Avotakka

Lilli ja Olli tekivät kulttuuriteon ja kunnostivat Kajaanin vanhan kirjastotalon kodikseen: ”Meidän intohimomme ja hulluutemme näkyvät täällä”

4


Lilli ja Olli tekivät kulttuuriteon ja kunnostivat Kajaanin vanhan kirjastotalon kodikseen: ”Meidän intohimomme ja hulluutemme näkyvät täällä”

Kun parisataavuotias kirjastotalo tuli myyntiin, Lilli Norio ja Olli Saastamoinen keksivät yhdistää kodin, ravintolan ja perheyrityksensä R-Collectionin myymälän. Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen he ovat vähän lähempänä toiveidensa Kajaania.
Teksti Taina Ahtela
Kuvat Kaisu Jouppi
Brahenkatu 3:ssa toimi aikoinaan Kajaanin ensimmäinen kansakoulu. Nyt se täyttyy elämästä sisäpihaa myöten.

On puolipäivä, ja ravintola Anorakissa Kajaanin keskustassa lounasasiakkaat kauhovat lautasille itämaista katkarapukeittoa. Pitkässä pöydässä ravintolan keskellä istuu porukka, jota on kiittäminen siitä, että tässä historiallisessa talossa on jälleen elämää. Talon perusteellinen kunnostus lähti Lilli Norion ja Olli Saastamoisen päähänpistosta. Baarimestari Joonas Sirviö tuli myöhemmin mukaan pyörittämään ravintolaa.

– Tällaisia tarinoita ei ole kaikilla. Muutaman kerran meillä on käynyt asiakkaita, jotka ovat syntyneet tässä talossa, Joonas kertoo.

Piirilääkäri Samuel Roosin vuonna 1830 rakennuttama talo on Kajaanin toiseksi vanhin säilynyt rakennus. Se on palvellut vuosien varrella niin synnytyssairaalana, kansakouluna, sähkölaitoksena kuin kirjastona. Talo oli monta vuotta tyhjillään, kunnes Lilli ja Olli ostivat sen. Omistajiin kuuluvat myös Ollin vanhemmat, vaatetusalalla toimivan R-Collectionin perustajat Marjo ja Pekka Saastamoinen.

– Koko projekti lähti vähän vahingossa. Etsimme Lillin kanssa kotia ja sattumalta huomasimme, että Kajaanin kaupunki myy vanhoja kiinteistöjä, Olli kertoo.

Asiaa pyöriteltyään Lilli ja Olli keksivät yhdistää saman katon alle kodin, ravintolan ja R-Collectionin myymälän. Idea myymälän ja ravintolan yhdistelmästä oli tuttu matkoilta muun muassa Amsterdamissa ja Kööpenhaminassa. Pariskunta teki kaupungille hakemuksen, jossa kuvailtiin jopa sitä, miltä paikassa tulee näyttämään ja tuoksumaan.

– Pariin viikkoon ei kuulunut mitään. Sitten yhtenä päivänä luimme Kainuun Sanomista, että Pekka, Marjo ja Olli Saastamoinen sekä Lilli Norio ovat ostaneet vanhan kirjastotalon, Olli kertoo.

Suuret kaiuttimet odottavat vielä seurakseen valkokangasta. Safari-tuolit Lillin vanhemmat ovat saaneet häälahjaksi. Puusepän tekemälle sohvalle mahtuu nukkumaan neljä henkeä. Mäyräkoiranpentu Markkanen nauttii sylihoidosta. Surffaus on Ollin rakas harrastus, johon on aikaa aivan liian vähän. Laudat ovat kertyneet vuosien varrelta. Lautojen kyljessä lukee muun muassa ”Kajjaani” ja ”Lilli”.

Kun Olli ensimmäisen kerran toi Joonaksen paikalle, salin lattian kohdalla oli vain liejuinen monttu. Visiot olivat sitäkin suuremmat.

– Aika ruusuiset kuvat meillä silloin alussa oli, Olli muistelee.

Remontti vain laajeni edetessään. Kaikki piti tehdä vanhan hirsirakennuksen ehdoilla, ja vastaan tuli lahovaurio toisensa jälkeen. Lopulta vanhasta oli jäljellä vain hirsirunko. Kunnostus kesti kolme vuotta.

– Yhtä koettelemusta loppuun asti, Olli toteaa.

Kun leikkiin oli ryhdytty, se oli kestettävä.

– Nyt rakennus on niin huolellisesti tehty, että se kestää seuraavat kaksisataa vuotta, Lilli sanoo.

Urakan aikana rakenteista löytyi muun muassa käsin kirjoitettuja papereita ja lehtileikkeitä aina 1820-luvulta asti. Vastuu historiallisen ja kajaanilaisille rakkaan talon kunnostamisesta painoi etenkin Ollin harteita. Tunnettu perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kaila kävi työmaalla kolmesti.

– Kun sellainen mestari sitten sanoo, että hienosti toteutettu, tuli fiilis, että jotain olemme tehneet oikein.

Lillille touhu oli tutumpaa, sillä hänen vanhempansa ovat kunnostaneet Tervatoppilan kartanon Oulussa, ja hän on asunut koko elämänsä erilaisten remonttien keskellä. Tässäkin projektissa olivat mukana molempien perheet.

– Emme me olisi tähän kahdestaan lähteneet, Lilli sanoo.

Olli veti projektia päätoimisesti. Ensimmäiset kaksi vuotta tehtiin paljon omin voimin, mutta kolmannen vuoden loppukirissä työmaalla kävi parhaimmillaan 15 miestä töissä.

– Kun itsestä joskus tuntui, että maailma kaatuu päälle, vanhan liiton kirvesmiehet pitivät huolen, että työt etenivät, Olli kertoo.

Keittiösali on alun perin ollut kylmä tila. Yli kolmemetrisen saarekkeen ja muut keittiökalusteet on tehnyt kajaanilainen Aution keittiöt. Leivontanurkkaus sekä aamiaiskaappi ovat keittiön kulmassa. Vanhat kalusteet ovat Lillin isältä Oulusta. Kaikki yksityiskohdat ovat messinkiä. Hana ja allas ovat Tapwellin.

Mitä tahansa eteen tulikin, pienessä kaupungissa joku aina tunsi jonkun, joka osasi auttaa.

– Oulussa ei ole vastaavaa yhteisöllisyyttä, Lilli sanoo.

Apujoukot olivat tarpeen myös silloin, kun kodin tupaantuliaiset marraskuussa lähestyivät. Työt asunnossa olivat vielä aivan levällään, mutta juhlat oli pidettävä, koska parin ystävät olivat ehtineet hankkia lentoliput.

– Ollin tädit ja kummitädit tulivat apuun moppien kanssa. Sähköjä tai vettä ei ollut, vain työmaavalaisin. Mutta hyvät bileet saatiin, Lilli kertoo.

Nyt kaikki alkaa viimein olla valmista. Mäyräkoiranpentu Markkanen nukkuu levollisesti Lillin sylissä, ja taustalla soi Bob Dylan. Ei uskoisi, että vielä edellisenä päivänä putkimies kävi asentamassa vieras-wc:n hanan.

Toisaalta sisustus onkin pitkällisen etsinnän tulos: kolmessa vuodessa oli aikaa keräillä aarteita. Iso osa kodin kalusteista on Lillin isän Antti Väänäsen varastoista. Kun Lillin vanhemmat myivät kartanon, he säästivät helmet lapsille.

– Meidän intohimomme ja hulluutemme näkyvät täällä. Huomaa, että perheemme ovat aika samantyylisiä. Esimerkiksi Rockserin myymälät on aina laitettu viimeisen päälle hyvin, Lilli sanoo.

Lillin ja Ollin mukaan vaatteiden ja kodin suunnittelussa on paljon samaa: se, että löytää tasapainon uuden ja vanhan välillä. 180 neliön kodissa oli kuitenkin niin paljon mietittävää, että pari halusi visionsa toteuttamiseen myös ammattilaisten apua. Sekä kodin että ravintolan suunnittelussa olivat mukana sisustusarkkitehdit Anna-Mari Knuuti ja Sonja Skogster. Samoin kuin ravintolassa myös kodin joka huoneella on entisaikojen tapaan oma ilmeensä.

Sängynpeitteen sametti on saatu Ollin äidiltä, ja okranvärinen villakangas on R-Collectionin mallikangasta. Makuuhuoneen peili, kristallikruunu ja matto ovat Bukowskisista. Verhotangot ja piironki ovat Lillin isältä. Painavat valurautapatterit piti nostaa sisään ikkunasta. Ne ovat Virosta, Radiaattorikeskuksesta. Vierashuoneen seinään on jätetty ”aikaikkuna”, josta näkee seinän sisällä olevia lehtileikkeitä. Sängynpeittona olevat kankaat ovat R-Collectionin mallistosta. Lankkulattiassa on Colorian Greenline-maali. Rakkaus antiikkiin ja vintageen on sukuvika. – Isäni pystyy kertomaan jokaisesta tavarasta, mistä se on tullut ja miksi siinä on esimerkiksi sikarin tuoksu. En ole vielä ihan sillä tasolla, Lilli nauraa.

Vierashuoneen seinään on jätetty ”aikaikkuna”, josta näkyy seinäkerroksissa olevia sanomalehden sivuja, kuten ”Vuoden 1883 juna-aikataulu Waasan rautateille”. Hirsipintaa on jätetty esiin niin paljon kuin suinkin mahdollista. Projekti kouli Ollista vannoutuneen puurakentamisen puolestapuhujan.

– Hirrethän täälläkin sen rauhallisen tunnelman tekevät, Lilli sanoo.

Kodin keskiössä olevassa keittiö-oleskelutilassa on opeteltava väistämään matalia kattoparruja. Keittiö tekniikka on keskitetty isoon saarekkeeseen, ja nurkassa on aamiaiskaappi sekä leivontanurkkaus.

– Tykkäämme laittaa ruokaa. Tosin viime aikoina se on jäänyt vähemmälle alakerran ravintolan tähden, Lilli sanoo.

Työn takia molemmille kertyy paljon matkapäiviä, ja monesti viikonloputkin kuluvat reissussa. Pariskunnalla oli aiemmin vuokrakaksio Kajaanissa, mutta remonttiaikana se toimi lähinnä varastona, jossa käytiin vain kääntymässä. Nyt Lilli ja Olli totuttelevat ajatukseen, että tämä on heidän kotinsa.

– Jossain vaiheessa Helsingin-kaverini kysyivät, että mitä, nytkö asut Kajaanissa. Vastasin, että en minä siellä asu. Pitää pikkuhiljaa myöntää, että asun, Lilli nauraa.

Helsingissä urheilullinen pari kaipasi luontoa, täällä metsä on aina lähellä. Vapaa-aika kuluu mökillä, mäessä, metsäsuksilla tai sienessä.

– Olli vaihtaa lajia kuin sukkaa, Lilli toteaa.

Sen sijaan kulttuuripuoli on ollut Kajaanissa hiljaisempi.

– Ei täällä hirveästi ole menoa eikä meininkiä. Juuri sitä halusimme ravintolalla tuoda, Olli sanoo.

Lilli halusi kylpyhuoneeseen reilusti tilaa. Lattialaatat ovat ABL:n ja seinälaatat Bauhausista, valaisimet Ikeasta. Suihku on Tapwellin. Tason marmori jäi yli Ollin Helsingin-asunnon remontista.

Ravintolan nimi, Anorak, tulee tietenkin R-Collectionin tunnetuksi tehneestä tuotteesta, anorakkitakista. Pekka ja Marjo Saastamoinen perustivat R-Collectionin takana olevan yrityksen Rockserin vuonna 1978 Kajaanissa.

– Ei Suomessa taida valmisvaatepuolella olla montaakaan meidän kaltaista tekijää, Olli pohtii.

College- ja trikoovaatteet tehdään Orivedellä kudotuista kankaista, mutta osa materiaalista tulee muualta Euroopasta ja esimerkiksi silkki Turkista. Vaatteet ommellaan Virossa.

Olli on ollut mukana pienestä pitäen, muun muassa myymälöissä viikkaamassa vaatteita. Kymmenen vuotta sitten Olli muutti Helsinkiin ja meni vaatetusompelija kouluun. Pari vuotta myöhemmin Pekka-isä soitti ja pyysi Ollia Kajaaniin kehittämään uutta. Samoihin aikoihin vaatesuunnittelijaksi valmistunut Lilli kutsuttiin Rockserille töihin Kajaaniin, ja pian pari löysi toisensa.

Nyt Lilli ja Olli uudistavat R-Collectionia ja vievät sitä maailmalle.

– Näimme firmassa potentiaalia, vaikka sillä oli paljon haasteita. Brändillä on tavattoman hieno historia, mutta se ei ollut enää ihan kiinni tässä päivässä, Olli pohtii.

R-Collectionin logo on palaillut jälleen katukuvaan ja nuorten kuluttajien päälle. Liiketoiminta on viimein kääntynyt plussan puolelle.

– Samaan aikaan, kun remontoimme taloa, mietimme, loppuuko Rockserin toiminta kokonaan. Se oli hirveää aikaa, Olli myöntää.

Tässä välissä on aika huokaista. Hakemukseen rustattu visio on toteutunut, ja kaupungissa on yhden talon verran enemmän menoa ja meininkiä.

– Halusimme olla luomassa tulevaisuuden Kajaania. Olemme rakentaneet unelmapaikan, Olli sanoo.

Ravintolasalin siniset tuolit ovat todennäköisesti Vaasan suomalaiselta klubilta. Ne löytyivät purkutalosta pölyn ja pinttyneen lian peitossa. Sohva ja piironki löytyivät Tori.fi:stä ja pöytä Bukowskisilta. Maljakot, pöytävalaisin ja rahi ovat tanskalaisen House Doctorin. Matto on Ollin äidin peruja. Seinällä on Ebb & Flow’n Rowan-valaisimet.
Julkaistu: 27.9.2018