Lemmikkien ystäväkirjassa herkutteleva berninpaimenkoira Weikko: ”Viettäisin mieluiten aikaa keittiössä”

Nimi:

Dreamer von der Bernessehof, tunnetaan Weikkona.

Ikä:

4 vuotta.

Rotu:

Berninpaimenkoira.

Perhe:

Kaveri ja Maija, sekä isoveli Pertsa ja pikkuveli Jenson. Kaveri huolehtii, että minulla on ruokaa ja sitä on riittävästi. Maija puhdistaa korvani ja hoitaa tassutulehdukset. Maija myös hieroo minut ja vie välillä pesulle. Isoveli Pertsa on huono syömään ja saan syödä sen jämät. Tosi kiva veikka. Jenson on nuorin ja minun kasvattamani. Jensonilla on ollut vapaa kasvatus. Se on sellainen freespirit.

Harrastukset:

Syöminen. Syöminen. Syöminen. Siinä kolme tärkeintä harrastustani.

Pidän eniten:

Syömisestä. Herkuista. Napostelusta. Välipaloista. Aamupalasta. Lounaasta. Iltapalasta. Käyn neuvotteluja myös päivällistarjoiluista. Neuvottelut ovat kestäneet neljä vuotta ja vielä jatkuvat.

Pidän vähiten:

Nälästä. Se on jo sanana ikävä, saati se tunne vatsassa. Se on hirveintä mitä tiedän. Jenson on opettanut, miten ruoka saadaan suoraan pöydältä, eikä tarvitse häiritä palvelusväkeä. Tosi itsenäistä. Maija on yrittänyt opettaa minulle kellonaikoja, milloin ruoka tarjoillaan, mutta pitäydyn omassa ruokakellossani. Se on aina oikeassa.

Jos saisin syödä vain yhtä herkkua loppuelämäni, söisin:

No, juusto tietenkin! Sveitsiläisenä osaan syödä juustoa. Siksi toisekseen ne juustot, joita Sveitsissä tehdään, ovat isoja. TODELLA ISOJA!

Paras ystäväni:

Riitta. Riitan kanssa käymme syömässä ulkona. Viimeksi kävimme Kauppayhtiöllä syömässä hampurilaiset. Ravintolassa oli minulle oma astia, jossa hampurilainen tarjoiltiin. Ensimmäisenä söin juuston ja sitten loput. Lopun aikaa tuijotinkin Riittaa, jotta jaksaako hän todella syödä oman hampurilaisensa. Ikäväkseni hänelläkin oli nälkä ja hän söi sen itse. Tanssimme Riitan kanssa myös flamencoa. Tosin liikunta kasvattaa ruokahalua, joten yritän välttää sitä mahdollisimman paljon.

Paikka, jossa vietän mieluiten aikaa:

Keittiö. Aivan sama kenen keittiö. Parasta ikinä on, kun Kaveri tekee ruokaa ja voin olla assarina maistelemassa valmistuvia ruokia. Kaveri on tosi kömpelö, sillä tippuu ruokaa lattialle tämän tästäkin.

Mitä ilman voisin elää:

Dieettiä. Maija raahaa minut aika ajoin vaa’alle ja joka kerran ilmoittaa, että nyt pitäisi hieman laihtua. Minä painan 60 kg ja se ei siitä muutu. Kiloista viis, hyvänolonpaino on paljon tärkeämpi mittari.

Jatka lausetta:

Vapaapäivänäni... tykkään syödä ja pötkötellä. Tehdään Kaverin kanssa ruokaa, maistellaan, syödään hyvin ja otetaan pienet päiväunet. Sitten voidaan vähän haistella ulkoilmaa, mutta kiirehditään takaisin tekemään lounasta. Vatsa täynnä kömmin sohvalle Maijan rapsutettavaksi ja halittavaksi.

Matkustaisin... Sveitsiin. Olen ihastunut niihin juustoihin. Ystäväni Riitta on minulle niitä toimittanut. Ollaan katsottu leffoja ja naposteltu juustoherkkuja. Yritin itsekin tilata niitä netistä, muistaakseni appenzelleriä tilasin muutaman kilon. Jokin meni tilauksessa pahasti vikaan, sillä juustojen sijaan sieltä tuli 9-kiloinen berninpaimenkoirapentu ja sekin Itävallasta. Se on se Jenson.

Ei se sää, vaan... nuotiolla paistettu makkara. Käymme perheen kanssa usein metsäretkillä ja varsinkin keväthangilla hiihtämässä ja moottorikelkkailemassa (minä ajan Kaverin kanssa). Tulistellaan ja paistetaan makkaraa. Tosin mikä aika ja sää tahansa on hyvä makkaranpaistolle. Se maistuu myös vesisateella.

Weikon löydät Instagramista tililtä @weikonmenu ja Facebookista nimellä Maija Vaara.

Lue tästä myös lemmikkien ystäväkirjan edellinen osa: vastaajana hirnuva sometähti Päivystävä suomenhevonen.