Lumikello, eli puistolumikello (Galanthus nivalis), on siro kevätkukkija, joka ponnistaa maasta heti ensimmäisten auringonsäteiden myötä. Lumikellosta voi löytää myös kerrattukukkaisen lajikkeen 'Plena'. Lumikellojen suvusta meillä muita tunnettuja lajeja ovat tähtilumikello (G. elwesii), kriminlumikello (G. plicatus) ja turkinlumikello (G. woronowii).

Lumikello viihtyy parhaiten lehtomaisessa puolivarjossa tai varjossa. Keväällä, kun puissa ja pensaissa ei ole lehtiä, lumikello saa valoa. Silloin myös sen kukat tulevat hienosti esiin. Kevään ja kesän edetessä kasvi voi käydä lepoon puiden ja pensaiden lehtien luodessa sopivan siimeksen.

Lumikello viihtyy multavassa tai jopa savipitoisessa maassa, johon vesi ei kuitenkaan jää seisomaan. Kasvi siis tarvitsee kasvukaudellaan kosteutta, mutta lepoaikanaan mieluiten kuivanpuoleista kasvupaikkaa. Tällainen paikka löytyy yleensä pensaikon läheltä.

Kevätkosteus viipyy sopivassa maassa lumien sulettua, jolloin lumikello aloittaa kasvunsa. Kun kevät etenee kesäksi, pensaisiin kehittyvät lehdet ja pensaat imevät maasta runsaasti vettä. Tuossa vaiheessa lumikello alkaa vaipua juuri sopivasti lepoon eikä enää tarvitse kosteutta.

Lumikelloa suositellaan myös istutettavaksi nurmikolle, mutta valitse silloin paikka, jossa nurmi on kitukasvuista. Näin lumikellolla on paremmat mahdollisuudet kilpailla nurmikon juuriston seassa.

Lumikellojen sipulit ovat herkkiä menettämään kasvuvoimansa, jos ne kuivuvat pahasti. Näin saattaa käydä etenkin syksyllä myytävien lumikellojen sipuleille. Jos sipulit joutuvat seisomaan pitkiä aikoja kuivana kuljetusten ja varastoinnin aikana, niiden kyky lähteä kasvuun heikkenee. Hanki siis lumikellojen sipulit heti, kun ne tulevat myymälöihin. Kasvuunlähtöä voi parantaa laittamalla sipulit ennen istutusta yöksi veteen likoamaan.

Jos saat keväällä kukkineen lumikellon sipuleita, joissa on vielä vihreä lehdistö jäljellä, on kasvuunlähtö syysistutusta varmempaa. Istuta sipulit pikaisesti maahan samaan syvyyteen, missä ne ovat kasvaneet.

Istuta sipulit hyvin kuohkeutettuun maahan 6–8 sentin syvyyteen. Sopiva istutusväli on noin viisi senttimetriä. Voit ripotella istutuskuopan pohjalle luujauhoa, joka ravitsee sipuleita, kun ne lähtevät seuraavana keväänä kasvuun.

Yleensä lumikellot hoitavat leviämisen itsestään, joten niiden lisääminen jakamalla ei ole välttämätöntä. Ne myös siementävät, joten pikkutaimia syntyy sitäkin kautta.

Jos haluat kokeilla siemenlisäystä, ole tarkkana. Kun siemenkodat alkavat kellastua, kerää siemenet ajoissa talteen, sillä myös muurahaiset ovat kiinnostuneita siemenistä niiden öljypitoisuuden vuoksi. Kylvä siemenet pian keruun jälkeen, muuten niiden itävyys kärsii. Haraa siemenet mullan sekaan lumikellokasvuston lähelle, ja pian maasta alkaa nousta pikkutaimia.