Taimistojen ammattilaiset valitsivat 9 puutarhaan sopivaa luonnonkasvia: ”Helppo ja nätti laji palkitsee uskomattoman upealla kukinnalla”

Harjunpään taimiston Heidi Erikssonin kolme suosikkia

Ruusujuuri

Mikä? Luonnonvaraisena pohjoisimman Suomen tunturialueilla kasvava ruusujuuri (Rhodiola rosea) on oiva perhoskasvi.

Miksi? Auringossa tai lievässä katveessa viihtyvä perenna kasvaa nättinä pallona. Muoto tulee parhaiten esiin, kun istutat sen tarpeeksi harvaan, 40 sentin välein. Jos haluat yhtenäisen ja tasaisen ryhmän, jätä väliksi 30 senttiä.

Minne? Ruusujuuri viihtyy parhaiten soraisassa ja läpäisevässä maassa, mutta kasvupaikka ei saa olla rutikuiva. Kasvualustaan olisi hyvä sekoittaa multaa, sillä luonnossa laji viihtyy melko kosteissa paikoissa. Kumppaneiksi poimisin vaikkapa samanlaisissa oloissa viihtyviä matalia ajuruohoja tai maksaruohoja.

Mäkitervakko

Mikä? Etelä-Suomessa yleisesti luonnonvaraisena kasvava mäkitervakko (Viscaria vulgaris) on hyvä mesikasvi. Se on niin päivä- ja yöperhosten kuin kukkakärpästen suosikki.

Miksi? Helppo ja nätti laji palkitsee uskomattoman upealla kukinnalla, kun se saa kasvaa puutarhassa vähän paremmissa olosuhteissa kuin luonnossa. Se on muutenkin varsin kiitollinen kasvattaa – kylväytyy ja talvehtii hyvin.

Minne? Mäkitervakko suosii luonnossa kuivaa, läpäisevää hiekkamaata, joten sen multaan on hyvä sekoittaa karkeampaa maata. Istuta kasvi kohopenkkiin, jottei talvimärkyys koidu sille ongelmaksi. Naapurikasveiksi soveltuvat esimerkiksi erilaiset kärsämöt.

Hietaneilikka

Mikä? Hietaneilikka (Dianthus arenarius) tykkää auringosta. Maa voi olla kuiva tai hikevä, kunhan se on läpäisevä. Luonnossa laji kasvaa harvinaisena Etelä- ja Itä-Suomen harjumetsissä, ja se on rauhoitettu koko maassa – kasvia tai kasvinosia ei siis saa siirtää luonnosta puutarhaan.

Miksi? Vaaleat kukat tuoksuvat vienosti. Runsaasti ja pitkään kukkiva perenna on tiiviin ja peittävän kasvutapansa ansiosta kaunis maanpeittokasvi pienelle alalle. Se on mainio valinta esimerkiksi rinteeseen.

Minne? Luonnonvaraisena hietaneilikka kasvaa lähes hiekassa, joten sille riittää viisikin senttiä multaa. Itse laitan soraa mullan pintaan. Kavereiksi sopivat esimerkiksi punakärsämö ja rantalaukkaneilikka.

Harjunpään taimisto sijaitsee Karijoella III-vyöhykkeellä, perennat.fi

Jari Särkän kolme suosikkia

Kissankäpälä

Mikä? Kissankäpälä (Antennaria dioica) on monelle lapsuudesta tuttu, nostalginen luonnonkukka. Sen hauska piirre on, että se näyttää kukkivan vielä varsinaisen kukinnan mentyä ohi.

Miksi? Auringosta tykkäävä, valko- tai punakukkainen kissankäpälä on helppohoitoinen kuin mikä, kunhan et hoida sitä liikaa. Kasvi kestää hyvin kuivuutta ja tyytyy niukkoihin ravinteisiin – se ei siis tarvitse lannoitusta. Lehdet kasvavat matalana ruusukkeena.

Minne? Karusta maasta pitävä kissankäpälä on hyvä valinta kivikkopenkkiin tai kuivaan, paahteiseen luiskaan. Se kestää satunnaista tallaustakin. Seuralaisiksi istuttaisin kissankelloa tai keltamaksaruohoa.

Lehtovirmajuuri

Mikä? Lehtovirmajuuri (Valeriana excelsa, ent. sambucifolia) sopii erityisen hyvin katveiseen metsäpuutarhaan.

Miksi? Kukkiva lehtovirmajuuri on hieno näky. Vaaleanliilat, isot kukinnot tuoksuvat voimakkaasti – laji onkin oiva mesikasvi muun muassa perhosille ja mehiläisille.

Minne? Komeimmillaan lehtovirmajuuri on tuoreessa, multavassa maassa. Meillä päin sitä kasvaa luonnossa tuulisilla paikoilla lähellä merenrantaa, mutta yleensä hieman siimeksessä. Mieluinen paikka sille olisi pihan reunassa, vähän varjon puolella oleva istutusryhmä. Kaveriksi sopivat erilaiset nauhukset. Perennaryhmässä roteva virmajuuri voi viedä hennommilta lajeilta tilaa.

Ketokaunokki

Mikä? Etelä-Suomessa niityillä ja tienpientareilla kasvava, auringossa viihtyvä ketokaunokki (Centaurea scabiosa) on näyttävä luonnonkukka. Jopa metrin korkuiseksi varttuvana se tuo korkeutta istutusryhmiin.

Miksi? Kaunokit ovat koristeellisia loppukesän kukkijoita ja pölyttäjille ravintoa tarjoavia mainioita pörriäis- ja perhoskasveja. Ketokaunokin kukat ovat voimakkaan violetinpunaiset, ja kukinto on hauskannäköinen. Ilmettä tuovat myös liuskaiset lehdet.

Minne? Luonnossa kaunokkilajit menestyvät melko laihassakin maassa. Puutarhassa ketokaunokin seuraan sopivat esimerkiksi siperiankurjenmiekka ja päivänkakkara.

Särkän perennataimisto sijaitsee Raahessa V-vyöhykkeellä, sarkanperennataimisto.fi

Silja Kroschelin kolme suosikkia

Puna-ailakki

Mikä? Puna-ailakki (Silene dioica) kylväytyy vaivatta siemenistä, ja siemeniä on helppoa kerätä kukista loppukesällä. Kasvi näyttää hyvältä niin perennapenkissä kuin pihaniityssäkin.

Miksi? Puna-ailakin kirkkaanpunaiset kukat ovat piristävä näky alku- ja keskikesällä, luonnossa ja puutarhassa. Siro, korkea ja kapea kasvi sopii esimerkiksi päivänliljojen seuralaiseksi. Sen kavereita ovat myös monet pölyttäjät: päiväperhoset, kimalaiset ja kukkakärpäset.

Minne? Puna-ailakki ei ole kranttu kasvupaikastaan. Se menestyy perusmailla. Esimerkiksi vanha pellonpohja sopii sille, eikä se kavahda hiekkapitoisempaakaan maata.

Niittyleinikki

Mikä? Monikäyttöinen niittyleinikki (Ranunculus acris) on todella kestävä luonnonkukka.

Miksi? Niittyleinikki on kepeä ilmestys, iloisen värinen ja kukkii pitkään. Meillä Lapissa se aloittelee juhannukselta ja jatkaa ainakin heinäkuun puoleen väliin saakka.

Minne? Kasvi on loistava valinta pensaiden ja puiden alle sekä polkujen varsille. Se toimii mainiosti myös nurmikon tilkkeenä: niittyleinikin yli voi vaikka hevonen kävellä ja ruohonleikkuri ajella, eikä se ole moksiskaan. Myös kukkaniityssä se on söpö näky. Vain kukkapenkkiin en sitä suosittele istuttamaan, sillä se voi levitä turhan reippaasti. Itselläni niittyleinikki tosin kasvaa kuunliljapenkissä aluskasvina.

Metsäkurjenpolvi

Mikä? Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) näyttää sirolta keijukaiskukalta, mutta on lujaa tekoa, kestää niin tuulta kuin sadettakin.

Miksi? Metsäkurjenpolven kukkien pastellivärit elävät – ne vaihtelevat liilasta valkoiseen, eikä koskaan tiedä, mikä väri sieltä tulee. Etelässä kukat loistavat myös karmiininpunaisina ja sinipunertavina. Hehkuva väri tuo puutarhassa valoa katveeseen.

Minne? Kasvi pitää kosteasta ja tuoreesta maasta, ja luonnossa se kasvaa ojanreunoilla ja pellonpientareilla. Puutarhassa saat lehtevän, rehevän tunnelman yhdistämällä metsäkurjenpolvea akileijojen, kuunliljojen ja koristeheinien kanssa. Se on ihana laji myös tuoreelle niitylle.

Tornionlaakson Puutarha & Unelmat sijaitsee Torniossa VI-vyöhykkeellä, tornionlaaksonpuutarha.com

5.9.2025: Juttuun lisätty tieto, että harjaneilikka on rauhoitettu koko maassa eikä sitä saa siirtää luonnosta puutarhaan.