Viherpiha

Kuvataiteilijan puutarha on kuin värioppia noudattava maalaus – "Tämä on ainoa työni, joka on ollut kesken toistakymmentä vuotta"

Kuvataiteilijan puutarha on kuin värioppia noudattava maalaus – "Tämä on ainoa työni, joka on ollut kesken toistakymmentä vuotta"

Posiolaisen Paula Suomisen taidenäyttelyt Etelä-Suomessa pidetään yleensä kesäisin. Siihen on syynä suloinen siirtolapuutarhatontti, joka hamuaa taiteilijan kesäisin väriensä huomaan Turkuun.
Teksti Sari Järvinen
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

Paula Suomisen siveltimen oranssinhehkuinen kärki hipaisee akvarellipaperin pintaa. Liike on kevyt, kuin lempeä tuulen heilahdus häntä ympäröivässä siirtolapuutarhassa. Paperille syntyvässä kukkanupussa häivähtää samaa väriä kuin pihalla olevissa unikoissa.

Aurinkoisella kasvupaikalla viihtyvät tarhaidänunikko ja kerrannaiskukkainen nappileinikki kukkivat lämpimissä sävyissä. Paula hakee puutarhan väreistä ja muodoista vaikutteita töihinsä.

– Kotona Posiolla minulla ja miehelläni on karu metsäpiha. Se on kontrasti Peltolan siirtolapuutarhalle. Myös täällä on työhuone, mutta joskus luonnostelen puutarhassa. Haen sieltä värejä ja vaikutteita, Paula kertoo.

Takimmaisessa kukkapenkissä sinisenä kukkiva rentoakankaali. Oikealla kurjenmiekkojen ja päivänliljojen väripari.

Paitsi kuvitteellinen akvarellipaletti, siirtolapuutarha on samalla kuin maalaus. Varjohiipat, keisarinpikarililjat ja muut kasvit kukkivat väriopin mukaan ryhmiteltyinä.

Nurmikon kurvit ja kurjenmiekkojen taakse jatkuva käytävä houkuttelevat katsetta ja vierailijaa peremmälle. Kasvit on ryhmitelty myös muotojen mukaan.

Keväällä Paulan pihaan astuttaisiin valkoisen kukkapilven keskeltä, jonka tukirankona ovat kaksi kirsikkapuuta ja yksi luumupuu.

Niistä muodostuu tulopihan puuportti, joka merkitsee visuaalisesti tilasta toiseen siirtymistä.

Hedelmäpuut ja perennapenkit ovat omina ryhminään ja nurmikko on rajattu siististi.

Nyt on kuitenkin keskikesä ja Paulan puutarhan ydin, piskuisen huvilan vierellä kasvavat perennat, hehkuu oransseina, keltaisina ja punaisina.

– Värioppia voi soveltaa puutarhassa monella tapaa. Esimerkiksi kasvit voi istuttaa joko sävy sävyyn tai vastaväreihin. Sävy sävyyn -istutukset keskittyvät yhteen väriperheeseen, kun taas vastavärit korostavat toistensa vaikutusta.

– Täällä keskellä ovat lämpimät värit. Puutarhan reunalla sinisävyiset kukat antavat tilan tuntua. Kun istun puutarhassa aamukahvilla ja katselen sinisiä kukkia, kuvittelen, että onpa minulla iso tontti, taiteilija naurahtaa, sillä kokoa on todellisuudessa 410 neliömetriä.

Matala rentoakankaali pohjustaa korkeampia lehtosinilatvaa ja akileijaa sinisessä alueessa.

Paula suosii kotimaisia perennoja, mutta ei perinteisiä perennapenkkejä. Yhtenäisissä tiloissa hän istuttaa kasvit vyöhykkeinä tai ympyrään – esimerkiksi omenapuun rungon sormusmaiseksi koristeeksi.

Kuoleman ja syntymisen hetket kiinnostavat Paulaa, ja monet hänen töistään käsittelevät näitä aiheita. Sama – elämän ja sen kuihtumisen – vääjäämätön vastakohta on läsnä puutarhassa.

Syntyminen näkyy kukkien nupuissa sekä kuunliljojen aluissa, jotka työntyvät kuin siveltimien kärjet keväällä maan syvyyksistä.

Määrätietoisesti rajattu nurmikon reuna luo tilan tuntua pieneen pihaan. Nurmipolun vasemmalla puolella rönsyillä leviävä sinikukkainen rentoakankaali on kasvanut tuuheaksi matoksi. Etualalla tummakurjenpolven valkokukkaista ’Album’-lajiketta.

Kuolemaa käsittelevistä tauluista huolimatta Paula harvoin sekoittaa siveltimeen mustaa. Sama pätee puutarhaan: siellä kukoistavat elämän värit.

– Liian tumma väri yhdessä vaalean kanssa vie vaalealta väriltä sen herkkyyden. Kasvillisuustiloissa mustaa multaa ei näy täällä missään, sillä istutustyylini on kerroksellinen. Lisäksi ikivihreät maanpeitekasvit pitävät hyvin rikkaruohot poissa.

Mustan sijaan Paula kelpuuttaa valkoisen lähes mihin tahansa kukka-asetelmaan.

– Se puhdistaa ja kirkastaa muita värejä. Katso vaikka, miten ihania nuo pienet ovat tuossa, kuin sifonkia, Paula sanoo ja vilahtaa punaisissa saappaissaan valkeiden kurjenpolvien luokse.

Paula Suominen kehottaa inventoimaan ja kuvaamaan puutarhan kesällä ja suunnittelemaan talvella.

Villa Cordylinea on Jalasjärvellä syntyneen Paulan taiteilijaresidenssi. Puutarhansuunnittelussa tärkeintä oli rauhan ja tasapainon luominen, monimuotoinen tyylikkyys ja helppohoitoisuus.

– Tämä on mietiskely- ja nollaamispaikka, nainen tarkentaa.

Ja työpaikka. Joskus iltaisin hän hätkähtää, miten maiseman sävyt ja värit muuttuvat auringon laskiessa. Valo on kuvataitelijan elinehto.

– Pyrin järjestämään Etelä-Suomen näyttelyni puutarha-aikaan.

Aina Paula ei ehdi olla kesäisin puutarhassaan Turussa niin paljon kuin haluaisi. Silloin hän on kiitollinen ihanista puutarhanaapureistaan, jotka auttavat pihan hoidossa.

Vaikka pihasuunnitelma on tehty, luonto kulkee toisinaan omia polkujaan. Polun reunan piti alun perin olla suoraviivaisempi, mutta rehevälehtiset kuunliljat päättivät toisin. Niiden vuoksi poluissa on pehmeitä ja pulleita kaarteita.

Sitten on akileija, joka vaeltaa, missä lystää. Se leviää itsekseen siemenestä. Sitä voi tosin hillitä, jos poistaa lakastuneet kukinnot, mikä myös pidentää kasvin kukintaa. Vaikka se on lisäksi vaikea siirrettävä, akileija on valloittanut ykköspaikan Paulan sydämessä.

Toisin kuin myyrät!

– Myrkkyä en käytä, mutta ehkä pitäisi kokeilla patterilla toimivaa piippauskarkotinta. Myyrätikut ovat yksi vaihtoehto, mutta toisaalta silloin myyrät menevät naapurin puolelle. Ne ovat tulenarka puheenaihe siirtolapuutarhassa.

Piparjuuren hennon valkoiset kukat korostavat jättilaukan pulleita muotoja.

Vaikka Paula on kasvattanut ja sommitellut puutarhaa kuin kauneinta maalausta, se on ainut hänen töistään, joka on ollut kesken toistakymmentä vuotta. Ja aivan tarkoituksella: alati elävä puutarha ei ole koskaan valmis.

Esimerkiksi omenapuun alle piti tulla yrttitarha, mutta se oli liian varjoisa paikka. Vaatimattomimmat yrtit, kuten minttu, kuitenkin jaksaa siellä.

Hyvin tontilla ovat sen sijaan menestyneet saniaiset, joita Paula on siirtänyt metsästä. Hän on mieltynyt niiden vihreään sävyyn. Varjossa saniaisen vihreys on syvempää kuin suorassa auringonpaisteessa.

– En pidä auringon paahteesta. Siksi nautin esimerkiksi piippuköynnöksen tuomasta varjosta. Sen alla on ihana valo, taiteilija sanoo ja tarttuu siveltimeen. Unikon oranssi syvenee, taittuu hieman laskevan auringon myötä.

Paula on luonut erimuotoisten ja -kokoisten lehtien avulla monimuotoisuutta. Omenapuun alla komeilevat muun muassa alvejuuri, sormivale-angervo, tarhapäivänlilja, nauhus ja kuunlilja.

Paulan vinkit

  • Pikkupuista ja köynnöksistä rakentuvat portit jakavat tilaa ja selkeyttävät siirtymisen tunnetta paikasta toiseen. Pienikin puutarha voi avautua vähitellen ja antaa suojaa erilaisten tilojen avulla. Paula teki kasveista portin istuttamalla taponlehteä, jonka yläpuolella kasvaa köynnöshortensia.
  • Piippuköynnös toimii näkö- ja auringonsuojana. Se kasvaa rautakehikkoa pitkin, jonka yläreunaa on taivutettu osittaiseksi katokseksi oleskelualueen päälle.
  • Saniaisia voi tuoda metsästä puutarhaan maanomistajan luvalla. Tee siirto aikaisin keväällä ja kaiva mukaan mahdollisimman suuri multapaakku. Kastele runsaasti, jos sää on siirron jälkeen sateeton ja lämmin.
Nappileinikin kukat nousevat pieninä ryhminä haaraisten varsien päähän. Kukinta kestää pitkään kesä–heinäkuussa. Rehevä valkokukkainen tummakurjenpolvi ’Album’ kiertää ja somistaa sumakin runkoa. Perenna menestyy parhaiten puolivarjossa syvämultaisessa maassa, mutta kasvaa myös kuivassa varjossa.

Haaste: Selkeyttä pieneen tilaan

Etenkin siirtolapuutarhoissa on Paulan mielestä ongelmana se, että pihoille työnnetään liikaa kaikkea. Lajeja on tosi paljon, ja tuloksena on helposti sekasotku.

Paula opiskeli 1980-luvulla suunnitteluhortonomiksi Lepaan puutarhaopistossa. Hän tekee edelleenkin jonkin verran puutarhasuunnitelmia, ensisijaisesti yksityisiin puutarhoihin. Hän kannustaa kaikkia suunnittelemaan myös pienet kotipuutarhat paremmin.

Paula osti siirtolapuutarhansa 13 vuotta sitten eikä halunnut paikasta risupesää. Neliöt hän sai näyttämään todellista suuremmilta keskittämällä ja ryhmittämällä tilan värien ja muotojen mukaan.

  • Kylvä nurmikko yhtenäiseksi alueeksi. Näin saat tilan näyttämään suuremmalta ja ruohonleikkaaminen on helpompaa.
  • Luo pihaan tilan tuntua yhtenäisillä alueilla. Samoin määrätietoiset ja selkeät rajaukset esimerkiksi kukkapenkkien ja nurmikon välissä tekevät alueesta avaramman tuntuisen.
  • Istuta sinikukkaiset kasvit tontin reunalle, jolloin piha näyttää todellista avarammalta. Kylmät värit luovat etäisyyttä ja saavat tilan näyttämään laajalta.
  • Älä istuta kaikkea mitä tarjotaan. Tee suunnitelma ja valitse lempivärit ja lempikasvit. Selvitä kasvien hoitotavat.

Lue lisää:

Tekstiilitaiteilija raivasi villiintyneen pihan

Marjatta viljelee maailman pohjoisimmassa siirtolapuutarhassa

Arjan viljelypalstalla luovuus kukoistaa

Julkaistu: 15.9.2017
Katso myös nämä