"Liika ledeillä leikittely tuo mieleen enemmän yökerhon tai pizzerian kuin kodin" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 20
Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 20. osa.
Puolet vuodesta on pimeää, ja silti valaistus on usein asia, jolle suodaan talon suunnittelussa vähiten ajatusta. Keinovaloa on usein joko liikaa tai liian vähän, ja samaan tilaan sotketaan eri värilämpötiloja.
Pyysin arkkitehtiäni tekemään meille valaistusluonnoksen jo varhaisessa vaiheessa ennen sähkösuunnittelua, jotta meillä olisi ”kättä pidempää” myös valaisimia valitessa. Asia tuntui vaikealta hahmottaa, varsinkin kun tuolloin tontilla oli vielä tyhjää ja edessä pelkkä pohjapiirros. Mitä haluamme valaista ja miten? Mikä istuu moderniin puutaloon? Valaistusta on vaikea valokuvata, joten nettikuvien selailukaan ei auttanut.
Nyrkkisääntöhän on, että toimivaan valaistukseen kuuluu tarpeeksi tehokkaat yleisvalot siivoukseen, työvalot ruoanlaittoon ja lukemiseen sekä himmeitä tunnelmavaloja. Valon ja varjon vaihtelu on kaunista, joten kotia ei kannata valaista läpikotaisin.
Asuntomessuilla olin nähnyt lähinnä varoittavia esimerkkejä: Ledikiskot näkyvät tai ne on asennettu väärin, niin että valo heijastuu pisteinä. Ylivalaistut portaat ovat kuin valtava soihtu. Tai on valaistu epäedullisesti roskia keittiön sokkelin edustalla.
Energiapihit ledit ovat loistojuttu, mutta niillä leikittely johtaa helposti lediövereihin, ja tunnelma tuo mieleen enemmän yökerhon tai pizzerian kuin kodin.
Parhaimmillaan ledinauhat ovat, kun ne ovat piilossa ja heijastavat pehmeää, epäsuoraa valoa. Talossamme ledinauhaa upotetaan kylpytilojen katonrajaan kattopaneelin ja seinän väliin korostamaan laatoitettua tehosteseinää. Lisäksi sitä tulee kulmaprofiiliin keittiön yläkaapin alapintaan valaisemaan tasoa ja välitilaa sekä vessan peilikaapin päälle heijastamaan valoa katon kautta.
Sisustusuunnittelijani neuvoi laittamaan kaikki valaisimet himmentimen päähän. Koska langaton himmennin maksaa enemmän kuin tavallinen kytkin, joissakin huoneissa tyydyin erikoispolttimoihin, jotka saa tavallisella kytkimellä päälle tai puoliteholle.
Värilämpötiloista suunnittelijani ja Valokas-erikoisliikkeen valaisinmyyjät tuntuvat olevan yksimielisiä: 3 000 kelviniä on kodikas lämmin valo asuintiloihin, kun taas kylmempi 4 000 kelviniä raikastaa kylpytilat.
Erimielisyyksiä mieheni kanssa meillä oli oleskelutilojen kiinteistä valoista: kiskot spotteineen vai upotetut, suunnattavat alasvalot? Kiskovalaisimet ovat taas muodissa, mutta selkeyttä tavoittelevana epäröin laittaa mitään turhia härpäkkeitä kattoon.
Asian ratkaisi se, että CLT-talomme ylä- ja välipohja ovat umpipuuta. Kuumeneminen lyhentää ledin ikää merkittävästi, joten kukaan valaisinvalmistaja ei uskaltanut suositella alasvalojen upottamista paksuun puuelementtiin, jossa ilma ei kierrä.
Onneksi löysin valkoiset spotit, joissa ei ole ylimääräisiä mötiköitä. Alasvaloja saan alaslaskuihin.
Nyt kun muutto häämöttää itsenäisyyspäivänä ja on aika asentaa valaisimia, tuli eteen vielä yksi pulma: makuutilojen viistoihin kattoihin eivät käykään riippuvalaisimet, sillä ne jäisivät liian matalalle. Onneksi löytyi kivoja suunnattavia plafondeja. Ei tarvitse niissäkään huoneissa viettää ensimmäistä joulua pelkässä kynttilänvalossa.
Lue sarjan edellinen osa täältä.
Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.
