Maarit Hänninen elää Amsterdamissa unelmaansa linotaiteilijana – inspiraatio töihin löytyy vanhoista tatuoinneista ja satukirjoista

”Kesti kauan uskoa, että voisin tehdä taiteesta ammattini. Koulussa pidin eniten käsityötunneista ja harrastin piirtämistä veljeni kanssa. Hän oli erittäin taitava piirtäjä, enkä uskonut itse pystyväni kehittymään yhtä hyväksi. Jätin piirtämisen teinivuosieni ajaksi, kunnes parikymppisenä tartuin onneksi uudelleen kyniin. Harrastuksesta kasvoi lopulta puolivahingossa pitkä tie.

Mikä ihmeen linopainanta?

Sain ensikosketukseni grafiikkaan Limingan taidekoulun puupiirrospainotöitä tehdessäni, mutta tekniikka ei vielä silloin vienyt sydäntäni. Linokaiverrus, josta lopulta tuli minun juttuni, on monipuolinen prosessi, johon kuuluu piirtämisen lisäksi paljon kiehtovia vaiheita. Olen oppinut niistä paljon itse kokeilemalla.

Ensimmäisenä suunnittelen luonnoksen tarkasti tabletilla ja siirrän sen linolle. Linolevyjä on erilaisia, mutta itse suosin kovaa linoa, sillä siihen voi kaivertaa enemmän yksityiskohtia ja se kestää kunnossa pidempään, useampia vedostuksia. Siirrettyäni kuvan kaiverran sen esiin ja painan musteella paperille.

Käytän töissäni mieluiten käsintehtyä paperia, jossa on tekstuuria ja näkyvät kuidut. Musteista pidän eniten öljypohjaisesta musteesta, jolla yksityiskohdat onnistuvat paremmin. Lisäksi öljypohjainen muste kuivuu linolaatalle sopivan hitaasti.

Kansantaide ja perinteiset kuviot inspiroivat minua. Rakastan vanhoja tatuointeja. Muistan myös lapsuudestani mummolan kirjahyllystä Rudolf Koivun satukirjan, jonka kuvia ihailin. Nämä satukirjan kuvat eivät välttämättä näy suoraan töissäni, mutta arvelen, että kirjan tunnelma ja värit ovat aina takaraivossani inspiroimassa minua.

Kohtalo taidekaupan hyllyllä

Matkani taiteilijaksi ei ole ollut suoraviivainen. Muutin Amsterdamiin vuonna 2006, kun olin 22-vuotias. Työsopimukseni oli loppunut silloisella työpaikallani, enkä enää halunnut jatkaa samalla alalla. Lähdin maailmalle tarkoituksenani matkustaa ajan myötä useampaan paikkaan.

Amsterdam oli reissuni ensimmäinen etappi, sillä minulla oli siellä jo valmiiksi ystäviä asumassa. Matkustelusuunnitelmat kuitenkin jäivät, kun sain kaupungista töitä kuudeksi kuukaudeksi. Aluksi arjen rytmiin vieraassa maassa oli vaikeaa päästä kiinni, mutta kun sain töitä ja asunnon, elämä alkoi sujua.

En ollut koskaan löytänyt itselleni ihan omalta tuntuvaa ammattia. Tein pitkään töitä asiakaspalvelun alalla, mutta se alkoi tuntua uuvuttavalta, enkä enää halunnut jatkaa palkkatöissä. Samalla minulle avautui huima mahdollisuus kokeilla taideyrittäjyyttä ja itseni elättämistä taiteella. Tartuin siihen empimättä.

Kun perustin yritykseni vuonna 2016, minulla ei ollut vielä asiakaskuntaa, vaan se piti rakentaa alusta lähtien. Oli tärkeää luoda oma brändi ja tuotteet ja opetella mainostamaan. Aluksi harkitsin ryhtyväni muotokuvapiirtäjäksi tai taidemaalariksi. Ja sitten, eräänä päivänä, löysin taidekaupan hyllyltä linokaiverrussetin, josta kiinnostuin. Muistin kuitenkin taidekoulussa kokeilemani puupiirrostekniikan ja sen, etten kokenut työtapaa omakseni. Ehkä juuri siksi uusi linopainantasettikin lojui kaapissani aikansa, ennen kuin viimein kokeilin sitä. Sen kokeilun tulokset näkyvät nyt elämässäni joka päivä.

Yrittäjyys vaati etenkin alussa kovaa työtä ja harjoittelua, sillä en entuudestaan tuntenut yrittämiseen liittyviä käytännön asioita, kuten verotusta tai yrityksen rekisteröintiä. Vahva innostus omaa yritystäni ja omalta tuntuvaa työtapaa kohtaan kuitenkin motivoi minua etsimään tietoa ja jatkamaan, kunnes sain kaikki pyörät pyörimään.

Elämää ja taidetta kaupungissa

Nykyään myyn töitäni verkkokauppani kautta, ja niitä tilataan ympäri maailmaa. Vaikka suomalaisella kansantaiteella onkin suuri vaikutus töihini, ne ovat saaneet hyvän vastaanoton myös Suomen ulkopuolella. Tässä asiassa kansallinen estetiikka näyttää olevan myös kansainvälistä. Melko pieni osa tuotteistani myydään tänne Alankomaihin.

Amsterdamissa on suuri taiteilijayhteisö ja paljon luovia ihmisiä, mikä näkyy myös värikkäästi katukuvassa, kotien pihoilla ja gallerioissa. Maineensa veroisesti kaupunki on kuin suuri taide- ja taiteilijamagneetti, ja täällä on helppoa löytää inspiraatiota kaikkialta.

Nykyään työskentelen erillisessä työtilassa, jonka sain puolitoista vuotta sitten. Siihen asti työskentelin kotonani vierashuoneessa. Työ ja vapaa-aika on helpompi erotella toisistaan nyt, kun studio sijaitsee eri paikassa. Unelmoin kuitenkin vielä suuresta studiosta omakotitalon pihalla sijaitsevassa verstaassa. Nautin työstäni juuri nyt kuitenkin niin paljon, että seuraavan haaveen toteutumisella ei ole kiire. Kun kyseessä on oma intohimo, on aina kiva sukeltaa taiteen maailmaan.”