Viherpiha

Linnunlaulun herättämät! Kun Euroopan moottoritiet oli nähty, Maisa ja Ari löysivät onnen siirtolapuutarhasta

Linnunlaulun herättämät! Kun Euroopan moottoritiet oli nähty, Maisa ja Ari löysivät onnen siirtolapuutarhasta
Maisa ja Ari Pikala viettivät aiemmin kesät karavaanareina Euroopassa. Sitten alkoi tuntua, että kaikki linnat ja Lidlit on jo nähty. Niin pariskunta parkkeerasi itsensä Peltolan siirtolapuutarhaan Turkuun. Nyt nähtävää ja sisältöä elämään löytyy omasta pihasta.

Titityy. Titityy. TIT, lirkauttaa talitintti ’Melba’-omenapuun oksalta. Viimeinen tavu on hivenen kärsimätön, sillä pörröpäinen lintu katsoo Peltolan siirtolapuutarhan punaista mökkiä ja on kuin odottaisi jotakin. Sen jalkojen alla heräilee puutarha aamutoimiin: loistokärhön valkeat terälehdet ojentautuvat, kastehelmet tipahtavat maahan ja räystään alla mehiläishotellissa kuhistaan.

Sisällä punaisessa mökissä Ari ja Maisa Pikala heräävät, kun linnut laulavat. Maisa nousee, laittaa puutarhasta keräämänsä marjasinikuusamat smoothien joukkoon. Ari menee terassille. Hän arvaa, kenet kohtaa ensimmäisenä. Tänäänkin vastassa on talitintti Takkutukka, jonka kuontalo on aina vähän sekaisin – mikä ihme se onkaan, kun on aikaisin liikkeellä.

Ari ojentaa kätensä, ja Takkutukka nappaa siitä pähkinän. Se katoaa aarteensa kanssa pihapolun kaarteeseen, sorvarinpensaan taakse.

Sorvarinpensas on Pikaloiden puutarhan löytö.

– Siihen tulee syksyllä tulipunaiset lehdet, aivan mökin väriset. Sen löytäminen oli kovan työn takana. Viimein saimme eräällä reissulla ollessamme otettua yhdestä pensaasta oksan, josta saimme alun, Ari kertoo.

Pihalta löytyy muitakin harrastajapuutarhurin aarteita. Samaa mieltä olivat Turun Piha 2016 -kilpailun tuomarit, jotka valitsivat Pikaloiden pihan siirtolapuutarhasarjassa kolmanneksi.

Kaarevat polut, istutus- ja nurmialueet rytmittävät Maisan ja Arin siirtolapuutarhaa.
Laventeli, italianolkikukka ja muut Maisan yrtit kasvavat lämpimällä seinustalla trukkilavoista tehdyssä hyllykössä.
Kaarevat polut tekivät vaikutuksen Turun Piha 2016 -kilpailun tuomareihin. Salaateille ja muille hyötykasveille tarkoitettu kohopenkki vain vahvistaa polun muotoa.
Luonnossa on harvoin mitään viivasuoraa, siksi kaarevat muodot tuntuivat sopivan tänne.
Maisa ihastui Kanariansaarilla kukkalaatikoihin, joihin oli istutettu useita eri kasveja. Siirtolapuutarhassa ikkunan alla kukkivat pelargonit ja amppelidianat. Hopeaputous ja suikeroalpi tuovat väriä lehdillään.
Pikalat keräävät sadevedet talteen muovitynnyriin. Polun vieressä kasvaa kaiken värisiä viinimarjapensaita, joista etenkin rungollisia lajikkeita Ari kehuu käteviksi ja helppohoitoisiksi pikkupihaan.

Kasvit on ryhmitelty omiksi, nurmikon ja polun erottamiksi alueikseen. Perinteisesti siirtolapuutarhoissa kulkureitit ovat viivasuoria, mutta Maisan ja Arin puutarhassa polut mutkittelevat ja kaarteiden takaa avautuu aina uusia näkymiä.

– Luonnossa on harvoin mitään viivasuoraa, siksi kaarevat muodot tuntuivat sopivan tänne, Ari toteaa.

Sorvarinpensaan ja ruusujen takana kukkii Arin lempimarja karhunvadelma pörhöisen runsain kukin. Lähempänä maarajaa näkyy vaatimattomampi mansikkavadelma, Virosta tuotu. Se kasvaa luontaisena Japanissa. Hyvänä vuonna siinä pullistelee elokuussa kananmunan kokoisia marjoja, huonona vuonna koko kasvia tuskin näkee. Kerran mansikkavadelma hävisi, mutta ilmestyi muutaman vuoden kuluttua pihalle uudelleen.

– Mansikkavadelma on näyttävä kakkumarja, mutta ei minusta oikein minkään makuinen, Ari sanoo.

Laatikkopyramidin tumma väri kerää kesäkurpitsojen juurille lämpöä.
Pihan lattiapintoihin voi tuoda elävyyttä yhdistelemällä erilaisia materiaaleja tai vaikkapa vaihtelemalla ladontakuvioita. Pikkupihalla riittää, että käytät vain kahta eri materiaalia, esimerkiksi soraa ja betonilaattaa.
Herkulliset tummat marjat loppukesästä kasvattava karhunvatukka viihtyy aurinkoisella ja suojaisalla paikalla.
Viime aikoina olemme istuttaneet lisää kasveja, jotka ovat perhosille mieleen.

Ari ja Maisa käyvät keväisin Virossa Türin kukkamarkkinoilla, josta voi löytää mielenkiintoisia kasviharvinaisuuksia. Jotkut niistä ovat menestyneet Pikaloiden suojaisassa pihassa, jotkut eivät. Pärjänneisiin lukeutuvat muun muassa virolainen ilmasipuli, sinipallo-ohdake ’Blue Glow’ sekä karviaisen ja mustaviinimarjan risteytys herukkakarviainen eli karukka, jota Maisa kutsuu mustakarviaiseksi. Virolainen löytö on myös loistokärhö ’Valge Daam’, joka kasvattaa kermakakkulautasen kokoisia valkoisia kukkia heinä–elokuussa.

Kiivin kasvatustakin Pikalat ovat kokeilleet. Laikkuköynnöksiin kuuluvan kasvin hedelmät jäivät Arin mielestä kuitenkin turhan pieniksi.

– Uusia kasveja on kiva kokeilla, ja joka kesä teemme jotain uutta. Aina pitää olla suunnitelmia tulevaisuudelle, niin elämä tuntuu mielekkäältä. Viime aikoina olemme alkaneet istuttaa puutarhaan lisää kasveja, jotka ovat perhosille mieleen.

Nyt Pikaloiden puutarhassa kasvavat erikseen tomaatit ja perunat, joita on istutettu siirtolapuutarhan yhteiselle kasvimaalle. Sieltä voi vuokrata palstan muutamalla eurolla.

Polut on tehty Pirunpelto-nimisistä laatoista. Saumat ja kivien välit on katettu soralla.
Taatankurjenmiekka on perintö edelliseltä omistajalta.
Ilmasipulin komeissa varsissa riittää syötävää.
Kasvit ovat kuin ihmisiä: kaverin kanssa on helpompi elää.

Nurkan takana, jonne Takkutukka lensi, kypsyttelee satoaan ’Leningradin Musta’ -kirsikkapuu.

– Se tekee aikaisia, makeita ja hyvänmakuisia marjoja. Istutuksen jälkeen meni monta vuotta, ennen kuin tuli yhtään marjaa. Istutimme uuden kirsikkapuun sen viereen, vaikka ’Leningradin Mustan’ pitäisi olla itsepölytteinen. Sen jälkeen se alkoi tehdä marjoja. Kasvit ovat kuin ihmisiä: kaverin kanssa on helpompi elää, Ari sanoo ja vilkaisee vaimoaan Maisaa.

Pari tapasi toisensa 50 vuotta sitten. Rakastuneet menivät naimisiin, tekivät lapsia, hankkivat omakotitalon ja puutarhan. Kun ikää tuli, Pikalat myivät talon ja muuttivat helppohoitoiseen kerrostaloon. Puutarha vaihtui parvekkeeseen ja kahteen tomaatintaimeen.

Tuli tunne, että nyt tuli nähtyä kaikki. Kaikki moottoritiet, linnat ja Lidlit näyttivät samoilta.

Ari ja Maisa ryhtyivät karavaanareiksi ja suuntasivat auton etuvalot kohti etelää. Ajettuaan aikansa pitkin ja poikin Eurooppaa Pikaloille tuli stoppi.

– Tuli tunne, että nyt tuli nähtyä kaikki. Kaikki moottoritiet, linnat ja Lidlit näyttivät samoilta.

Samoihin aikoihin Pikalat huomasivat myynti-ilmoituksen. Peltolan siirtolapuutarhassa oli vuonna 2010 kaupan mökki, jonka ikkuna retkotti tipahtamaisillaan. Itse asiassa koko rakennus oli vinossa ja puutarha retuperällä.

– Tuota emme ainakaan ota, Pikalat ajattelivat.

Maisa ja Ari Pikalan pihalla kasvaa neljä vanhaa alkuperäistä omenapuuta. Niiden hieman kaarevaa kasvutapaa vaalitaan, jotta puiden oksien muodostama tunnelimainen tila säilyisi. Arin laudasta ja kennolevyistä rakentamassa ”tomaattihuoneessa” kasvaa myös basilikaa ja chiliä. Pariskunnan siirtolapuutarhassa on 360 neliötä.

Seuraavana päivänä Ari ja Maisa tekivät kaupat. Hinta oli nimittäin edullinen huonon kunnon vuoksi, ja Pikalat ovat taitavia käsistään. He suoristivat mökin, remontoivat paikan niin lämpimäksi, että pystyvät nyt yöpymään puutarhansa sydämessä vaikka talven ympäri. Yleensä kausi kuitenkin loppuu lokakuun aikoihin.

Siirtolapuutarha pystyy myös olemaan yksin, jos niin haluaa.

Entiset karavaanarit eivät ole katuneet päätöstään juurtua kasviensa tavoin osaksi siirtolapuutarhan eloisaa yhteisöä.

– Jos kaipaa ystäviä ja seuraa, niin täältä niitä löytyy. Siirtolapuutarhassa pystyy kuitenkin olemaan myös yksin, jos niin haluaa.

Takkutukka keikauttaa päätään puun oksalla. Kupuun saattaisi jo mahtua seuraava pähkinä.

Arin ja Maisan vinkit: näin onnistut siirtolapuutarhurina

  1. Lannoita kasveja hitaasti ravinteita vapauttavalla luujauholla. Se saa kaikki kasvit voimaan hyvin. Valitettavasti luujauhoa on toisinaan hankala saada.
  2. Kitke rikkaruohot ajoissa. Ruuvimeisseli on oiva apu muun muassa voikukan nostamiseen maasta juurineen.
  3. Suojaa marjapensaat satoaikaan verkolla, jotta linnut eivät syö kaikkia marjoja. Kiinnitä verkko jämäkästi maahan esimerkiksi teltan narujen kiinnityskoukkujen avulla.
  4. Varmista arkojen kasvien talvehtiminen levittämällä niiden tyvelle hiekkaa ja havunoksia.
  5. Pidä mökkikirjaa, johon kirjaat ylös kaikki hankkimasi kasvit ja havainnot niiden hoidon onnistumisesta.
Julkaistu: 15.6.2020
1 kommentti