Olen aina ollut lääpällään maanpeittoperennoihin – ja vuosien saatossa olen oivaltanut, miten niiden kanssa varmimmin onnistuu
Minulle tuli aikoinaan hienoisena yllätyksenä, että peittoperennat voivat peitota paitsi oman maan, myös lähitienoon mannut, kirjoittaa Viherpihan toimituspäällikkö Liisa Häkli.
Olen aina ollut vähän lääpällään maanpeittoperennoihin – miten hienoja erilaisia lehtien muotoja ja värejä niillä saakaan maalailtua istutusten pohjalle. Kyseisten kasvien käyttöön tosin liittyy pari knoppia: On osattava valita oikea laji oikeaan rooliin. Ja jos on tullut hutivalinta, ymmärrettävä, että voi olla viisautta sanoa heipat kasville. Itselleni ainakin tuli aikoinaan hienoisena yllätyksenä, että osa peittoperennoista voi peitota paitsi oman maan, myös lähitienoon mannut.
Valloittajaroolissa pihallani ovat kunnostautuneet erityisesti peipit ja tuoksukurjenpolvi.
Valloittajaroolissa puolivarjon pihallani ovat kunnostautuneet erityisesti peipit ja tuoksukurjenpolvi. Keltapeipin hankin aikoinaan ruukkuun, missä se talvehti moitteetta, mutta sai häädön, kun karkasi maahan ja alkoi levittäytyä uhkaavasti kohti naapurin rajoja. Sen sukulainen hopeatäpläpeippi ei ollut aivan yhtä ärhäkkä ja toi vaaleilla lehdillään mukavaa hehkua pihani perällä olevassa istutuksessa. Sekin sai lopulta lähtöpassit, kun alkoi rönsyillä niin voimakkaasti, että vierellä olevat kasvit olivat jäämässä jalkoihin. Entä tuoksukurjenpolvi? (Aivan) kaikenlaisissa oloissa viihtyvä perenna siirtyi muutamassa vuodessa aidan ali pihani rajojen ulkopuolelle. Vaikka sen kitkemisestä on jo kymmenisen vuotta, taimia saattaa yhä putkahdella esiin sieltä täältä.
kurittomien karkulaisten välttämisen lisäksi olen oivaltanut, että maanpeittäjien kanssa onnistuu varmimmin antamalla niille sopivasti tilaa sekä asettamalla selkeät rajat. Esimerkiksi peittokurjenpolvi ’Biokovo’ saa pikkupihallani rauhassa muodostaa tuuheaa mattoa pallohortensia ’Lime Rickeyn’ alustalla, mutta se ei pääse leviämään, koska vastassa on yhdellä puolella penkin reunus ja toisella levittäytymisyritykset topakasti torppaava hopeasyysvuokko. Alppiruusun alle olen istuttanut nahkealehtistä taponlehteä ja sen ympärille karhunlaukkaa, rönsytiarellaa ja tarhavarjohiippaa sillä ajatuksella, että ne pitävät toinen toisensa ruodussa. Aika näyttää, ottaako joku kasveista niskalenkin. Olen varmuuden vuoksi juurruttanut varjoyrtin pistokkaita: jos sattuisi tulemaan tarve rajat asettavalle erotuomarikasville.
