Laulaja Laura Närhi nauttii samankaltaisina toistuvista päivistä – ”Jos rutiinit sakkaavat, minusta tulee levoton ja aikaansaamaton”

Viime vuonna kirppikseltä löytynyt pyöreä keittiönpöytä. Sen näkee suoraan ulko-ovelta, ja yritän huolehtia, että sillä olisi aina kukkia toivottamassa tervetulleeksi.

Makoilu lapsen kanssa sängyssä aamuisin. Hän haluaa ”vitsitellä” ennen nousemista eli keksii outoja asioita aamupalaksi, kuten tillimehua ja hiekkapiirakkaa.

Ystävien tapaaminen. Olen onnistunut haalimaan kasan viisaita ja hauskoja ystäviä, jotka ymmärtävät hyvän samppanjan, sensuroimattoman huumorin ja reipasotteisen keittiöpsykologian päälle. Heidän seurassaan huolet asettuvat mittasuhteisiin ja olo on hetken aikaa paljon kevyempi.

Olen opetellut pyytämään apua kirjoittaessani lauluntekstejä, mutta sen kanssa on vieläkin tekemistä. Se on varmaan keskimmäisen lapsen syndroomaa: olen pienestä pitäen huolehtinut omista asioistani. Onneksi taiteilijamyytti punaviinipäissään pimeässä yksin puurtavasta tekijästä on murtumassa.

Kävin helmikuussa 2019 Unicefin kutsumana Malawissa ja tapasin sairaalassa olevien lasten äitejä. Vaikkei meillä ollut yhteistä kieltä, tunnistin heidän huolensa ja myös helpotuksen, kun lapset saivat hyvää hoitoa.

Hankin juuri ensimmäisen salikorttini, kun huomasin, että nelikymppisen keho kestää studiossa istumista huonommin kuin parikymppisen.

Muutin viisi vuotta sitten pois Helsingistä, eikä kaupoissa tule enää luuhattua.

Rakastan rutiineja. Aamulla runsas aamiainen, aamupäivällä tuottava työ tai liikuntasuoritus ja illalla päivällinen koko perheen kanssa. Iltapesusta en lintsaa ikinä ja sänkyyn nukahdan aina kirja kädessä. Jos rutiinit sakkaavat, minusta tulee levoton ja aikaansaamaton.