Aikoinaan mökin lattia tuntui melko lämpimältä myös keväällä ja syksyllä, mutta nyt samalla mökillä pitää vetää jalkaan pari kerrosta villasukkia. Tulee mieleen, että varmaan vilu tulee vanhemmiten helpommin kuin nuorena.

Välttämättä ei kuitenkaan ole kyse siitä. Todennäköisempi syy koleaan lattiaan on vanhojen eristeiden painuminen ajan saatossa. Kun mökin lattialautojen alla oleva eriste painuu, lautojen alle jää vapaa tila, johon kylmä ilma pääsee virtaamaan.

Jos lattiassa ei ole muuta ongelmaa, eli jos rakenne on kuiva, korjaustapa on selvä: lattialaudat otetaan ylös ja vasojen välit täytetään uudestaan eristeellä.

Usein alapohjan alle on kuitenkin päässyt kosteutta. Silloin eristeen lisääminen ei riitä, vaan koko rakenne on pantava uusiksi. Tuulettuvan alapohjan kohdalla homma on onneksi melko yksinkertainen.

Lattia puretaan lattiavasoihin asti. Jos vasat ovat ehjiä, niiden kuivumisen jälkeen lattian voi kasata uusilla osilla. Vasojen alle laitetaan hengittävä tuulensuojalevy ja uudet tukilaudat, joiden alle tulee pienisilmäinen jyrsijäverkko.

Eristeeksi laitetaan palosuojattua, booria sisältävää selluvillaa niin, että villa pullistuu hieman vasojen yläpuolelle. Näin eriste pysyy tiiviinä, vaikka se vuosien saatossa vähän taas painuisikin.

Selluvillan päälle tulee ilmansulkupaperi, joka estää eristekuitujen kulkeutumisen sisätiloihin. Paperi on hyvä nostaa jonkin matkaa seinälle lattialistojen tai seinäpaneelien taakse, jottei kylmä ilma pääse sisään lattian ja seinän välisistä raoista.

Lopuksi kiinnitetään lattialankut. Vanhojen lankkujen käyttökelpoisuuden voi arvioida itse.

Jos mökki on perustettu maanvaraiselle laatalle, lisäeristäminen voi olla vaikeampaa.

Maaperän ilmatilan suhteellinen kosteus on lähes poikkeuksetta 90–100 prosenttia, eikä kosteuden kapillaarista nousua menneinä vuosikymmeninä osattu aina torjua riittävän hyvin. Jos betonilaatan alla ei ole tarpeeksi tiivistä ja tehokasta eristystä, maaperästä nouseva kosteus kastelee laatan melko varmasti.

Vanhoissa mökeissä laatan päällä voi olla kapillaarisen kosteuden pysäyttäjäksi sivelty pikikerros. Se on mahdollisesti tai jopa todennäköisesti lohkeillut vuosien saatossa eikä enää kestä kosteusrasitusta.

Lattia on voinut selvitä rasituksesta, jos se on päässyt kuivumaan ylöspäin. Mutta jos lattian purkaa laattaan asti ja eristää tiiviisti, maasta nouseva kosteus ei enää pääse kuivumaan vaan jää muhimaan eristeen alle. Tiedossa on todennäköisesti homeongelmia muutaman vuoden kuluessa.

Laattaperusteisenkin mökin lattiaa voi silti lämmittää. Jos betonilaatta on ehjä ja kutakuinkin kuiva, sen yläpintaan voi tehdä kosteuden nousun katkaisevan kerroksen epoksilla. Sillä voidaan myös kapseloida pikieristeen mahdolliset PAH-yhdisteet. Epoksin päälle rakennettavien eriste- ja pinnoitekerrosten pitää sitten päästä kuivumaan ylöspäin.

Jos maanvaraisen laatan päälle kasatut rakenteet ovat kunnossa mutta eivät vain eristä tarpeeksi, joissakin tapauksissa voidaan tehdä lisäeristys vanhan rakenteen päälle. Tällöin lattian korko nousee, jolloin ainakin väliovien aukot pitää korottaa. Lisäeristys voidaan tehdä 30–50 millin uretaanilevyllä, jonka päälle asennetaan kelluva kipsi- tai lastulevy ja sen päälle lattiamateriaali.

Tätä ohuempi vaihtoehto on asentaa laatan päälle sähköinen lattialämmitys, joka tosin lämmittää myös alla olevaa laattaa ja viime kädessä maaperää laatan alla. Lämmin rakenne pystyy sitomaan enemmän kosteutta. Jos lämmitys suljetaan välillä, kertynyt vesihöyry voi tiivistyä vedeksi, mistä voi ajan mittaan aiheutua ongelmia.

Lattialämmitys onkin suositeltavaa pitää päällä jatkuvasti. Se nopeuttaa kosteuden haihtumista lattian pinnalta ja kuivattaa siten rakennetta, kunhan pintamateriaali läpäisee kosteutta.