Marika remontoi tyhjilleen jääneestä lastenhuoneesta ompeluhuoneen: ”Remontti on tapani käsitellä pesän tyhjentymistä”
Vammalassa asuva Marika Hirvikorpi on käsitellyt jokaista lastensa muuttoa remontoimalla. Aikuistuneiden kaksospoikien huoneesta tuli kirjasto- ja vierashuone, ja tyttären vanhasta huoneesta Marikan vaaleanpunainen ompelutila. ”Päätin vetää prinsessaunelman överiksi”, Marika sanoo.
”Puolitoista vuotta sitten kuopukseni muutti kotoa. Olin päättänyt, että remontoin hänen huoneestaan oman naisluolani, ja olin valinnut maalit ja tapetit valmiiksi.
Muuttopäivän iltana seisoskelin tyhjässä huoneessa. Se oli ensimmäinen, jonka remontoin talossa kymmenen vuotta sitten. Kävin silloin sisustuspuolen koulua ja löysin sisäisen remppapirkkoni. Kun huone oli tyhjentynyt tyttären tavaroista, se näytti aivan loppuun kuluneelta: naulankannat kuulsivat ja seinissä oli reikiä taulujen jäljiltä. Silti, tai ehkä juuri sen vuoksi, minulle tuli niin haikea olo, että päätin lykätä remonttia.
Haikeuteen liittyy osittain sekin, että nuorimmaisen muuton myötä pesä tyhjeni ja jäimme mieheni kanssa kaksistaan. Kun esikoinen aikoinaan muutti kotoa, tein pojan ja hänen kaksoisveljensä huoneeseen pikaremontin. Jälkikäteen ajateltuna se auttoi katkaisemaan napanuoran. Kun toinenkin veljeksistä lähti, remontoin heidän huoneensa kokonaan. Siitä tuli yhdistetty kirjasto- ja vierashuone, jossa minulla on esimerkiksi oma virkkausnurkka.
Sovimme huoneiden jakamisesta yhdessä puolisoni kanssa. Hän harrastaa pienoisjunaradan rakentamista ja siirsi sen olohuoneen nurkkaan, joka aiemmin oli ompelupisteeni. Sieltä puolestani kannoin ompeluhuoneeseen esimerkiksi pöydän, johon mahtuvat ompelukoneeni, saumurini ja peitetikkikoneeni. Kiinteät kaapit olivat huoneessa valmiina, joten hankin sinne vain peilin ja kukkapöydän.
Olen sisustustyyliltäni ikuinen romantikko ja remontoin huoneen aikoinaan tunteella. Vaaleanpunainen on yksi lempiväreistäni, mutta sitä ei olisi ehkä niin paljon. Muuten ompeluhuone varmasti näyttäisi melko samanlaiselta, vaikka olisin remontoinut sen nyt uudestaan. Päätin vetää prinsessaunelman överiksi ja tein esimerkiksi ruusukuosiset koristetyynyt.
”On ihanaa, että on tila, joka kuuluu vain minulle ja jota kukaan muu ei pääse sotkemaan.”
Olen töissä ompelutarvikeliikkeessä ja tuon usein tuotteita kotiin testattavaksi. Minulla on siis valtavasti kaikkea mahdollista härpäkettä. Tykkään purnukoista ja rasioista, joihin kaikki tavarat saa paikoilleen. Kun aloitan ompeluprojektin, ei tarvitse miettiä, missä mittanauha tai ratkoja tai tietyt sakset ovat, ja ne on helppo siivota pois. Ompelen lähinnä vaatteita, pussukoita, laukkuja ja sisustusjuttuja omaan käyttöön ja joskus myös lahjaksi.
Kun huone oli valmis, saatoin vain mennä sinne istumaan ja ihastelemaan järjestystä. On ihanaa, että on tila, joka kuuluu vain minulle ja jota kukaan muu ei pääse sotkemaan.
Menen huoneeseen lähes joka päivä töiden jälkeen ja vietän siellä tunnin pari. Huone on minun ”happy placeni”, jossa ompelun lisäksi saatan lukea, kuunnella musiikkia, värittää värityskirjaa tai vain uppoutua ajatuksiini. Työni on sosiaalista ja siihen liittyy paljon ihmisten tapaamista, joten ompeluhuoneessa haluan laittaa aivot narikkaan ja olla ihan yksin. Siellä kukaan ei kysy mitään tai odota vastauksia. Jos ovi on kiinni, puolisokin tietää, että haluan olla rauhassa. Kun ompelu ei suju ja huoneesta kuuluu ärräpäitä, hän osaa onneksi ehdottaa pientä taukoa.
”Ompeluhuoneessa haluan laittaa aivot narikkaan ja olla ihan yksin. Jos ovi on kiinni, puolisokin tietää, että haluan olla rauhassa.”
Viikko tyttären muuton jälkeen lähetin hänelle kuvia ompeluhuoneeksi muutetusta lastenhuoneesta. Hän totesi, että eipä siihen kauan mennyt. Kysyin silloin, että onko hän huomannut, miten aina lasten muuttojen jälkeen alan remontoida ja siivota. Se on minun tapani käsitellä kodin tyhjentymistä.”
