Tilburg, Hollanti, syyskuu 2011. Siinä ovat paikka ja aika, joista tuli Kustaa Saksin uran suuri käännekohta.

Kuvittajana menestynyt Saksi meni Tilburgin tekstiilimuseoon katsomaan näyttelyä. Samalla hän päätti käydä sen tekstiililaboratoriossa. Hän tutustui kudontakoneisiin ja kohtasi taitavia asiantuntijoita ja valtavan materiaalipankin. Hän etsi jotain uutta, sillä hän alkoi olla leipääntynyt graafiseen suunnitteluun ja tilaustöihin.

Ensi kosketuksensa tekstiileihin Saksi oli saanut viitisen vuotta aiemmin, kun hän teki kuvioita italialaiselle neulevalmistajalle. Nähtyään ne kudottuina hän oli huomannut, miten hieno materiaali villa on.

Tunne palasi mieleen. Hän päätti ottaa yhteyttä tekstiililaboratorioon, jossa työskentelee enimmäkseen tekstiiliammattilaisia mutta jonne otetaan myös muiden taiteenalojen edustajia.

– Olin kutomisen suhteen aika noviisi, Saksi muistelee alkua.

Kun Kustaa Saksi näytti tekstiililaboratoriossa ensimmäisen suunnitelmansa, hänelle kerrottiin, että se oli liian monimutkainen toteutettavaksi. Silti päätettiin kokeilla. Kudonta alkoi luistaa.

– Jopa heille aukeni jotain uutta sen takia, että onnistuin kysymään tyhmät kysymykset. Siitä voi olla joskus apua, ettei ymmärrä tekniikasta mutta on visio.

Ensimmäisen tekstiilitaidenäyttelynsä Saksi piti Korjaamo Galleriassa Helsingissä vuonna 2013.

– En suunnitellut uraa tekstiilitaiteilijana, mutta tekstiilin struktuuri ja kolmiulotteisuus veivät mennessään, ja paperille työskentely jäi vähäisemmälle. Into ei osoita hiipumisen merkkejä.

Saksi työskentelee yhä Tilburgin tekstiililaboratoriossa. Hänen apunaan on noin viisihenkinen tiimi, johon kuuluu muun muassa materiaalispesialisti. Tämä tilaa materiaalit ja huolehtii vastuullisuudesta. Saksi pitää tiimityöstä, sillä kuvittajan työ oli ajoittain yksinäistä.

Kutominen on myös teknisesti vaativaa: on tietty määrä lankoja, ja niiden avulla pitää tehdä värikirjo ja kuvio.

– Yhtäkkiä tekemiseen tulivat tietyt rajat, ja se nosti mielenkiintoani. Hain selvästi vaikeuksia.

Tekstiilitaidetta on pidetty feminiinisenä, kun jo koulu on jakanut tytöt tekemään tekstiili- ja pojat puutöitä. Saksi arvioi, että tilanne on muuttumassa. Hänelle kudonta on vain tekniikka, jonka on havainnut sopivan ilmaisulleen.

– Voisin tehdä kuvioni maalaten, painaen tai kaivertaen, mille materiaalille tahansa. Tekstiilin kautta saan töihini haluamaani rakennetta, ja se on mahdollistanut paljon kokeilua.

Saksi itse ei osaa kutoa.

– Olen hieman kömpelö käsistäni. Pystyn ilmaisemaan itseäni paremmin koneellisen kutomisen kautta, jossa voin hallita jokaista yksityiskohtaa.

Kustaa Saksi oli hyvä piirtäjä ja kävi lapsena kuvataidekoulussa. Kuvat tuntuivat myös luontevalta ammatilta, mutta kun hän lähti opiskelemaan Lahden muotoiluinstituuttiin graafiseksi suunnittelijaksi, hän ei tiennyt tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Julisteet ja kirjojen kannet kiehtoivat kyllä.

Työharjoittelussa Saksi tutustui graafikko Jouko Ollikaiseen, joka teki yritysgrafiikkaa ja logoja sekä omaa taidetta. Kipinä syttyi.

– Hän onnistui esittelemään sen maailman kiehtovana. Opin häneltä todella paljon graafisen suunnittelun hienoudesta.

Saksin aloittaessa kouluun oli juuri hankittu uudet Macit ja alettiin suunnitella tietokoneella. Opintojen jälkeen Saksista tuli ensin Image-lehden AD. Sitten seurasi uran ensimmäinen käännekohta.

– Uskalsin lähteä tekemään kuvituksia ja hypätä tuntemattomaan, rakentaa omaa visuaalista maailmaa.

Saksi oli tehnyt kuvitussarjan ruotsalaiseen lehteen, kun hollantilainen agentuuri otti häneen yhteyttä. Hänen töitään alettiin tilata sen kautta. Hänen asiakas­listallaan ovat muun muassa Nike, Salvatore Ferragamo, Hermès ja Issey Miyake.

– Kyllähän ne nimet tuntuivat aikoinaan hohdokkailta. Kouvolan poika oli ihmeissään, Saksi kertoo hymyillen.

Samaan aikaan internet alkoi muuttaa suunnittelijan työtä globaaliksi. Saksi huomasi, että hän alkoi saada kuvitustoimeksiantoja Englannista ja Yhdysvalloista. Kansainvälisten toimeksiantojen kautta hänen itsetuntonsa kohosi, ja hän tiesi pärjäävänsä.

Pienestä asti Kustaa Saksi oli uneksinut muutosta ulkomaille, ja 28-vuotiaana hän lähti Pariisiin ilman varsinaista suunnitelmaa ja osaamatta ranskaa. Hän alkoi kuitenkin saada ranskalaisia asiakkaita.

– Tyylini sopi joidenkin muotitalojen tyyliin, ja sain silloin tällöin töitä nimekkäiltä toimeksiantajilta.

Yhteistyö Hermèsin kanssa on kestänyt nykypäivään asti. Saksi on suunnitellut ikkunainstallaatioita muun muassa Souliin ja Hongkongiin. Parhaillaan hän työskentelee Amsterdamin-päämyymälän parissa.

Saksi sanoo, että Instagram on korvannut agentuurit portfolioiden esittelijöinä. Internet on demokratisoinut markkinat. Kuka tahansa mistä tahansa saa tuotantonsa esille hetkessä. Toisaalta kilpailu on kovaa ja tekijöitä paljon. Saksi arvioi, että on vaikeaa nousta tällä hetkellä esille.

Ei noste koskaan satu kaikkien kohdalle, senkin Saksi tietää. Omaksi valtikseen hän arvioi alkuperäisyyden.

– On lohdullista, että ihmiset tunnistavat ainutlaatuisen ja alkuperäisen. Siihen pitää uskoa, vaikkei se tapahdu hetkessä.

Eli pitää olla sinnikäs ja johdonmukainen, ja sitä Saksi on ollut. Vastapainoksi hän osaa rentoutua: ajelehtia ja kerätä visuaalista pääomaa.

Nykyään Saksi tekee pääasiassa taidetta. Silloin tällöin hän toteuttaa tilaustöitä julkisiin tiloihin ja yksityiskoteihin.

Hän käyttää rinnakkain luonnonmateriaaleja ja synteettisiä. Ylelliseen mohairiin hän saattaa yhdistää raakakumia, metallia tai fosforoitua lankaa. Väri­yhdistelmät syntyvät yleensä helposti ja luontevasti. Hän piirtää sekä tietokoneella että käsin ja vie suunnitelmansa Tilburgin tekstiililaboratorioon, jossa ne ohjelmoidaan kielelle, jota tietokone ymmärtää. Se vie joskus päivän, joskus puoli vuotta. Joskus epä­onnistutaankin.

– Mutta epäonnistuminen on saattanut johtaa johonkin uuteen. Sitä ei siksi pitäisi pelätä.

Kustaa Saksin taidetta kuvataan psykedeeliseksi. Hän käyttää räjähtäviä väriyhdistelmiä ja niin orgaanisia kuin geometrisia kuvioita. Saksi kuitenkin kertoo lähtevänsä liikkeelle luonnon muodoista, ja mikroskooppisuus kiehtoo häntä.

– Luonnon matematiikka ja fraktaalimuodot alkavat löytyä, kun tarkennetaan lähelle. Työni ovat oma tulkintani luonnosta.

Yksi Saksin taiteen innoittaja on migreeni, jonka hän huomasi ensi kerran seitsenvuotiaana. Hän oli lainannut kaveriltaan sarjakuvalehden. Äkkiä ruuduista puuttui puolet, päässä säksätti, ja hän alkoi nähdä sahalaitoja.

Saksin migreenit ovat aina olleet visuaalisia. Hän näkee usein kiertyviä kuvioita, sahalaitoja ja shakkiruutuja. Päänsärky tulee vasta ”näytöksen” jälkeen.

– Ajattelin, että olisipa kivusta huolimatta mahtavaa yrittää nähdä kaikki se kauneus, jota migreenini aiheuttavat. Näkyjen maailmasta on tullut osa minua, hän kuvaa.

Migreeninsä vaiheet Saksi on kuvannut tekstiili­teossarjaansa First Symptoms (2019). Näyttelyssä joku saattoi kertoa samastuvansa kaikkeen, joku toinen taas ei nähnyt lainkaan samoja asioita.

– Migreeni on kaikilla omanlaisensa, mutta sieltä löytyy merkillisiä yksityiskohtia.

Saksi on tutkinut töissään myös hypnopompisia unia eli hallusinaatioita unen ja valveen rajamailla. Unessa voi saada vahvoja visuaalisia aistikokemuksia. Usein valo pysäyttää ne. Saksia aihetta tutkimaan innoittivat lähisukulaisen kokemukset.

– Minua kiinnostavat välitilat, joissa aivot tekevät tepposet, ja olen kuvannut niitä monissa tekstiilisarjoissani.

Vuonna 2007 Kustaa Saksi päätti lähteä Pariisista. Muitakin suunnitelmia oli, mutta hän kärräsi tavaransa pakettiautolla Amsterdamiin, jossa hän on asunut siitä asti. Amsterdamissa on helppo elää. Asenneilmapiiri on Saksin mukaan edelleen aika avarakatseinen.

– Siellä jokainen saa elää omaa elämäänsä ja olla oma itsensä.

Lisäksi pyörällä pääsee kaikkialle. Koko perheen arkielämä kietoutuu kymmenen minuutin pyörämatkan säteelle: Kustaan ja puolison, syöpätutkija Suvi Savolan, työpaikat sekä seitsenvuotiaan Taiton koulu.

Taito on opettanut isälleen myös ajanhallintaa, eli töitä ei tehdä yömyöhään.

– Lapset pitävät ihmisen järjestyksessä. Elämä ei pyöri vain oman navan ympärillä, vaan sitä unohtaa itsensä ja keskittyy pienen ihmisen hyvinvointiin. Se on lopulta paljon tärkeämpää.