Etupäässä täällä mökkeilen minä ja silloin tällöin avomieheni Jouni. Kotimme on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Tämä punainen mökki on minulle kuin pikkutytön haaveiden leikkimökki. On ollut ihanaa laittaa se haluamallani tavalla niin pihalta kuin sisältä.

Evijärven Särkikylä on minun syntymäkyläni, ja nämä maisemat ovat rakkaita. Mökin on kuulemma rakentanut nainen nimeltään Jenny. Ensin täällä oli vain pieni hirsitalo. Sitä laajennettiin siipirakennuksella, kun Jennyn veli muutti taloon asumaan. Silloin täällä asui myös valtava määrä kissoja ja pari koiraa. Tien toisella puolella oli navetta ja sauna, mutta ne oli purettu ennen paikan päätymistä minulle.

Olin ajanut tästä ohi vuosia. Joskus pysähdyin katselemaan kaunista rakennusta ja sitä ympäröivää peltomaisemaa. Kun talo oli jo tyhjillään, poikkesin pihakeinuun istumaan. Kun täytin neljäkymmentä vuotta ajattelin, että haluaisin paikan itselleni.

Tein kaupat vuonna 2003. Hassua ajatella, että mökki maksoi silloin vain 1 800 euroa. Sillä summalla ei enää taida saada mitään. Tosin mökki oli melko huonossa kunnossa. Olen remontoinut paikkaa äitini ja isäni kanssa, ja se on ollut ihanaa. Sisältä olemme uusineet kaikki pinnat, ja puutarhan olen rakentanut lisäämällä vuosien varrella pikkuhiljaa istutuksia ja kivialueita.

Tulen tänne useita kertoja viikossa. Mökki on matkan varrella, kun menen äitini ja isäni luokse. Usein saatan tulla tänne vain muutamaksi tunniksi, mutta kesällä yöksi jääminen houkuttelee aina. Talvella pyörähdän katsomassa, että paikat ovat kunnossa.

Täydellisenä mökkipäivänä herään avoimesta ikkunasta tulvahtavaan kesätuulen tuoksuun. Juon aamukaakaon mökin portailla istuen. Pihan tarkastus kuuluu jokaiseen päivään. Silloin näen uuteen päivään avautuneet kukkijat. Kuumimman ajan vietän varjossa. Silloin on sallittua ottaa päiväunet. Kiireetön oleskelu on lomapäivissä parasta.

Laitan täällä vain helppoja kesäruokia. Vaativammat herkut teen valmiiksi kotona. Veden tuon kotoa tai muutaman kilometrin päässä asuvien vanhempieni luota. Jääkaappi helpottaa kylmäsäilytyksessä ja sähköhella ruuan valmistuksessa. Vanhalla puuhellalla keiteltäessä aika ikään kuin pysähtyy.

Päivät kuluvat täällä kuin siivillä. Minulla on aina jokin projekti meneillään, kauniina päivänä ulkona ja sadesäällä sisällä. Puutarha vie ajantajun. Saatan äkkiä huomata tehneeni puutarhatöitä tuntitolkulla. Myös virkkaus on sopivaa ajanvietettä. Mattoja on helppo tehdä ulkona istuskeltaessa. Kesään kuuluvat myös mökkijuhlat. Vietämme niitä yleensä syyskesällä syntymäpäivieni aikaan. Silloin on aina tarjolla kinuskikakkua.

Olen aina halunnut mökkipihan ilman nurmikkoa. Nyt minulla on sellainen. Vanhat syreenit, juhannusruusut ja punainen tiikerililja ovat olleet täällä jo ennen minua. Olen kärrännyt tänne kuormittain kiviä ja istuttanut lisää vanhan ajan perennoja.

Olen istuttanut omenapuita ja lisää ruusuja, ja muutama huonokuntoinen vanha koivu on kaadettu. Vähän aikaa sitten toin maankaatopaikalta perennapaakkuja, jotka joku oli sinne jättänyt. En tosin tiedä, mitä niissä mahtaa kasvaa. Sormet ja varpaat siis ristiin, etten tuonut pihaan rikkaruohoja.

Usein jonkun toisen hylkäämä esine saa kodin minun puutarhastani. Ruosteinen polkupyörä on ystävältäni, joka löysi sen hyötykäyttöasemalta. Vanha aura oli pitkäaikainen haaveeni. Se löytyi läheiseltä kirpputorilta. Nyt sen koristeena on vanhoja hevosenkenkiä. Tykkään myös erityisesti rautapadoista. Olen hankkinut niitä huutokaupoista ja kirpputoreilta.

Teen puutarhatöitä vähemmän vakavalla asenteella. En ota rikkaruohoista paineita. Onneksi suuret istutusalueet eivät anna niiden villiintyä. Keväällä puutarha saa runsautta kesäisistä ruukkuistutuksista. Kesäisin käyn täällä niin usein, etteivät ruukkujen kukkijat ennätä kuivahtaa liikaa. Syksyllä siivoan puutarhan talvea varten ja nostan kesäkalusteet varastoon talvisuojaan.

Syksyisin minut ja punaiset kumisaappaani löytää lähimetsistä marjastamasta mustikoita ja vadelmia talven varalle. Poimin myös niityltä kukkia ja kerään ojanpientareilta lupiineja. Lisäksi käyn joka ilta kurkkaamassa läheistä Raisjokea. Virtaava vesi on niin kaunista katseltavaa. Keväisin se tulvii tähän mökkipellolle. Silloin voi kuvitella olevansa järvenrannalla.

Se on tupa. Valo siivilöityy aamulla kauniisti virkattujen verhojen välistä. Pöydällä maljakossa on aina tuoksuvia kukkia, joista lempikukkani on pioni. Kun juhannusruusu ja sireeni kukkivat ikkunan takana, kesä on parhaimmillaan. Ikkunasta voin myös vilkuilla kylänraitin liikennettä. Viileinä sadepäivinä takassa ritisee iloinen tuli. Makkaran paistamisessakin on silloin oma tunnelmansa.