Mistä löytyisi mökkipaikka, jonne seitsemän sisaruksen perheet voisivat kokoontua viettämään aikaa? Tätä miettivät Reetta Mustajoen vanhemmat jäätyään eläkkeelle vuonna 1966.

Koko klaanille sopiva paikka, vanha pientila, löytyi lopulta Juupajoelta Ison Petääjärven rannalta. Vuosien mittaan jokainen perhe on rakentanut alueelle oman mökin. Suvun yhteisenä kokoontumispaikkana toimii edelleen pientilan vanha päärakennus.

Pihapiirin alkuperäisistä rakennuksista myös vanha aitta ja kaksi yli satavuotiasta latoa ovat säilyneet käyttökelpoisina. Toisesta ladosta on tullut kanala ja lasten rakastamien keppihevosten talli, ja heinälato on puolestaan muuntunut monitoimitilaksi.

– Meillä on täällä tällainen ikioma mökkikylä, jossa kaikille on paikka ja lapset saavat juosta mökiltä toiselle leikkimään. Sekä vanhemmat että lapset kokoontuvat aina yhteiseen kello kolmen kahvihetkeen, Reetan tytär Pinja Mustajoki kertoo.

Reetta Mustajoki kutsuu mökkiään Remulaksi. Se on osa sukuyhteisöä niin kuin ovat kaikki tärkeät sukulaisetkin.

Reetalla on neljätoista lapsenlasta, ja isoäiti halusi tarjota suvun nuorille jäsenille hauskaa tekemistä. Reetta sai idean, kaivoi esiin ruutupaperia ja hahmotteli paperille leikkimökin – niin suuren, että sen sisälle mahtuisi vihreä nahkasohva.

Sitten hän näytti lappuaan paikalliselle kirvesmiehelle, joka oli käynyt mökkimaisemassa rakennustöissä ennenkin. Mies ei kyseenalaistanut Reetan erikoisia ja hieman suurpiirteisiä suunnitelmia vaan tarttui työhön.

Leikkimökin rakentamisessa Reetalle tärkeä periaate oli, että siinä hyödynnettäisiin jo olemassa olevia materiaaleja ja vanhaa, kierrätettyä tavaraa. Reetan oman Remula-mökin pihapiiriin nousi vuonna 2012 leikkimökki, joka sai nimekseen Rauhala.

Kierrätysovet ja -ikkunat saivat uuden olinpaikan leikkimökistä. Varastoista haalittu ylimääräinen puutavara nousi rungoksi ja seiniksi. Ruutupaperisuunnitelma eli rakennusprojektin edetessä, ja kierrätysovien ja -ikkunoiden mittojen vuoksi rakennuksesta tuli korkea. Rakennusmiestä kannustettiin olemaan työssään suurpiirteinen.

– Tarkoitus oli koko ajan välttää perinteistä leikkimökkimallia ja leikitellä epäsymmetrisyydellä. Halusin leikkipaikasta värikkään, tilavan ja toimivan. Erityisen, lasten näköisen maailman, Reetta kuvaa.

Iloisen värikäskin mökistä tuli. Vanhoissa kalusteissa ja tavaroissa oli valmiiksi 1970-luvun lastenhuoneiden perinteisiä, kirkkaita perusvärejä kuten punaista ja keltaista. Samaa värimaailmaa lähdettiin korostamaan ja jatkamaan seinien värityksessä. Kun seiniä katselee, voi tulla vain hyvälle tuulelle.

Mökin suunnittelijan tytär Pinja paljastaa, että hänen äitinsä toimi aikoinaan kuvataideopettajana.

– Minulle tulevat sisäpuolen värityksestä ja tyylistä mieleen hänen opiskeluaikojensa maalaukset. Rohkea mutta toisiaan täydentävä sävymaailma hymyilyttää, Pinja sanoo.

Reetta kertoo, että leikkimökki Rauhala on ollut valmistumisensa jälkeen koko suvun ja tietenkin Reetan lapsenlasten suosiossa. Syntymäpäiväjuhlien lähestyessä mökki siivotaan juhlakuntoon ja siellä vietetään juhlia.

Muina päivinä mökissä leikitään kotileikkejä, keitetään kuravelliä ja pukeudutaan roolivaatteisiin. Sateella leikkimökin hyllystä napataan kirja, jonka kanssa sukelletaan ladosta pelastetun sohvan syliin. Suvun kissatkin kiipeävät mieluusti lukijoiden viereen kehräämään.

Reetta sanoo, että ihan parasta hänestä on seurata lasten leikkejä.

– Niissä vilahtavat samat lelut, joilla jo heidän vanhempansa leikkivät. Miten kiinnostava voikaan olla vanha kirjoituskone!

Tytär Pinjakin on iloinen siitä, että sukupaikassa lapsille on mökkihohdon säilyttäviä leluja, joita ei kotoa löydy ja ihan oma paikka leikkimökki Rauhalassa.

– Vaikkakaan leikit eivät aina ihan seesteisen rauhallisia olekaan, Pinja nauraa.

Juuri samalla hetkellä pihan poikki kirmaisee kuusivuotias Noel. Perässä kipittää lujaa kolmevuotias Pulmu.