Meidän Mökki

Laiturin valinta omaan rantaan

Laiturin valinta omaan rantaan

Ponttoonilaituri, arkkulaituri, paalulaituri vai aallonmurtaja? Mökkilaituri valitaan käyttötarpeiden, rannan olosuhteiden, pohjatyypin ja huoltomahdollisuuksien mukaan.
Teksti Jouko Lommi
Kuvat Anita Polkutie
Mainos

Mökkilaitureina käytetään periaatteessa neljää erilaista kevytrakenteista laiturityyppiä. Suosiotaan lisäävät kelluvat ja kevyet muoviponttonilaiturit, joita on helppo käyttää ja huoltaa suojaisissa paikoissa. Toinen kevyt laiturityyppi on pylväslaituri. Pylväsrakenteena voi olla pohjaan juntattavat puupaalut, joiden varaan rakennetaan laiturikansi. Pylväs voi myös lähteä leveän pohjalevyn päältä, kun levy asettuu tukevasti kantavalle pohjalle. Ponttoni- ja pylväslaitureita valmistetaan myös kaupallisina malleina.

Niin sanottu arkkulaituri voidaan tehdä kovan, karikkoisen pohjan päälle. Siinä laiturikansi tukeutuu kivillä täytetyn arkkurakenteen varaan. Jos karikkoista rantaa joudutaan ruoppaamaan koneellisesti, kivet kasataan usein aallonmurtajaksi. Tämän kivivallin ulkonäköä voidaan naamioida päälle rakennettavan laiturikannen avulla.

Laitureiden huolto- ja korjaustarpeet liittyvät lähinnä oikein suoritettuun purku- ja kasaustyöhön. Jos talvijäät ovat rikkoneet laiturin, joka on tarkoitettu paikoillaan pysyväksi, se pitää yleensä suunnitella ja rakentaa uudelleen paremmin toimivilla rakenneratkaisuilla.

Ponttoonilaituri

Suojaisella ja riittävän syvällä rannalla oikein toteutettu ponttoonilaituri on varma valinta, eikä se tuota ikäviä yllätyksiä. Laiturin kansi on aina sopivalla korkeudella veden pinnan korkeudesta riippumatta.

Ponttonilaiturin saat pysymään kunnossa, kun nostat sen joka syksy maihin ja ankkuroit keväällä takaisin rantaan. Voit vetää kevyen laiturirakenteen helposti taljoilla tai vinssillä aluspuiden varassa rannalle talvehtimaan.

Suojaisessa paikassa, jossa ei ole vaaraa liikkuvista jäistä, voit jättää ponttonilaiturin talveksikin paikoilleen. Takuuta ei kuitenkaan yleensä anneta kevyiden laiturirakenteiden talvehtimiselle. Muovirakenteinen ponttooni kestää jäätymisen, mutta laiturin runkorakenne ei kestä jäiden liikettä.

Kun lasket laiturin veteen, ankkuroi se ulkopäästään ristiin ketjujen ja betonipainojen avulla. Ketjulla tulisi olla pituutta noin 4–5 kertaa veden syvyys, jotta saat riittävän pidon.

Kätevä ankkuriratkaisu on lieriön muotoinen betonipaino, jonka keskellä on reikä. Pujota näitä painoja ketjuun niin, että painoa on vähintään 200 kg/ankkuriketju. Kiinnitä ketjun puoliväliin ketjulukolla yksi noin 20 kilon betonipaino, joka antaa laiturille joustoa veden korkeusvaihtelua ja aallokkoa vastaan. Jätä rannan puoleiseen päähän reilusti vapaata ketjua mahdollista tiukkuussäätöä varten.

Voit korvata ketjukiinnityksen putkipaaluilla, jotka asennetaan laiturin kulmiin ja lyödään pohjaan kiinnityslenkkien läpi. Voimakas aallokko pyrkii kuitenkin usein nostamaan kulmapaaluja pohjasta, joten voit joutua tekemään säätöjunttauksia ehkä kesälläkin.

Kiinnitä laituri rantaan kulkusillan avulla. Käytä kulkusillan kiinnittämisessä nivelliitosta sekä rannan että laiturin puolella. Se sallii laiturille veden korkeusvaihteluiden mukaisen liikkeen.

Kun vedät laiturin syksyllä maihin, voit jättää reilun mittaiset ketjut ja painoankkurit talveksi pohjaan paikoilleen. Kiinnitä ketjujen laiturin puoleiseen päähän sopiva paino ja pieni valkoinen muovipullo. Mitoita pullon kiinnitysnaru niin, ettei se jäädy kiinni jäähän. Keväällä laiturin laskun yhteydessä valkoinen muovipullo näkyy sameankin veden läpi ja on helppo saalistaa esimerkiksi haavilla.

Kansirakenteet kannattaa tehdä valmiiksi kyllästetystä puutavarasta. Märkä kyllästetty puutavara syövyttää nopeasti metalleja, joten käytä aina haponkestäviä ruuveja ja kiinnikkeitä. Puurakenteiden vuosihuolloksi riittää pesu ja käsittely puuöljyllä.

Paalulaituri

Pohjaan juntattavien paalujen varaan rakennettu laiturirakenne palvelee hyvin, jos käyttöä on kevyelle veneelle ja uimalaiturille. Paalulaiturin etu on tukeva ja edullinen rakenne. Sen haittapuoli on kuitenkin vuosittainen, suuritöinen huolto purkuineen ja rakentamisineen.


  • Käytä paaluina 12–15 sentin paksuisia kuusipaaluja ja teroita ne paksummasta päästä. Kuusipaalu kestää lahoamatta hyvin ainakin 15 vuotta, joten painekyllästettyjä tolppia ei tähän käyttöön välttämättä tarvita.

  • Suojaisalla rannalla saat juntattua paalut parhaiten paikoilleen jäähän kairattujen reikien läpi. Pehmeään pohjaan paalua saattaa upota hyvinkin metrin pituudelta ennen kuin se kantaa riittävästi.

  • Tasaa paalujen sivut laiturikannen korkeudelta kirveellä, jotta saat kannen vaatimat tukipuut helposti ruuvattua kiinni esimerkiksi täkkipulteilla. Sopiva paaluparin väli on pari kolme metriä, jolloin vastaavasta kansiosasta ei tule liian raskas käsitellä rakentamisen ja purkamisen yhteydessä.

Tehdastekoisen paalulaiturin pylväät tukeutuvat riittävän kantavalle pohjalle laskettavan leveän pohjalevyn varaan. Pylväiden varaan tukeutuvaa kansirakennetta voidaan nostaa ja laskea käsisäädöllä veden korkeusvaihteluiden mukaan. Tehdasvalmisteinen paalulaituri puretaan talveksi ja puurakenteet pestään sekä käsitellään puuöljyllä, kuten ponttonilaitureissakin.

Sortunutta arkkulaituria ei juurikaan voi korjata, vaan edessä on uuden rakentaminen.

Arkkulaituri

Jos rannan pohja on kivinen ja karikkoinen, rantaan voi tehdä niin sanotun arkkulaiturin. Ennen arkkukehikot veistettiin hirrestä siten, että arkku kapeni joka sivultaan yläreunaa kohti. Jäät eivät veden noustessa rikkoneet niin helposti ylöspäin kapenevaa arkkurakennetta.

Arkku täytettiin kivillä ja päälle rakennettiin laiturin kansi. Joskus laiturin ulkopäätä tukeva arkku on rakennettu betonisista kaivonrenkaista, jotka on täytetty kivillä. Arkun alustan on oltava tasainen ja kantava, jotta rakenne ei sorru. Sortunutta rakennetta ei juurikaan voida huoltaa eikä korjata, joten edessä on yleensä uuden laiturin rakentaminen.

Paras tilanne on, jos suurehko luonnonkivi sattuu olemaan sopivasti laiturin ulkopään kohdalla. Kivi on yleensä paikkansa hakenut, eivätkä luonnon olosuhteet enää muuta sen asentoa. Jos näin on, poraa kiven päälle reiät tartuntarautoja varten ja tee sopiva korotusvalu kannen tukilankkuja varten. Pulttaa kansirakenteen tukilankut tukevasti kiinni ulko- ja rantapään kivitukiin, jotta kansi kestää aaltorasituksen.

Helpoin sovellus kovalle pohjalle tehtävästä arkkulaiturista on sopivan korkuisten A-pukkien varaan nostettava kansirakenne. Tukipukkien välimatka voi olla 2–3 metriä, jotta nosteltavista kansirakenteista ei tule liian raskaita. Voit kiinnittää A-pukkien tukijalat pohjalevyihin. Niiden päälle laskettavat betonipainot tukevoittavat laituria. Tämä syksyisin maihin nostettava rakenne toimii suojaisilla vesillä.

Aallonmurtaja

Jos karikkoinen ranta vaatii ruoppausta ja aallonmurtajaa, kannattaa laituri yleensä tehdä aallonmurtajan päälle. Kaivurityön yhteydessä aallonmurtajan reunoille on syytä valita suurimmat kivet, kun keskialue täytetään pienemmillä kivillä ja muulla ruoppausmassalla.

Pulttaa laiturin pituussuuntaiset tukipylväät kiinni suuriin reunakiviin ja niiden päälle mahdollisesti tarvittaviin korotusvaluihin.

Kiinnitä näiden pitkittäistukien päälle poikittaiskannattajat sopivin välimatkoin kansilankkujen asennusta varten.

Laituri kestää alapuolisen kivipenkan ansiosta aallokkoa ja jään liikkeitä kohtuullisen hyvin. Aallokon irrottama kansirakenne vaatii kuitenkin pikaisia huoltotoimia: kiilaa kannen tukilankut ensin suoraksi vaakatasoon. Kestävyyden kannalta on tärkeintä sitoa kannatinparrut tiukasti kiinni aallonmurtajan kivirakenteisiin. Poravasaralla saat nopeasti ja helposti tarvittavat lisäreiät kiilapultteja varten.

Koneellinen ruoppaaminen vaatii rakennusluvan ja vesialueen omistajan eli yleensä jakokunnan luvan. Myös naapureilta tarvitaan lausunto.

Lue lisää:

7 vinkkiä laiturin laskuun ja nostoon

Kesämökin laajennuksen kolme toteutustapaa

11 hyvän saunan salaisuutta

Julkaistu: 24.3.2016
Katso myös nämä