Leijonankita sopii niin kukkapenkin reunuskasviksi kuin näyttäväksi leikkokukaksi
Leijonankita on jälleen supertrendikäs. Ruukkuun sopivia taimia saatat löytää taimistoilta, pitkävartiset lajikkeet kannattaa kasvattaa itse siemenistä.
Nostalgiset leijonankidat (Antirrhinum) kuuluvat vanhojen kukkatarhojen vakiokasveihin. Nimensä ne ovat saaneet erikoisen mallisista kukistaan. Kun kukkaa puristaa kevyesti sormella, se avautuu ammolleen muistuttaen kissaeläimen kitaa.
Leijonankita hurmaa alati kasvavalla lajikevalikoimallaan, joka kattaa kaikki toiveet samettisista ja dramaattisista sävyistä heleisiin pastelleihin. Terälehdissä voi ihastella niin maalauksellisia sävynvaihteluita kuin marmorimaisia kuvioitakin.
Leijonankitojen korkeus vaihtelee lajikkeesta riippuen matalasta 15 sentistä aina metriin saakka. Istuta matalia leijonankitoja esimerkiksi reunuskasveiksi ja korkeita istutusten keskelle sekä leikkokukiksi.
Istuta matalia leijonankitoja esimerkiksi reunuskasveiksi ja korkeita istutusten keskelle sekä leikkokukiksi.
Kasvinjalostuksessa on viime vuosina suosittu tanakoita ja matalia lajikkeita, jotka ovat vallanneet taimimarkkinat. Korkeiksi kasvavia lajikkeita saa varmimmin pieniltä puutarhoilta tai esikasvattamalla ne itse siemenistä. Sopiva kylvöaika on maalis–huhtikuu. Itse kasvatetut kukat sopivat syötäväksi ja ruokien koristeeksi.
Leijonankitoja voi säilyttää talven iloksi kuivaamalla ne hiekassa. Peitä kukkavarret hienojakoiseen puhallushiekkaan pariksi viikoksi, tuloksena saat pehmeitä ja yllätyksellisiä sävyjä. Hiekkakuivaus myös säilyttää kukan luonnollisen muodon.
Leijonankidan kasvatus
Kasvata leijonankitaa aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa, ravinteikkaassa ja kuohkeassa maassa. Poista kuihtuneet kukat ja kukkavarret pitääksesi yllä kukintaa. Muista myös poimia kukkia maljakkoon, sillä leijonankita ilahduttaa leikkona pitkään.
Juttuun on haastateltu myyntitiimin vetäjää Tytti Haahtia Koroisten puutarhalta.
