Mansardikattoisen pikkutorpan kupeessa on parkissa pyörä. Kukapa arvaisi talon entisen emännän kuljettaneen postia sen kyydissä naapureilleen? Nyt pyörä on jo eläkkeellä ja postisäkkien tilalla on enää kukkakuljetuksia.
Torpan ovi on kutsuvasti raollaan, ja varoittava ääni kertoo vahtikoirista varmasti hurjimman olevan hereillä. Hymy saattaa häivähtää totuuden paljastuessa. Muru on Hannele Saaren ja Seppo Tiensuun syliin sujahtava, melkein isolle koiralle kuulostava pikkuruinen koira.
Mökkimaisema on Sepolle lapsuudesta saakka tuttu. Torpan on rakentanut Sepon äidinisä vuonna 1912. Laajennusosa hirsimökin jatkeeksi on tehty laudasta 40-luvulla. Perheen käytössä mökistä oli silloin tarkalleen ottaen vain tupa ja huone. Siihen mahtui Sepon lapsuudessa viisi lasta hyvin nukkumaan.
– Mökin ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella. Se on saanut lisäsiiven ja toinen kuisti on purettu pois. Aika monen ryhtiliikkeen avulla sitä on päivitetty tähän aikaan sopivaksi, Seppo kertoo.
Remonttiajan muistoille Hannele huokaa hiljaa. Ruovedelle ajettiin Oriveden-kodista usein remontin tiimellykseen. Remonttia tehtiin kuitenkin vain talvella, kesällä mökkielämää vietettiin lupsakammin.
– Suurin innoittajamme ja tietotaitopankkimme on matkan varrella ollut Sepon siskonmies, Seppo hänkin nimeltään. Hän viitoitti tietä, ja me remontoimme hänen avustuksellaan tai ohjeillaan, Hannele kertoo.
Vintiltä purujen seasta löytyi kranaatinheittimen ammus ja vielä toinenkin.
Monen vuoden remonttiprojekti sai käänteitä, yllättäviä ja jännittäviäkin sellaisia. Yläpohjan eristeet päätettiin poistaa vanhan painosaven sekä purueristeiden vuoksi. Sisäkatto ei olisi jaksanut kannatella savikuormaa enää kauan. Imuauton tilasi Sepolle lahjaksi hänen siskonsa.
– Imuvaiheessa piilosta purujen alta löytyi kranaatinheittimen ammus ja pian toinenkin. Jännitys tiivistyi tällä remontoijalla juuri siinä hetkessä, Seppo kertoo ja pyyhkäisee hymyillen otsaansa.
Seppo kuljetti ammukset aitan taakse, josta ne noudettiin takaisin valtiolle. Vasta jälkikäteen hän sai tietää, ettei niihin olisi pitänyt koskea. Sepon isän palvellessa rintamalla oli sodan loputtua miesten tehtävä piilottaa kranaatinheittimien ammuksia vastaisuuden varalle.
– Ihan yhtä jännittävää ei ollut talon alimpien hirsien korvaaminen uusilla. Vaikkakin talo nostettiin tunkin avulla ylös, ei sen alta enää löytynyt mitään, Seppo kertoo.
Lapsuuden maisemassa oli eläimiä, sisarusten leikkejä ja maalaiselämän rauhaa – toki kovaa työntekoakin. Kouluun mentiin suksilla. Seposta on hienoa kunnostaa paikkaa, joka kantaa nimeä Herakivi. Syntymäkodin pilkistäessä hänet valtaa aina sama tunne siitä, että tulisi kotiin.
– Meidän mökkivuosiemme varrella on mökki remontoitu lattiasta kattoon. Alahirsien vaihtamisen yhteydessä uusittiin myös anturat ja sokkeli, remontoija kertoo.
Ilmeikkäästä rakennuksesta ei päälle päin tiedä, onko se aina näyttänyt tälle. Ulkoverhouksen uudistaminen ryhdisti vanhan rouvan ulkonäön. Samalla sen ikkunat uusittiin. Hannele kutsuu niitä lempeästi torpan silmiksi. Ikean maalaishenkinen keittiö ja sisävessa kruunaavat talon mökkiominaisuudet.
– Monta hikipisaraa on tällä tontilla virrannut. Talkoovoimiltakin on turnauskestävyyttä kysytty. Moni mökkivieras on ollut meille korvaamaton apu, Seppo kehaisee.
Hannelen toiveesta Seppo rakensi pihakylpylän vanhan saunan läheisyyteen.
Mökin kunnostamista aloittaessa oli selvää, miten se sisustettaisiin. Hannelen rakkaus vanhoihin huonekaluihin näkyy kaikkialla. Raskasta tunnelmaa välttääkseen pariskunta maalasi mökin sisäpinnat vaaleilla sävyillä ja käytti huvilahenkisiä tapetteja. Ilmava tupakeittiö syntyi yläkaappien pois jättämisellä. Hyllyille pääsevät vain astiahelmet ja esineet, joilla on tunnearvoa.
– Hyllyihin nostelen vaihtuvia näyttelyitä Arabian astioista. Niitä on tullut molempien sukuhaaroista, Hannele kertoo.
Kesäisin elämä on pihalla. Enemmän kuin todennäköisesti Seppo heiluttaa kirvestä puukasan vieressä. Sillä voimalla lämmitetään pihasaunaa ja mökin uunia tarvittaessa. Hannelen löytää hänen omien sanojensa mukaan pylly pystyssä kyykkimästä kukkapuskien laitamilta. Vanhat perennapenkit röyhistelevät rintaansa onnesta puutarhurin ahkeran hoidon ansiosta.
Seppo ja Hannele ovat säilyttäneet torpan tunnelman ja rakentaneet sen lomaan omansa. Oven painuessa kiinni voi yhä kuvitella Sepon äidin polkupyörän kanssa hiekkatiellä ajamassa. Posti kulki silloin varmasti jokaiseen naapuritaloon.
