Maakellari on taloudellinen hankinta, sillä siellä vallitsee luonnostaan tasainen lämpötila ja kosteus.
Jos maakellarin aikoo rakentaa itse, se teettää työtä. Jos työkalut pysyvät käsissä kutakuinkin oikein päin, kyllä perusmökkiläinen maakellarin saa aikaiseksi yhden kesän kuluessa. Kustannukset ovat tyypillisesti muutaman tonnin luokkaa.
Yksinkertaisinta on koota maakellari lecaharkoista ja/tai tiiliskivistä. Toinen vaihtoehto on tehdä elementtimaakellari. Omatoiminen valaa elementit itse betonista, jonka sekaan voi laittaa luonnonkiviä.
Maakellarin rakentajalle tarjotaan nykyään monenlaista apua. Netistä saa tarkkoja työohjeita, ja eri valmiusvaiheessa olevia kellaripaketteja löytyy useilta valmistajilta. Markkinoilla on myös valmistajia, jotka tekevät ja asentavat valmiin maakellarin asiakkaan haluamalle paikalle myös avaimet käteen -periaatteella.
Maakellarin suunnittelu ja sijoitus
Maakellaria suunniteltaessa kannattaa kyläillä lähipihoilla, joissa kellari on jo käytössä, ja kysellä kokemuksia. Kaikki maakellarit ovat yksilöitä, joiden ominaisuudet vaihtelevat rakenteen, maaperän ja sijoituspaikan mukaan.
- Päätä, mihin kohtaan sijoitat maakellarisi. Maakellari rakennetaan yleensä rinteeseen, mieluusti vielä pohjoiseen viettävään, jotta aurinko lämmittää oviaukkoa mahdollisimman vähän.
- Maakellarin voi rakentaa myös tasamaalle. Jotta kumpareesta ei tulisi liian korkea, on hyvä jos lattian voi kaivaa edes jonkin verran maapinnan alapuolelle.
Maakellarin rakentaminen
Lattia ja seinien alaosa
Kun perustukset ovat kunnossa, lattia ja seinien alaosat ovat maakellarin viileyden ja sopivan kosteuden kannalta erittäin tärkeitä. Varsinaisen kellaritilan lattiaa ja seinien alaosia ei lämpö- tai kosteuseristetä, mutta sisäänkäynnin jälkeinen eteistila on hyvä eristää niin hyvin kuin mahdollista.
Viileyden ja kosteustasapainon kannalta paras on maalattia, mutta myös asennushiekan avulla paikallaan pysyvä reikätiililattia on hyvä vaihtoehto – ja siistimpi kuin paljas maa. Sitä vastoin tiivis betonivalu voi tehdä kellarin ilmasta liian kuivan.
Ovi ja eteistila
Ainakin oven edusta on hyvä routaeristää. Eteistila on välttämätön, jotta ulkoilma ei pääse tärvelemään kellarin herkkää mikroilmastoa. Eteisen ja varsinaisen kellaritilan väliin asennetaan hyvin eristetty ovi. Viileän ilman karkaamista voidaan ehkäistä vielä lisää, jos kellarin lattia rakennetaan askelman verran alemmaksi kuin eteistilan.
Maakellarin ilmanvaihto
Maakellariin rakennetaan painovoimainen ilmanvaihto. Tuloilmaputkea kuljetetaan maan alla jopa kymmenen metrin matka, jotta sisään tuleva ilma ehtii talvella lämmetä ja kesällä viilentyä. Eristetty poistoilmaputki nostetaan reilusti maan pinnan yläpuolelle kellarin takaosasta. Ilmanvaihtoputkien päät vahvistetaan rosteriverkoilla estämään jyrsijöiden juureskestit.
Seinät ja katto
Kellarin seiniin ja kattoon ovat kosteudenhallinnan kannalta paras ratkaisu huokoiset kevytsoraharkot. Ne voi myös valaa betonista, mutta silloin täytyy hyväksyä pintoihin kondensoituva kosteus. Holvattu tai viistetty katto auttaa ohjaamaan kondenssivedet seinille, jolloin pisarat eivät putoile niskaan pottuja haettaessa.
Perinteinen valinta maakellariin on holvattu katto. Se on oikein tehtynä erittäin vahva, sillä holvikivet puristuvat tiukasti toisiinsa kiinni. Holvauksen tekeminen vaatii kyllä aikaa ja osaamista, mutta jos lompakossa riittää pelivaraa, monissa maakellaripaketeissa on valmiiksi muotoillut harkot puristusrakenteista holvikattoa varten.
Sade- ja sulamisvesien tunkeutuminen katon ja seinien yläosan läpi estetään esimerkiksi siveltävällä bitumiliuoksella ja bitumikermikatteella. Sisäpuolella kosteutta sietävä seinä- ja kattorakenne viimeistellään emäksisellä kalkkimaalilla.
Lämpöeristys
Holvikaton ja seinien yläosan eristepaksuus riippuu maantäytön paksuudesta. Jos kellari rakennetaan jyrkkään rinteeseen, erillistä lämpöeristystä tarvitaan vain vähän. Tasamaalle rakennettaessa esimerkiksi 50–100 millimetrin polystyreenieriste voi olla tarpeen. Toinen vaihtoehto tasamaarakentamiselle on kahdesta harkkokerroksesta ja niiden väliin asennetusta eristeestä tehty massiivirakenne.
Tarvitseeko maakellari rakennusluvan?
Kaikenlaisten apurakennusten pystyttäminen edellyttää yleensä – mutta ei aina – jonkinlaista lupaa mökkikunnan rakennusvalvonnalta. Lupakäytännöt määritellään kunnan rakennusjärjestyksessä. Tyypillisin käytäntö on vaatimus toimenpideluvasta, kaava-alueella usein myös maisematyöluvasta.
Mitä kasveja maakellarin peitoksi?
Peittopensaiden ja -perennojen muodostama mattomainen kasvillisuus toimii parhaimmillaan lisäeristeenä maakellarille ja on samalla esteettisesti kaunis ja ympäristöön soveltuva. Kasvivalinnoissa tulee ottaa huomioon muun muassa paikan menestymisvyöhyke ja valo-olot. Multavahvuutta voit säädellä kasvillisuuden vaatimusten mukaisesti.
- Vuorenkilpi (Bergenia sp.) on nopeakasvuinen ja hyvin menestyvä perenna kellarin katolle. Se ei tarvitse paljon multaa ja on helppohoitoinen.
- Suikeroalpi sietää tilapäistä kuivuutta. Sille, kuten muillekin kasveille, on kuitenkin eduksi mahdollisimman hyvä kasvualusta. Pensaiden kasvualustan on syytä olla vähintään 30–40 senttiä paksu, peittoperennojen multavahvuudeksi riittää 10–20 senttiä. Kasvualustana kannattaa ehdottomasti käyttää rikkaruohotonta multaa, muuten maakellarin katosta muodostuu työläästi hoidettava rikkakasvipesä.
- Aurinkoisella, kuivahkolla paikalla menestyviä peiteperennoja ovat muun muassa erilaiset maksaruohot, ajuruohot, rönsyansikka sekä peitto-, veri- ja tuoksukurjenpolvi.
- Maanpeitepensaista maankellarin päällisen verhoamiseksi sopivat esimerkiksi verhoangervo, lamoherukka, lamohietakirsikka, seppelvarpu, sinivatukka sekä erilaiset peittopajut. Ne sitovat maata rönsytessään ja juurruttaessaan versojaan multaan.
- Havupensaista käyttökelpoisia ovat erityyppiset kääpiö- ja laakakatajat sekä vähässä valossa viihtyvä tuivio.
- Yksi ratkaisu mullan sitomiseen ovat valmiit maksaruohomatot, joita saa ostaa taimistoista. Ne asennetaan tapittamalla kalteviin kohtiin.
Maakellari säilytyspaikkana
Maakellarissa voidaan säilöä elintarvikkeita syksystä kevääseen. Hyvin suunniteltu ja rakennettu maakellari pysyy koko tuon ajan sopivan viileänä ja kosteana. Maakellarissa on muutaman asteen lämpötila eli suurin piirtein jääkaappiolosuhteet.
Maakellarissa voi säilyttää isompiakin eriä elintarvikkeita: marjasäilykkeitä, mehuja, viinejä, omenoita, perunoita ja etenkin juureksia. Maakellarissa on sopivasti kosteutta, joten esimerkiksi porkkanat eivät nahistu. Paras ajankohta sadonkorjuulle on poutasää, jolloin vihannekset ja juurekset saadaan kellariin kuivana.
Joihinkin maakellaripaketteihin sisältyy valmiita puisia laareja, jotka sopivat muun muassa perunoiden säilytykseen. Pahvilaatikkokin käy juuresten ja omenoiden säilytykseen, kunhan se ei ole maata vasten ja vety puhki. Omenia ei saa säilyttää kerroksissa, eikä mukana saa olla yhtään kolhiintunutta yksilöä.
Jos maakellarissa säilytetään sekä juureksia että hedelmiä, hedelmät kannattaa kääriä paperiin ja pitää erillään muista kasviksista. Hedelmistä irtoaa etyleeniä, joka pehmentää muiden kasvisten rakennetta ja muuttaa niiden makua. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että myös tomaatti ja kurkku ovat kasvitieteellisesti hedelmiä.
Mehut ja viinit kannattaa säilyttää vaaka-asennossa. Niillekin on saatavilla valmiita lokeroita. Mehupullojen ja hillopurkkien täytyy olla myös tiiviitä. Jos kannen kumitulppaan sattuu tulemaan hometta, se ei pääse astian sisälle.
Jos ruokatarvikkeita säilötään kausiluontoisesti, kesällä maakellarin voi kuivattaa pitämällä ovia auki muutaman aurinkoisen päivän. Jos hillopurkit ja saunaoluet on tarkoitus pitää edes jollain tavalla viileinä läpi vuoden, kuivatusta ei tietenkään voi tehdä.
Kesällä maakellarin lämpötila nousee joka tapauksessa. Syksyllä, kun kesän satoa ruvetaan säilömään, on hyvä viilentää kellari jättämällä ovet auki muutaman hyisen syysyön ajaksi. Tiheäsilmäinen verkkokehikko pitää tuholaiset poissa viilennyksen ajan.
Maakellarin hoito
Elintarvikkeiden homehtumisen voi estää hyvällä ilmanvaihdolla. Kellari pitää aika-ajoin pestä huolellisesti ja uudelleenkalkita. Entisaikaan kellarissa poltettiin myös rikkiä, joka poisti homeitiöt.
Uudelleenkalkitus
- Kellarin sisäseinien raikastamiseen ja desinfiointiin tarvittavan kalkkimaalin voi tehdä sekoittamalla 10 kiloa kalkkia 20 litraan vettä. Kalkkimaalia on saatavilla myös valmiina sekoituksena.
Rikitys
- Rikitykseen tarvitset 0,5–1 kg rikkiä jokaista 10 kuutiometriä kohden. Rikki poltetaan astiassa tiiliskivien päällä ja annetaan katkuta kunnolla.
- Ennen kuin sytytät rikin, huolehdi että maakellarin ilmanvaihtoräppänät on suljettu. Katkua ei tietenkään pidä hengitellä, vaan kellarista poistutaan ripeästi ja suljetaan ovi.
- Anna rikin vaikuttaa pari vuorokautta ja aloita sen jälkeen kellarin huolellinen tuuletus.
Muut huoltotoimet
- Keväällä maakellarin huoltotoimiin kuuluvat mullan ja kasvinjätteiden poiskuljetus. Laatikot, hyllyt ja puurakenteet pestään ja desinfioidaan.
- Kellarin ovien ja väliovien tiiviyttä kannattaa tarkkailla ja tarvittaessa tiivistää tai höylätä ne.
Asiantuntija: toiminnanjohtaja, kotitalousneuvoja Marja Kuuteri-Kallio, Pirkanmaan Martat Ry
Lähteet: Työtehoseura: rakennamme maakellarin. Kellarivalmistajien nettisivut ja martat.fi
Muokattu 14.3.23 klo 17.25: Artikkeliin on lisätty runsaasti uutta tietoa ja kuvia. Juttu on julkaistu alun perin 2.7.2015.
