Jo keväällä aloin pihallani odottaa tuoksuheiden ruskaa sekä osterivinokkaiden satoa – mikä voisikaan mennä pieleen?
Viime syksynä havahduin siihen, että pihaltani puuttuu liekehtivä ruskapensas. Ryhdyin keväällä tuumasta toimeen: istutin ihailemani tuoksuheiden paraatipaikalle ja levitin sen katteeksi sienirihmastoa. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, kirjoittaa Viherpihan toimituspäällikkö Liisa Häkli.
Lokakuu on minulle puutarhassa aina eräänlainen risteys, menneen ja tulevan kohtaamispaikka. Mitä päättymäisillään oleva kasvukausi jätti jälkeensä, mikä onnistui ja mikä ei, ja mitä toiveita jää tuleville vuosille. Viime syksynä havahduin siihen, että pihaltani puuttuu ruskavärien loimu. Pensas, jota katsellessa voisin huokailla syksyn ihanuutta. Löysin jotakuinkin täydellisen kandidaatin kotini lähellä olevasta puistosta. Tuoksuheisi värjäytyy syksyllä pala palalta himmeänvihreästä burgundinpunaiseksi ja kirkkaanpunaiseksi – lehdissä on pitkään eri sävyjen sinfonia, jota täydentävät punaisista lähes mustiksi muuttuneet marjat. Kukkien kesäkuisen tuoksun saa vielä bonuksena päälle.
Keväällä marssin taimikauppaan ruskankiilto silmissäni. Istutin aarteeni muhevaan multapatjaan ja tuumin, että jokin maanpeittokasvi tuoksuheiden tyvellä olisi hyvä. Samoihin aikoihin naapuri sattui tiedustelemaan, josko haluaisin osterivinokkaita pihalleni kasvamaan. Hän oli hankkimassa sienirihmastoa ja voisi tuoda minullekin. Olin edellisvuonna päässyt herkuttelemaan naapurini mahtavalla sienisadolla, joten tietenkin halusin mukaan rihmastokimppaan. Samallahan saisin sienipedistä mainion katteen tuoksuheidelleni. Ruskaa ja sieniä, mikä voisikaan mennä pieleen!
Ruskaa ja sieniä, mikä voisikaan mennä pieleen!
Levitin sienirihmastoja paitsi tuoksuheiden alle, myös kaikkialle, missä multaa vain pilkotti. Päälle olkipellettejä, reipasta kastelua, ja sitten vain odottamaan. Kesäloman jälkeen huomasin kauhukseni, että tuoksuheiden lehdet olivat samentuneet – ja koko kasvi näytti janoisalta ja nälkiintyneeltä. Muurahaiset olivat innostuneet kaivamaan käytäviä nuoren taimen juurella, sienipedin alla. En ole aivan varma, ehdinkö pelastamaan aarteeni. Pari uutta lehteä siihen on ilmestynyt, mutta komea ruska jäi haaveeksi. Sienisatokin on yhä keräämättä, rihmastot oli tarkoitettu neliön alalle, ei koko pihalle. Olisi ehkä kannattanut lukea kasvatusohjeet.
Ensi vuonna tästä(kin) opiksi.
