Meidän Mökki

Maaritin unelmamökki rakentui yli 200-vuotiaista purkuhirsistä – ”Kaikki on ollut hikipisaroiden arvoista”


Maarit Mäkelällä oli hieno unelma: vanha hirsitalo veden äärellä. Kun kokonaisuutta ei löytynyt valmiina, hän etsi ensin tontin ja sitten talon – hirsirungon siirto oli kaiken vaivan väärti. Haaveiden mökki on täynnä vanhan ajan talonpoikaisaarteita.
Kuvat Ilona Pietiläinen
Päämökin ulko-ovet ovat siirretystä talosta. Maarit on puhdistanut ne ja maalannut uudelleen okrankeltaisiksi.

Kun kokkolalainen Maarit Mäkelä kertoi aloittavansa yli 200 vuotta vanhan hirsitalon purku- ja siirtourakan, hänen poikansa arveli, ettei äiti tiedä, millaiseen urakkaan lähtee. Maarit ei ollut kuulevinaan, koska hän ei epäröi saattaa loppuun projekteja, jotka on kerran päättänyt aloittaa.

– Olin siihen mennessä jo löytänyt kaipaamani rantatontin ja kaatanut järvinäkymän estävän puuston, kertoo intohimoinen vanhojen talojen ja tavaroiden harrastaja.

Sopivan kokoinen, siirrettäväksi soveltuva hirsitalo ilmaantui monien kyselyjen jälkeen Kannuksesta, Rekilän kylästä. Se olisi pian purettu uudisrakennuksen tieltä.

– Ennen hirsien ostamista kannattaa tutkia jokaisen kunto yksitellen ja varmistaa, että ne ovat kuivat ja kelpaavat siirrettäviksi. Itse siirtomatkalle kannattaa varata mukaan paljon kärsivällisyyttä.

Maarit antaa vanhojen kupariesineiden patinoitua rauhassa.
Yli kymmenmetristen räsymattojen kutomiseen on käytetty sata paria farkkuja.

Avuksi purkutyöhön saapuivat kaikki kynnelle kykenevät kylänmiehet, ja paikallinen kuorma-autoilija ohjasi heidän työtään. Työt alkoivatkin tehokkaasti. Ensimmäisenä poistettiin talon päätylaudoitukset, jotta tärkein siirrettävä osa eli hirsirunko saatiin esille. Jykevät lattialankut purettiin liukulaudoiksi ja kattotiilet valutettiin näiden avulla kuorma-auton lavalle.

Katon jälkeen vuorossa oli yläkerran lattian pudottaminen. Kun se tapahtui, ilman täytti sanoinkuvaamaton pölymäärä. Hirsien irrottaminen alkoi vasta pölyn laskeuduttua, ja se sujui perinteiseen tapaan sorkkaraudan avulla.

– Hirsien väleissä oli käytetty tilkkeenä karjanlantaa ja savea. Jokainen saattaa kuvitella, miltä näytimme hikisen purkupäivän jälkeen. Hyvä jos tunnistimme toisemme!

Maarit sisustaa mökkiään pääasiassa Pohjanmaalla tehdyillä talonpoikaisilla kalusteilla ja tarvekaluilla.

Sykkiikö sydämesi mökeille, joissa on oikeaa vanhanajan tunnelmaa? Kurkkaapa nämä 8 ihanuutta!

Vasta purettaessa kiinnitettiin huomiota talon kellariin. Se paljastui liuskekivistä rakennetuksi. Maarit keksi heti kiville paikan, mökille johtavan tienpätkän. Kivet vietiin kuorma-auton lavalla tontille, kun taas hirret kuljetettiin ensin paikalliselle sahalle. Sahalla hirrenvälit sahattiin kevyesti puhtaiksi.

– Hirsityöhön perehtyneellä sahalla tehtiin myös hirsinurkat uusiksi ja piiluttiin hirsien pinta uudelleen. Oli hienoa seurata vanhan nuortuvan puunveistäjän käsissä.

Rakennuksen perustuksien teko alkoi asentamalla alkuperäiset peruskivet tukevasti uudelle paikalle sorapedin päälle. Hirsirunko kasattiin ikkunoiden alareunaan asti. Sen jälkeen urakka sai levätä talven yli ja hirret painua rauhassa.

– Oli ehkä hyvä, että sain kerätä talven aikana virtaa loppusuoran koitokseen. Rakennuksen siirtoa ei voi kuvailla helpoksi.

Tuvan ruokapöytä kokoaa yhteen Maaritin ja Jyrkin lasten perheet. Maarit on kunnostanut pöydän entisöintikurssilla. Maalin hän valmisti itse jauheesta. Monin sorvauksin koristellut talonpoikaistuolit kestävät hyvin arkikäyttöä.
Maaritin taiteilemat tuohityöt sulautuvat osaksi mökin vanhanaikaista tunnelmaa.
Maaritin keräämät aarteet pääsevät hyvin oikeuksiinsa isossa tuvassa. Oikealla näkyvä sänky on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja ostettu antiikkikauppiaalta. Puuleilejä on haalittu muun muassa Juthbackan markkinoilta.

Kevätauringon noustessa oli aika jatkaa urakkaa, joka tuntui joskus loppumattomalta. Harjakorkeuteen noussut talo sai vesikaton samaan aikaan, kun joutsenet laskeutuivat muuttomatkaltaan rantakaislikon tuntumaan.

Kierrätetyt kattotiilet Maarit pesi ja maalasi maassa kertaalleen. Väriksi Maarit valitsi mustan, koska se pukee hänen mielestään parhaiten rakennuksen arkkitehtuuria ja toimii hyvin yhteen pellavaöljymaalilla maalatun rungon kanssa. Viimeisen maalipinnan hän veti vasta, kun tiilet oli aseteltu katolle. Päätösurakka oli Maaritin mielestä koko siirtoprojektin uuvuttavin ja pelottavin.

– Jälkikäteen ajattelen, että kaikki on ollut hikipisaroiden arvoista. Tosin en ehkä ajatellut samalla tavalla siinä vaiheessa, kun hioin puhtaaksi lattialankkuja, tai silloin kun keikuin siellä katolla pensseli kädessä.

Puuliiteri on tehty rangoista ja somistettu talonpoikaisilla esineillä.
Laiturilla harjoitellaan perinteisiä lavatansseja.

Loppusuoran tehtäviä olivat ikkunat, jotka Maarit teetti alkuperäistä vastaaviksi. Siirrettävän talon ikkunat olivat liian huonokuntoiset, jotta ne olisi kannattanut korjata.

– Etupuolelle tehtiin hieman suuremmat ikkuna-aukot, jotta saimme sisälle enemmän valoa. Muut ikkunat ovat yhä entisten aukkojen kokoiset. Puolipyöreät yläkerran ikkunat nikkaroimme itse.

Kaustisilta Maarit löysi perinnemuurarit, jotka muurasivat tupaan perinteisen pohjalaisen takan, jonka pullea muoto tuo mieleen pullon. Toiseksi lämmönlähteeksi valikoitui klassinen Högforsin puulämmitteinen liesi.

– Toistaiseksi mökin huoltotoimenpiteeksi on riittänyt etujulkisivun uudelleen maalaaminen. Olemme maalanneet toistamiseen myös kaikki ikkunanpokat.

Vanhan ajan tunnelma, esineet ja niiden historia eivät lakkaa kiehtomasta Maaritia. Hän tekee paljon käsillään itse ja arvostaa taidokkaasti tehtyjä esineitä ja niiden aitoutta.

– Siirtourakan jälkeen mökkiä käyttävien joukko on täydentynyt yhdellä miehellä ja sen koiralla. Keitän pannukahvit Högforsin liedellä Jyrkille, joka toimii meillä mökki-isäntänä, Maarit kertoo myhäillen.

Vuonna 1800 rakennetussa hirsirakennuksessa on 80 neliötä. Asuinrakennusta ympäröi rehevä puutarha.
Kärrynpyöristä tehty aitaus rajaa pihaa ja kerää katseet puoleensa.
Maaritin ja Jyrkin seurassa mökkeilee joka kerta Kimi-koira.

Pariskunta matkaa kotoa mökille läskipyörillään. He viihtyvät täällä niin mainiosti, että nukkuvat vapusta myöhään syksyyn kestävän mökkikauden aikana vain muutaman yön kaupunkikodissa.

Maarit ja Jyrki ovat innokkaita tanssijoita, ja tanssikisoja ja lavatansseja varten he harjoittelevat harmaaksi patinoituneella laiturilla ilta-auringon lipuessa taivaanrantaan.

– Itse asiassa olemme tavanneet toisemme lavatansseissa. Lähellä on Emetin lava, jossa käymme eniten. Usein ajamme tanssimaan pitkienkin matkojen päähän, Maarit kertoo.

– Epäilen, että myös Kimi-koira uskoo osaavansa tanssia, sillä niin toimeliaasti se häärää ympärillämme, kun pistämme tangon soimaan, Jyrki naurahtaa.

Julkaistu: 26.8.2019