aina vuoden kohokohta. Silloin olemme auki yötä myöten. Pihatorilla on paljon käsityöläisiä myyntikojuineen. Toinen huippusesonkimme on joulunaika.
Meillä on täällä jo oma pieni neuleyhteisö. Puodissani asiakkaat näyttävät toisilleen kuvia töistään ja lähettävät niitä myös minulle. Ja jos asiakkaille tulee neulepulmia, ratkomme niitä yhdessä. Asiakkaiden innostus on minun voimanlähteeni.
Yksi hauskimmista sattumista puodilla oli, kun lankahyllyjen välistä putkahti perheeseemme adoptiomummeli. Nykyään Marjatta auttelee myös puodissani ja on ihan kuin perheenjäsen lastemmekin mielestä.
