Kuusi omasta metsästä ja aaton nyyttikestit ystävien kanssa – näin sujuu joulunvietto vanhassa metsänvartijan torpassa

Yhä kapeammaksi käyvän tien päässä tulee vastaan punamullattu torppa. Kesäisin sen puutarha pursuaa perennoja, mutta tähän aikaan vuodesta kaikki uinuu talviunta. Lyhyessä keskitalven päivässä ja sen hauraassa valossa on silti paljon kauneutta.

Läntisellä Uudellamaalla sijaitsevassa torpassa viettää vapaa-aikaa Rainer Hindsberg puolisonsa kanssa. Hän nauttii hyvästä kirjasta kynttilänvalossa tulen rätistessä leivinuunissa. Hän on myös jouluesteetikko ja kauniiden asetelmien rakentaja. Talven kohokohta vaatiikin arvoisensa tunnelman.

– Ennätämme puolisoni kanssa tänne vasta välipäivinä. Siksi jokainen aatto, jonka voimme viettää täällä, on merkityksellinen.

Pakkasen huurruttamat lasiruudut, olkihimmeli, Kivi-tuikut, havut, hyasintit ja jouluruusut muodostavat kuistille eteerisen herkän kokonaisuuden.

Isosetä Elikseltä peritty enkelikello on rakas. Rainer lumoutui sen taianomaisesta helinästä jo lapsuudessaan, kun perhe vieraili välipäivinä sukulaisten luona.

Valmistelut alkavat jo syksyn kuluessa ja etenevät hitaasti aina samaa kaavaa noudattaen.

– Minulla on jouluun liittyviä tavaroita kolmen kokonaisen joulun verran. Siksi kaikki alkaa siitä, että pengon ullakolla olevaa kansakoulun opetustaululaatikkoa, jolla on nykyvirka jouluvarastona.

Laatikosta löytyvät jouluvalot, tontut, pallot ja lyhdyt. Erillisestä kaapista poimitaan vanhat puiset ja punaiseksi maalatut kynttilänjalat. Kun koristeet koko komeudessaan on levitetty ullakon lattialle, alkaa valintaprosessi. Se on joka vuosi yhtä vaikea.

– Jotkin esineet kuuluvat jokaiseen jouluun. Esimerkiksi Elis-isosedän enkelikuorokynttelikkö muistuttaa lapsuuteni joulukahveista sukulaisten luona. Moni muu hieno koriste joutuu vuorottelemaan.

Verannalla on joulupaja, jossa suunnitellaan ja rakennetaan asetelmia ja kransseja. Tunnelmaan virittävät havunoksat, pallot, tontut ja muut koristeet. Valurautauurnat ovat käyttökelpoisia ympäri vuoden, ja jouluna niitä komistavat lähimetsästä noudetut pikkukuuset.

Iltapäivätee nautitaan tonttujen kesken förmaakissa empiretyylisen riippuvalaisimen valossa. Kun kaikki juhlavalmistelut on tehty hyvissä ajoin, aattona jää aikaa tunnelmoida rauhassa.

Vanhat lasiset joulupallot menevät rikki helposti. Siksi Rainer säilyttää niitä alkuperäisessä pahvirasiassa.

Osan koristeista Rainer ja puoliso hakevat omasta metsästä. He poimivat mustikan- ja puolukanvarsia sekä katajan ja kuusen oksia. Ne päätyvät lasikuistille, joka muuntuu askartelupajaksi. Sen suurelle ruokapöydälle Rainer kokoaa kaikki muutkin tarvikkeet, joista hän luo uusia kokonaisuuksia, asetelmia ja koristeita.

Oman lisänsä tunnelmaan tuovat minikokoiset joulukuuset, lyhdyt ja kukkivat kukat. Olkipukkeja torpalla on lukuisia, niin pieniä pöytäpukkeja kuin suuria, ulkorappusilla viihtyviä hahmoja.

Rainer miettii koristelua aina paitsi tunnelman myös käytännön kannalta.

– Rakastan kynttilänvaloa, mutta lisäksi täytyy olla muita jouluvaloja, jotka voi jättää palamaan, kun poistuu niiden äärestä.

Myös tuoksut ovat tärkeitä: tupaan tuodun kuusen, neilikoilla koristellun appelsiinin ja verantaa koristavien hyasinttien tuoksut.

Hyasintit viihtyvät vanhassa liemimaljassa havunoksien seurassa ja levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.

Tuvan seinustaa koristavat käsin kudottu ryijy ja vanha suutarinpöytä. Pöydällä on puusta veistetty akantuskoristeinen uurna, Mailegin tonttuja, ruotsalainen puukynttelikkö sekä visakoivumaljakko, jonka Rainerin isän setä teki sodan aikana puhdetyönä.

Torpan tunnelma tiivistyy aattoaamuna. Silloin on aika hakea joulukuusi omasta metsästä ja koristella se. Valmis kuusi seisoo ylväänä ja koreana kaikkien pienten asetelmien keskellä.

Sitten kaikki onkin valmista vieraiden vastaanottamiseksi.

– Meillä aaton ja välipäivien viettäminen tarkoittaa usein sitä, että kukin vetäytyy omiin oloihinsa lukemaan pukin tuomia lahjakirjoja tai katsomaan tabletilta elokuvaa takkatulen ääressä. Ateriat ovat tärkeitä, koska silloin kaikki malttavat kokoontua saman pöydän ääreen.

Monen ähkyjoulun jälkeen Rainer on oppinut hyvän ja lähipiirilleen sopivan kaavan. Lounaaksi nautitaan kalapöydän antimia: graavattua siikaa, lohta ja wasabikastiketta, keitettyjä perunoita sekä sillistä ja kananmunista tehtyä perinteistä gubbröraa. Lounaan jälkeen ulkoillaan ja saunotaan.

Juhlaväki sopii etukäteen, kuka tuo mitäkin, ja ateriat järjestetään nyyttikestien tapaan.

– Itse tehdyt herkut ovat samalla lahjoja, eikä muita tuomisia tarvita.

Yhdessä valmisteltu illallinen huipentuu jälkiruokaan, jonka joku vieraista tuo mukanaan.

– Se on meille muille aina yhtä suuri yllätys. Ja kyllä tässä torpassa myös leikitään.

Yksi isännän vakituisista ohjelmanumeroista on kuvavisa. Se alkaa siten, että Rainer antaa kullekin kilpailijalle 20 kuvaa, jotka sisältävät vihjeen jostakin merkittävästä kuluneen vuoden uutisesta. Eniten uutisaiheita tunnistanut kilpailija voittaa pienen palkinnon.

Kun vieraat ovat lähteneet, torppa hiljenee taas. Leivinuunissa rätisevät edelleen klapit, ja enkelikellokin helisee kynttilänliekin voimasta. Vielä on pyhiä jäljellä.

Rainer tuo kuusen tuoreena tupaan tuoksumaan. Sisäänkäyntiä koristavat toinen kuusi, lyhdyt ja isot olkipukit.

Parasta on silloin, kun sisällä on lämmintä ja kodikasta, mutta ulkona pakkanen paukkuu ja tuuli pöllyttää lunta.