Ostoskori

Ostoskorissasi ei ole tuotteita.

Jatka ostoksia
Suosittelemme
Vyöhykkeistä viis

Oho, nämä kasvit pärjäävät Lapissa asti! ”Oli taivaallista, kun lumen seasta pilkisti suuria valkoisia nuppuja”, sanoo sodankyläläinen tarhuri

Lappilainen Sodankylä sijaitsee kasvuvyöhykkeellä VII, mutta silti pihoilla kasvaa monia eteläisempinä pidettyjä lajeja. Miten se on mahdollista? Tarhurit kertovat.

20.8.2024 | Päivitetty 21.8.2024

Siperiankärhö

Heidi Ukkolan pihalla kasvaa yli kaksimetrinen, juhannuksen tienoilla valkoisena kukkiva köynnös. Se on siperiankärhö, joka virallisesti menestyy I–VI -vyöhykkeillä. Se neuvotaan istuttamaan puolivarjoon ja tuoreeseen maahan, mutta tämä paikka ei kyllä ole sellainen.

– Tumma seinusta on päinvastoin paahteinen, enkä edes kastele kärhöä koskaan, Heidi naurahtaa.

Kasvin tyveä varjostavat sentään saniaiset ja pensasmustikat.

Talon ja autotallin rajaama piha on hyvin suojainen. Kiviharjun omakotialue on loivaa etelärinnettä ja ympärillä kasvaa pitkiä, tuulilta suojaavia mäntyjä. Maa on alueen nimen mukaan kivistä ja hiekkaista. Se lämpenee nopeasti keväisin, eikä talvimärkyydestä ole pelkoa.

– En lannoita köynnöstä sen kummemmin, vaan se saa sitä mitä nurmikollekin viskon. En ole myöskään koskaan suojannut köynnöstä talveksi, mutta se ei ole silti kertaakaan paleltunut 13 vuoden aikana.

Heidi Ukkolan siperiankärhö on muhkea.
Kaksi vuotta alasleikkauksen jälkeen Heidi Ukkolan siperiankärhö on jo muhkea.
Siperiankärhö kukkii Lapissa juhannuksen tienoilla.
Siperiankärhö kukkii Lapissa juhannuksen tienoilla.

Kanadantuija

Kirkonkylän keskustassa on matala rivitalo, jonka takapihalla ohikulkijan yllättää yli kaksimetrinen ja säännöllisen kartiomainen kanadantuija (I–V). Sen istuttanut rouva on jo kuollut, mutta onneksi kasvi on saanut jäädä.

Tuija kasvaa keskellä nurmikkoa. Etelän ja lännen puolella on korkeita mäntyjä. Ne suojaavat sitä kevättalven kuivattavalta ja liian aikaiseen kasvuun houkuttavalta auringolta. Kesän paiste taas yltää tulemaan latvojen yli. Itätuulilta suojaa rivitalo, pohjan puhureilta pensaikko. Samalla ne kokoavat pihaan lämpöä.

Suuret puut suojaavat kanadantuijaa.
Suuret puut suojaavat kanadantuijaa kevättalven kuivattavalta auringolta.

Vaaleajouluruusu

Vielä 1990-luvun lopun puutarhakirjoissa jouluruusujen selviämistä Etelä-Suomessakin epäiltiin. Sitten niistä tuli muodikkaita joulukukkia, ja yhtäkkiä lajin harrastajia oli kaikkialla.

Yksi puutarhaviljelyn kokeilijoista oli sodankyläläinen Liisa Tervahauta. Hän sai ensimmäisen vaaleajouluruusunsa 16 vuotta sitten, hoiti sitä talven huolella sisällä ja istuttu keväällä puolivarjoisaan kukkapenkkiin. Kasvi talvehti paksun lumipeitteen alla hyvin.

– Oli taivaallista, kun lumen seasta pilkisti jo seuraavana keväänä suuria valkoisia nuppuja! Nyttemmin emotaimen siemenistä on varttunut poikasiakin, Liisa iloitsee.

Jouluruusu talvehtii Lapissa.
Runsaan lumipeitteen ansiosta jouluruusut talvehtivat Lapissa ongelmitta.

Metsätammi

Sodankylän filmifestivaaleilla käyneet ovat ehkä huomanneet Elokuvateatteri Lapinsuun eteläseinustalla koukeroisesti kasvavan puun. Se on Suomen pohjoisin tammi, jota suositellaan vyöhykkeille I–IV(VI). Sen on istuttanut 1980-luvun alussa Sanni Salin, elokuvateatterin perustaneen Erkki Salinin vaimo.

– Olen aikoinani harrastanut puutarhanhoitoa ja 1980-luvun alussa Turussa käydessämme toin sieltä muistoksi tammen taimen. Istutin sen teatterin öljykattilan savupiipun nurkkaan ja ajattelin, että olkoon siinä sen aikaa, jonka elää, Sanni muistelee.

Alkuun tammi taisi paleltua lumen yläpuolelta, mutta vähitellen siitä tuli todella sitkeä puu: se selvisi jopa talven 1999 hurjasta 53 asteen pakkasesta. Öljylämmitys lopetettiin 2018, mutta enää tammella tuskin on hätää. Rakennuksista muodostuu melkein suljettu sisäpiha, ja paahteiselta kadulta hohkaa lämpöä. Suuret koivut ja pihlajat tasoittavat tuulia ja muodostavat latvuksillaan pihan ylle lämpöä keräävän kuvun. Pienilmastolla on suuri merkitys.

Sanni Salin ja Suomen pohjoisin tammi.
Sanni Salin istutti Suomen pohjoisimman tammen 1980-luvun alussa.

Sinivuokko

luonnonvaraisena sinivuokko kasvaa Suomessa suunnilleen Kristiinankaupungin, Jyväskylän ja Kotkan muodostaman kehän eteläpuolella. Niinpä lapsuutensa Savonlinnassa viettänyt Liisa Tervahauta kaipasi niitä pihaansa muutettuaan Sodankylään.

– Lomailimme 1970-luvun lopulla Turussa ja sain ystävän pihalta muutamia sinivuokon juuria, hän muistelee.

Kotona tuliaiset istutettiin ruusujen tyvelle talon länsiseinustalle. Ruusujen lähdettyä suuret pihlajat ovat pitäneet silti kohdan puolivarjoisena. Muurahaiset ovat levittäneet vuokkoja muuallekin.

Sinivuokot kukkivat Sodankylässä toukokuun alkupuolella.
Sinivuokot kukkivat Sodankylässä toukokuun alkupuolella.

Pensaskirsikka

viivi takalan puutarhassa Torvisessa, 40 kilomeriä Sodankylän kirkonkylästä etelään, kasvaa kirsikka. Lajike on venäläinen ’Shedraja’ (I–VI(VII)), ja se ostettiin Sodankylän torilta 2017. Myyjä oli Sallassa olevasta hedelmätarhastaan kuuluisa Jorma Ulkuniemi.

Taimi oli pelkkä piiska, ja sille kaivettiin myyjän ohjeiden mukaan puoli metriä syvä kuoppa. Kasvualusta on säkkimullalla parannettua peltomaata. Sen alla taas on soraa, joten salaojituskin on kunnossa. Varsinkin ensimmäisenä kesänä Juho-mies kasteli taimea ahkerasti. Muuta hoitoa ei ole tarvittu.

’Shedraja’ on itsepölytteinen, joten se tuottaa satoa yksinäänkin.

– Ensimmäisenä vuonna se teki pari marjaa, mutta nyt viiden vuoden jälkeen satoa on tullut jo hyvin. Marjat ovat tummia ja kirpeän aromikkaita, Viivi kehuu.

Aika on muuttunut paljon sitten vuoden 1984, jolloin Kodin Suuressa Puutarhatiedossa kirsikoiden luvataan selviävän korkeintaan III-vyöhykkeellä.

Viivi Takalan pensaskirsikka ’Shedraja’ tuottaa satoa.
Viivi Takalan pensaskirsikka ’Shedraja’ tuottaa jo satoa.

Metsävaahtera

vastapäätä Sodankylän Lidliä on punainen omakotitalo, jonka seinustalla kasvaa yli viisimetrinen vaahtera (I–V(VI)). Tuuti Hietanen kertoo, että se tuotiin 1970-luvulla taimena Espoosta.

– Se on istutettu likakaivojen viereen, joten sillä on ikään kuin oma lämmitys. Hiekkamaata parannettiin mullalla ja alkuun sitä lannoitettiin ja kasteltiin säännöllisesti. Silti se pysyi pitkään pensaana ja paleltui lumen yläpuolelta.

– Vaikka vuosikasvut ovat nyt jo melkein metrin mittaisia, ruskaa puu ei osaa vielä tehdä, vaan lehdet jäävät talven tulessa vihreinä oksille, Tuuti nauraa.

Komea vaahtera Lapintien reunassa.
Komea vaahtera hämmästyttää aivan Lapintien reunassa.

Siperianomenapuu

varuskunta-alueella on upea kerrostalopiha, jonka kohokohta viikkoa ennen juhannusta on valkoisena pilvenä kukkiva siperianomenapuu (I–V(VI)). Sen ympärillä pörrää kimalaisia ja talon asukkaita, sillä pihaa hoidetaan yhdessä. Porukan nokkanainen on Minna Ylisuutari.

– Istutimme puun 12 vuotta sitten. Metrin levyinen ja syvyinen kuoppa täytettiin hyvällä mullalla. Silti se ei kukkinut neljänä ensimmäisenä vuotenaan. Tuttu puutarhuri neuvoi tekemään rautakangella kolme reikää juuristoalueelle ja laittamaan niihin pari kolme kourallista syyslantaa. Sen jälkeen kukkia on riittänyt!

Piha on alun perin hiekkaista mäntykangasta. Metsä ja rakennukset suojaavat joka puolelta. Puun viereen on rakennuttu huvimaja, jonne osa oksistakin työntyy. Punaisia pikkuomenia kasvaa juuri niihin.

Siperianomenapuuta hoidetaan kerrostalopihalla yhdessä.
Kerrostalopihan upeaa siperianomenapuuta hoidetaan yhdessä. Minna Ylisuutari on kolmas oikealta.
Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Parhaat poiminnat suoraan sähköpostiisi.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt