Avotakka

Kuvataiteilija Anna Retulainen hoivaa kukoistavaa puutarhaansa intuitiivisesti: ”Puutarhasta on tullut tärkein teokseni”

Kuvataiteilija Anna Retulainen hoivaa kukoistavaa puutarhaansa intuitiivisesti: ”Puutarhasta on tullut tärkein teokseni”
Kuvataiteilija Anna Retulaisen puutarha tarjoaa sekä silmän että suun iloja. Siirtolapuutarhamökissä maalataan ulkona ja kokataan yksinkertaista ruokaa sesongin raaka-aineista.
Siiliportti johtaa siirtolapuutarhaan, jonka lajirunsaus muistuttaa englantilaista cottage gardenia. Seppä takoi portin Annan suunnitelmien mukaan.

Englantilainen cottage garden vai Henri Rousseaun viidakkomaalaus? En osaa päättää, kumpaa Anna Retulaisen siirtolapuutarha muistuttaa enemmän. Taidemaalarin puutarha tarjoaa sekä silmän että suun iloja.

– Kasvit tykkäävät toistensa seurasta. Siksi kasvatan rinta rinnan sekä syötäviä että koristekasveja, jopa myrkyllistä sormustinkukkaa, Anna kertoo noutaessaan syksyn ensimmäisen kurpitsan kasvimaalta.

Kun syysilta hämärtyy, on hyvä aika istahtaa Tord Boontjen suunnittelemalle Shadowy-tuolille vanhan omenapuun katveeseen ja ihailla oksille ripustettujen kynttilälyhtyjen tuiketta.
Lehti- ja mustakaalit ja kehäkukat kasvavat rinta rinnan. Vuosien varrella Anna on opetellut ymmärtämään, mitkä kasvit viihtyvät hyvin yhdessä.

Hujaus vain ja Anna on leikannut talvikurpitsan lohkoiksi ja laittanut sen grilliin kypsymään. Toinen hujaus ja kurpitsojen päälle tuleva höystö on valmis. Vaikka 1930-luvun pikkiriikkisessä mökissä on myös keittiö, kaikki ruoanlaitto tapahtuu ulkona.

Puutarhan runsaus jatkuu pergolan katveeseen rakennetussa ulkokeittiössä. Sen katossa kiemurtelee viiniköynnös kymmenine terttuineen. Niiden väleissä kuivuu oman maan valkosipulinippuja.

Ikkunanpieleen Anna maalasi variksen. Katonrajassa on Paul Osipowin ja oikealla Janne Räisäsen teos.
Maalatessani, kokatessani tai puutarhaa laittaessani en päätä etukäteen mitä teen. Kokonaisuus muodostuu sitä mukaa, kun työ etenee.
Pizzauuneineen ja Green Egg -grilleineen siirtolamökin varustus vetää vertoja monelle kaupunkikeittiölle.

Voi kuvitella, että Retulaisen voimakkaat ja ekspressiiviset maalaukset syntyvät yhtä energisellä tempolla, jolla hän laittaa ruokaa.

– Maalatessani, kokatessani tai puutarhaa laittaessani en koskaan päätä etukäteen mitä teen, vaan kokonaisuus muodostuu sitä mukaa, kun työ etenee.

Muutenkin nämä kolme asiaa nivoutuvat Annan elämässä yhteen. Puutarhan satokaudet määrittelevät pitkälti sen, mitä Anna milloinkin kokkaa, mutta viime aikoina hän on myös maalannut ulkona puutarhassaan.

– Merkittävin teokseni on kuitenkin tämä puutarha, Anna toteaa empimättä.

Puupöytä toimii ulkokeittiön työtasona. Maljakossa on herkullisia valkosipulinkukkia.

Grillistä alkaa levitä makunystyröitä kutkuttava tuoksu. Jäätelökone vaivaa ovenpielessä mustaherukka-jogurttijäätelöä, ja Anna surauttaa mustakaalipeston sileäksi sauvasekoittimella.

– Työskentelyjaksot Italiassa ovat jättäneet jälkensä ruoanlaittooni. Se perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin ja oikeisiin kypsyysasteisiin. Minkäänlainen kikkailu ei missään nimessä kuulu keittiööni.

Kun sadonkorjuulounas on valmis, pöytä katetaan tietenkin ulos syyspuutarhaan.

Pöytä katetaan ulos aina kun mahdollista. Aurinko ja sade ovat patinoineet kotimaisesta ikimännystä valmistetun kansilevyn.
Mustakaalipesto valmistuu käden käänteessä. Pakastaminen pehmentää mustakaalinlehtien maun.
Kurpitsasato on vuodesta toiseen mahtava. Grillaamisen lisäksi Anna Retulainen valmistaa siitä gnoccheja, lasagnea, risottoa ja keittoa sekä pikkelssiä, joka vie ennakkoluulot mennessään.
Julkaistu: 19.8.2020
1 kommentti