Meidän Talo

Lahot hirret käynnistivät remontin, jossa hirsitaloa laajennettiin 100 neliöllä – ”Jätimme villoihin viestin, että pitäkää paikasta hyvää huolta”



Lahot hirret käynnistivät remontin, jossa hirsitaloa laajennettiin 100 neliöllä – ”Jätimme villoihin viestin, että pitäkää paikasta hyvää huolta”

Yli sata vuotta sitten suutarinverstaan ympärille rakennettu talo palasi remontissa lähemmäs alkuperäistä ilmettään. Sadan neliön laajennuksen haastavin osuus oli vanhan osan katon korotus ja uusiminen.
Teksti Taina Ahtela
Kuvat Jaana Kallio

Kun rakentamisessa kerran pääsee vauhtiin, sitä voi olla vaikea lopettaa. Vantaalaisten Hanna Eschnerin ja Marko Pitkon kohdalla kaikki alkoi pienestä punaisesta talosta.

Kymmenen vuotta sitten Hanna haaveili asumisesta maaseudulla ja selaili huvikseen asuntoilmoituksia. Mielenkiinnon herätti 1900-luvun alussa rakennettu talo Vantaan Voutilassa.

Hanna kävi katsomassa taloa ensin yksin, matkoilta palannut Marko seuraavana päivänä. He tekivät tarjouksen heti.

– Marko oli varmaankin niin kauheassa matkaväsymyksessä, ettei tajunnut edes sanoa ei, Hanna nauraa.

Perhe asui tuolloin omakotitalossa Helsingin Paloheinässä. Islanninhevosiin hurahtaneelle Hannalle oli iso juttu, että uudessa kodissa eläimet saisi omaan pihatalliin.

200-neliöinen talo koostuu 1900-luvun alussa suutarinverstaan ympärille rakennetusta 100 neliön talosta sekä vuonna 2015 rakennetusta sadan neliön laajennusosasta. Tontti on 3 200 neliötä. Talossa asuvat Hanna Eschner ja Marko Pitko sekä kaksi tytärtä. Ulkomaalin sävy on sekoitus Uulan italian- ja falunpunaista. Pihapiirissä on 1700-luvun luhtiaitta, jonka sisällä on kivimankeli. Aitan takana näkyy tallirakennus. Pihapiirissä on myös 30 neliön saunamökki. Ovet ja ikkunat ovat syntyneet ne valmistaneen puusepän ja Domus Classican yhteistyönä. Ikkunat ovat käsin vedettyjä, eli ne muistuttavat paljon puhallettua lasia.

Talosta paljastui lahoja hirsiä

Kunnostustyöt käynnistyivät ensin piharakennuksista. Talo oli sisältä siisti, ja alkuun pariskunta teki vain pintaremontin.

Kun Hanna sitten parin vuoden asumisen jälkeen aikoi kaivaa hirsiseinää esiin sisustukselliseksi elementiksi, ulkoseinien hirret osoittautuivat lahoiksi. Pariskunta ei jäänyt kauhistelemaan asiaa, sillä he olivat päättäneet joka tapauksessa laajentaa kotia, olihan tontilla vapaata rakennusoikeuttakin jäljellä.

– Tämähän on vanha talo. Ajattelimme, että tällaista sitten tällä kertaa. Kustannukset sen sijaan hirvittivät, mutta onneksi emme vielä tienneet, mitä ne tulevat olemaan.

Remontin aikana vanha puoli oli avointa tilaa, koska lastenhuoneen ja olohuoneen välinen välipohja uusittiin hirsien vaihdon yhteydessä. Talon vanhan osan kattoa korotettiin, jotta yläkertaan saatiin lisää tilaa. 9-vuotiaan Nellin huoneen seinässä on William Morrisin tapetti Mary Isobel. Lattia on rehellistä tammilankkua. Vanhan puolen lattia revittiin kokonaan auki, kun alapohjaan asennettiin uudet tukirakenteet ja eristeet. Makuuhuoneessa Uuniseppien varaava takka sai kunnollisen perustuksen. Pariskunta etsi pitkään olohuoneeseen perinnetakkaa. Lopulta Hattulan kaakelitehdas suunnitteli ja poltti kaakelit. Laajennusosa tehtiin Hongan painumattomista hirsistä. Sohva on Ikean, ja pöydät on ostettu Room 21 -verkkokaupasta sekä Ellokselta.

Talo laajeni toiseen kertaan

Hirsien vaihtoprojekti alkoi vuonna 2013, kun pariskunta tilasi pihalle 200 metriä tervettä, vanhaa hirttä. Kaikkiaan peruskorjauksessa uusiksi menivät niin lattiat, eristeet, 70-luvulla vaihdetut ikkunat, sähköt kuin välipohjakin. Julkisivukin uusittiin, ja sen takana tuulensuojalevyt. Lopulta vanhasta jäivät jäljelle vain sisäseinät, osa vanhoista hirsistä sekä katto.

Vielä ennen kodin laajennuksen aloittamista pariskunta remontoi saunamökin lattiasta kattoon.

Rakennustelineet tehtiin perinteiseen tapaan itse laudasta ja koolingista. Makuuhuoneen uusi päätyikkuna on suurempi kuin vanha. Uudet ikkunat tilattiin Domus Classicalta. Entisen olohuoneen eli nykyisen makuuhuoneen hirsien vaihtoa. Vanhat kattovasat poistettiin ja uusittiin, jotta yläkerran lattia saatiin tukevaksi. Makuuhuoneen liinavaatekaappi on Fasaanista, ja lipasto tuotu aikoinaan Ranskasta.

Koska talo ja pihapiiri olivat vanhat, laajennusta varten piti pyytää lausunto kaupunginmuseolta. Vantaan kaupunginmuseon mukaan taloa ei suurennettu ensimmäistä kertaa. Se on rakennettu 1900-luvun alussa vanhan suutarinverstaan ympärille, ja taloa on korjattu uudistaen 1900-luvun loppupuolella.

Keittiökaappien ovissa on käytetty vanhaa ladonseinää. Laatta on Domus Classican. Keittiön taso on tehty itse puusepältä ylijääneestä puusta. Avaraan ruokailutilaan mahtuu syömään suurempikin joukko. Peltiseppä valmisti huuvat kuparista.

Pihapiiri sijaitsee maisemallisesti arvokkaalla Voutilan alueella, jonka miljöö on säilytettävä ennallaan. Voutila on Vantaan vanhimpia kyliä. Arvioiden mukaan kodin pihapiirin luhtiaitta on rakennettu 1700-luvun puolella.

Mitään historiallisia aarteita ei perheen rakennusprojektissa kuitenkaan tullut vastaan.

– Me sen sijaan jätimme villoihin viestin, keitä täällä on asunut ja että pitäkää paikasta hyvää huolta, Hanna kertoo.

Perinnekorjaamisen taitajia vaikea löytää

Maalauksista pariskunta vastasi itse, muun he teettivät ammattilaisilla. Alusta asti oli selvää, että Hanna ja Marko haluavat hengittävän talon, jossa on käytetty perinnemateriaaleja.

Vaikeinta oli löytää perinnekorjaamisen taitajia. Hanna ja Marko etsivät tietoa itse ja miettivät lopulliset ratkaisut urakoitsijoiden kanssa.

– Onhan perinnerakentaminen paljon työläämpää ja kalliimpaa kuin käyttää kipsilevyä. Mutta ajattelemme, että tämä talo varmasti kestää, Hanna sanoo.

Laajennusosan perustuksia tehdään talon päätyyn. Vanhan talon tilat tuplaantuivat laajennuksessa. Osa kodin persialaisista matoista on kesällä varastossa säilytyksessä. Talvella Hanna kantaa ne sisään tuomaan väriä ja lämpöä. Hanna on käsitellyt vaatehuoneessa olevat Juvin kaapit maitomaaleilla ja -öljyillä.

Laajennusosan rakentaminen sujui jo rennolla otteella. Nelihenkinen perhe asui talossa, vaikkei siinä ollut välillä edes kaikkia ulkoseiniä. Monena aamuna perhe heräsi moottorisahan lauluun.

– Matkustamme paljon, ja suurimmat projektit tehtiin matkojen aikana. Pisimmillään olimme neljä kuukautta poissa. Muuten olisimme tulleet hulluiksi.

Joka vuosi jotain uutta

Sadan neliön laajennuksen haastavin osuus oli vanhan osan katon korotus ja uusiminen. Kattoa korotettiin, jotta yläkertaan saatiin lisää tilaa.

Vuonna 2015 valmistunut laajennusosa on painumatonta hirttä, joka on käsitelty kuultavaksi vaalealla öljyllä.

– Emme peitelleet mitenkään uusia hirsiä, vaan teimme ihan rehellisen laajennusosan, Hanna sanoo.

Makuuhuoneen liinavaatekaapin yllä oleva hevostaulu muistuttaa islanninhevosharrastuksesta.

Kymmenen vuoden ajan Hanna ja Marko ovat rakentaneet jotain joka vuosi: peruskorjanneet talon laajennuksineen, kunnostaneet vanhan navetan, uusineet pihasaunan, rakentaneet mökin saaristoon ja kokonaisen 17 hehtaarin alueen vähän matkan päähän kodista islanninhevostallilleen Fagurille.

– Ihan hirveä määrä. En tiedä mikä meitä vaivaa! Hanna sanoo ja nauraa.

Talliin verrattuna taloprojekti tuntuu Hannasta nyt jo pieneltä.

Tallilla Hanna seuraa mielellään varsinkin maatöiden valmistumista, sitä kuinka koko maisema muuttuu.

Talon iän pitää näkyä

Kiireisten yrittäjien onneksi naapurusto on yhteisöllinen ja auttaa tarvittaessa vaikka nurmikonleikkuussa. Lasten kaverit asuvat saman hiekkatien varrella, harrastuksiin on yhteiset kyydit, välillä ruokailutkin hoituvat isommalla porukalla.

– Joskus tuntuu, että voisin muuttaa pienempään asuntoon, jossa olisi vähemmän huollettavia rakennuksia. Mutta lasten takia sitä on vaikea ajatellakaan.

Ja tietenkin myös talo on tärkeä, onhan se käsin tehty. Esimerkiksi keittiön ja ruokailutilan välinen ovi on vähän vino, mutta Hannasta iän pitääkin näkyä.

Kaikkein tunnelmallisimmillaan talo on Hannan mukaan talvella, kun takassa ja kynttilöissä on elävä tuli. Takka lämpiääkin talvisin tiuhaan.

– Aika paljon jäi puuta rakentamisen jäljiltä, Hanna sanoo ja nauraa.

Laajennusosan oven valmisti joutsalainen Perinneovi.

Historiallisen rakennuksen remontointi

Mistä tietää, onko talolla tai tontilla historiallista arvoa, Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Anne Silanto?

Ensin tulisi selvittää, onko talo tai pihapiiri suojeltu asema- tai yleiskaavassa, ja millaisia määräyksiä siitä on annettu. Kaava ei välttämättä salli esimerkiksi talon laajentamista. Tämä selviää soittamalla rakennusvalvontaan, josta ohjataan tarvittaessa kaupunginmuseon suuntaan. Esimerkiksi Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä suojeluviranomainen on kaupunginmuseo. Museosta saa tietää, onko rakennuksesta tai alueesta tehty kulttuuriympäristö- tai rakennusinventointeja.

Miten remontti historiallisissa kohteissa etenee?

Suojeluviranomainen auttaa miettimään, mitkä ovat paikan arvot ja niihin sopiva kunnostustapa. Korjauksissa pitää huomioida rakennuksen alkuperäinen luonne – maatilan päärakennuksesta ei lähdetä tekemään kartanoa. Tätä kautta edetään yksityiskohtiin, kuten kattoon ja väritykseen.

Millainen kohde tämä oli?

Rakennukseen oli tehty 1970-luvulla paljon muutoksia, esimerkiksi ikkunat oli vaihdettu. Lähtökohta oli, että vanha osa palautetaan lähemmäksi alkuperäistä ja laajennusosa sopeutetaan tähän. Laajennus tehtiin perinteisellä tavalla jatkamalla pitkänmallista rakennusta. Laajennuksessa pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäistä. Laajennuksesta tuli todella onnistunut.

Julkaistu: 14.11.2018