Minuutissa mökille! Luontoääni Juha Laaksonen mökkeilee kerrostalokotinsa naapurissa

Jukkaa ei näy. Tavallisesti fasaaniuros astelee Juha Laaksosen mökkipihan poikki rinta rottingilla ja asettuu penkin virkaa toimittavan kelopuun päälle. Se kiekaisee, päräyttää siipiään ja jää seisomaan muutaman metrin päähän keinussa istuvasta Juhasta kuin äijänrähjä.

Sen sijaan orava säntäilee toimeliaana paikasta toiseen. Varis raakkuu suojautumiskäskyjä kasvillisuuden kätköissä oleville poikasilleen. Pikkumökin edustan kallionkoloissa kasvaa jos jonkinmoista karun olon kasvia.

– Tällä tontilla on otettu merkittävä osa luontokirjani kuvista, kertoo luontokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija.

Orava on Juhan vakiovieras ja yöpyy usein mökin sivulla olevassa syvennyksessä.

Juhan ei tarvitse matkata ruuhkissa mökille.

Kulkua estäviä pensasistutuksia tai aidanteita ei ole lupa tehdä.

Kirjoissa on kettuja, oravia, kasveja, hyönteisiä ja monenlaisia lintuja – kuitenkin olemme pääkaupungissa, Helsingin Lauttasaaressa. Kilometrin päässä on metroasema ja naapurissa kerrostaloja. Niistä lähimpään Juha muutti perheineen 2005.

Olohuoneen ikkunasta näkyi Särkiniemen puiston pikkumökkejä. Mies sanoi puolisolleen Minna Pyykölle ostavansa niistä lähimmän, jos se tulisi myyntiin. Koskaan siinä ei käyty.

Parin vuoden kuluttua Juha näki ikkunasta, että vanha rouva kasteli kukkia samaisen mökin pihalla. Juha juoksi paikalle puolessa minuutissa. Rouva kertoi hoitavansa kukkia omistajien puolesta. Juha antoi puhelinnumeronsa ja kertoi olevansa kiinnostunut, jos omistaja tahtoisi myydä mökin. Vuoden kuluttua puhelin soi ja kaupat syntyivät.

Juha oli siinä uskossa, että mökin rakentamisesta saa kotitalousvähennyksen. Verottaja eväsi sen, koska vanha rakennus oli purettu kokonaan. Tilanne olisi ollut toinen, jos mökkiin olisi jätetty edes muutama lauta.

Ikkunat tehtiin itse, mikä oli timpurille kunnia-asia.

Home haiskahti mökissä ja kieli remontin tarpeesta. Juha oli ihaillut alueella ahertavan kirvesmiehen työtä kerrostalonsa ikkunasta. Hän meni kysymään, tulisiko tämä kunnostamaan hänen mökkinsä. Timpuri tunnisti ahkerana radionkuuntelijana Juhan äänen luonto-ohjelmista. Mies lupautui projektiin sillä ehdolla, että Juha tulisi apumieheksi ja purkaisi vanhan rakennuksen kuukauden kuluessa. Korjata sitä ei enää kannattanut.

Rakennus hävisi juhannuksen alla päivässä. Osa materiaalista vietiin talkoilla juhannuskokkoon ja loput kaatopaikalle.

– Kemiamme synkkasivat timpurin kanssa. Hänellä oli selkeä näkemys, mitä tehdään, ja minulla tietenkin omani, Juha muistelee.

Juha tahtoi suuret ikkunat. Timpurin mielestä ne piti tehdä itse, jotta rakentamisesta jäisi mukava muisto. 12 neliön rakennukseen tuli ulko-oven yläpuolelle koristeellista laudoitusta ja seiniin kevyt eristys. Varaston oven Juha nikkaroi itse jätelaudoista. Likimain kuukauden päästä oli puretun rakennuksen kivijalalle perustettu lautamökki valmis.

– En osaisi rakentaa mökkiä yksin vieläkään mutta apulaiseksi voisin lähteä. Mielenkiintoista puuhaa.

Sisäseinän maalisävyn Juha sekoitti itse. Hän tavoitteli siinä auringonlaskun värimaailmaa.

Kaverilta saatu pöllö sai kanahaukalta kovaa käsittelyä.

Mökissä voi yöpyä pitkälle syksyyn, sillä tarvittaessa lämmittimen voi laittaa päälle.

Eläimissä riittää seurattavaa Lauttasaaren eteläkärjessä. Juha on innoissaan, kun illalla meriharakan poikanen oli räpytellyt kerrostalon katolta pesästään maahan ja toinen tullut perässä aamulla. Lauttasaaressa näkee myös petolintuja.

– Sain kaverilta täytetyn hiiripöllön ja laitoin sen hetkeksi tuulettumaan pihapöydälle. Kanahaukka hyökkäsi siihen kiinni kahdesti, vaikka olin toisella kertaa aivan vieressä.

Mökkialueen sääntöjen mukaan luontoon kuulumattomia lajeja tai nurmikkoa ei pidä istutella. Aiempien omistajien syreeni on niitä pieniä syntejä. Juha suosii kasveja, jotka houkuttelevat pölyttäjiä ja perhosia: kevätesikoita, kangasvuokkoja ja leimuja. Parissa pienessä puulaatikossa kasvaa sipulia, persiljaa, salaatteja, mansikkaa ja jopa perunaa. Niistä hän nappaa ohimennen mukaansa kesän makuja.

– Monet lähtevät usein mökkeilemään sillä mielellä, että sitä ja sitä pitäisi tehdä. Itse taas en tee täällä mitään, mitä ei huvita.

Kuuntelijalta luontoäänelle. Tämä tuli Kainuusta.

Yrttitarhassa on pala kesän makua.

Kerrostalojen läheisyydestä on paljon etua. Mökit saavat olla varkailta rauhassa, eikä niissä vietävää olisikaan. Mukavuudet ovat asunnossa minuutin kävelymatkan päässä, mikä osaltaan tekee mökkeilystä vaivatonta. Yleiselle uimarannalle on sata metriä, ja meri pilkottaa puiden välistä.

Tyynimpinä iltoina saattaa olla vain pari hyttystä, eivätkä puutiaiset kiusaa kallioilla senkään vertaa.

Täysin äänetöntä ei tosin ole edes öisin. Kerrostalojen huippuimurit humisevat tauotta, mutta niiden desibelit eivät päihitä alkukesän linnunlaulua. Juha tunnistaa joukosta hetkessä talitintin ja hernekertun viserrykset sekä pensaskertun ärräpäät.

Juha alkaa ihmetellä, missä kaveri luuraa. Hän laittaa puhelimen kaiuttimesta kuulumaan urosfasaanin pörhentelyä, jotta Jukka tulisi häätämään kilpakosijan haaremin kulmilta. Turhaan. Kaveri pysyy piilossa.

Pihataidetta lokkien päistä.

Juha on tehnyt osan linnunpöntöistä, osa on radionkuuntelijoiden lähettämiä.

Mökkiyhdistys olisi sallinut hieman nykyistä korkeamman rakennuksen, mutta Minna piti matalaa kauniimpana.