Englantilainen cottage garden vai Henri Rousseaun viidakkomaalaus? En osaa päättää, kumpaa Anna Retulaisen siirtolapuutarha muistuttaa enemmän. Taidemaalarin puutarha tarjoaa sekä silmän että suun iloja.
– Kasvit tykkäävät toistensa seurasta. Siksi kasvatan rinta rinnan sekä syötäviä että koristekasveja, jopa myrkyllistä sormustinkukkaa, Anna kertoo noutaessaan syksyn ensimmäisen kurpitsan kasvimaalta.
Hujaus vain ja Anna on leikannut talvikurpitsan lohkoiksi ja laittanut sen grilliin kypsymään. Toinen hujaus ja kurpitsojen päälle tuleva höystö on valmis. Vaikka 1930-luvun pikkiriikkisessä mökissä on myös keittiö, kaikki ruoanlaitto tapahtuu ulkona.
Puutarhan runsaus jatkuu pergolan katveeseen rakennetussa ulkokeittiössä. Sen katossa kiemurtelee viiniköynnös kymmenine terttuineen. Niiden väleissä kuivuu oman maan valkosipulinippuja.
Voi kuvitella, että Retulaisen voimakkaat ja ekspressiiviset maalaukset syntyvät yhtä energisellä tempolla, jolla hän laittaa ruokaa.
– Maalatessani, kokatessani tai puutarhaa laittaessani en koskaan päätä etukäteen mitä teen, vaan kokonaisuus muodostuu sitä mukaa, kun työ etenee.
Muutenkin nämä kolme asiaa nivoutuvat Annan elämässä yhteen. Puutarhan satokaudet määrittelevät pitkälti sen, mitä Anna milloinkin kokkaa, mutta viime aikoina hän on myös maalannut ulkona puutarhassaan.
– Merkittävin teokseni on kuitenkin tämä puutarha, Anna toteaa empimättä.
Grillistä alkaa levitä makunystyröitä kutkuttava tuoksu. Jäätelökone vaivaa ovenpielessä mustaherukka-jogurttijäätelöä, ja Anna surauttaa mustakaalipeston sileäksi sauvasekoittimella.
– Työskentelyjaksot Italiassa ovat jättäneet jälkensä ruoanlaittooni. Se perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin ja oikeisiin kypsyysasteisiin. Minkäänlainen kikkailu ei missään nimessä kuulu keittiööni.
Kun sadonkorjuulounas on valmis, pöytä katetaan tietenkin ulos syyspuutarhaan.
